Koulutustarkastus

Koulutustarkastusviikko lähti käyntiin maanantaiaamuna, kun kuormasimme täpärit ja muut kamat masiin ja hiihdimme vanhalle esikuntakomppanialle. Kävimme läpi johtajatehtäväradan, jossa mitattiin meidän soveltuvuuttamme johtajiksi. Sen jälkeen laitettiin teltat pystyyn ja alkoi vapaa-aika, jonka keskeytti vain ruokailu ja iltapuhuttelu. Nukkumaan lähtiessä olo oli kaamea, kuumotti, päätä särki ja väsytti. Kipinässä ei ollut mitenkään mukavaa.

Tiistaiaamuna minä ja muutama kaveri lähdimme kylmästi veksiin. Hiiteen koko koulutustarkastus, eihän siitä saa kuin pisteitä. Ampumataitotestin missaaminen kyllä harmitti hieman. Veksissä kuumetta oli 38,5, yhdellä kaverilla 39. Veksissä aika kului rötvätessä, ruoka oli aika heikkoa eikä ollut juurikaan mitään tekemistä. Itse sain luettua kaksi Alistair MacLeanin kirjaa. Torstaina pääsimme ulkopalvelusvapautuksella kasarmille ja seuraava päivä oli VMTLää. Joukkue oli selviytynyt kuulemma todella hyvin, ja kuntoisuuslomia oli luvassa.

Perjantai oli varattu liikuntapäiväksi ja piti olla hiihtoa, mutta olimme kuulemma "hiihtäneet jo ihan tarpeeksi". Lisäksi oli jälleen kerran aika pureva pakkanen. Siispä pelailimme salibandya, tai siis muut pelasivat ja vempat siivosivat komppanian. Teksi meni kerrankin kerralla läpi ja lomatarkastuksen jälkeen pääsimme taas kotiin rentoutumaan.

Sunnuntaisähläys

Lohtajan jälkimainingit alkoivat lepopäiväksi varatulla sunnuntailla. Herätys oli kello kahdeksan, mutta ihmettelimme, miten voi väsyttää niin paljon. Sitten joku vilkaisi kelloa, se oli varttia vaille yksi. Ja välittömästi tuli kuulutus: "Aliupseerikoulun iltavahvuuslaskentaan viisi minuuttia." Kokoonnuimme iltavahvaria vastaavaan tilaisuuteen ja kuulimmekin ryhmänjohtajalta pian syyn siihen. Sepä onkin mielenkiintoinen tarina. Vartiomies oli huomannut kierroksellaan, että lippu oli laskematta, ja ajatteli ilmoittaa siitä päivystäjälle. Päivystäjän tilalla oli apupäivystäjä, vaikka kello oli vasta yksi. Päivystäjä oli kuulemma nukkumassa. Päivystäjää oli sitten lähdetty hakemaan ja huomattu, että kaikki asetelineet olivat Lohtajan jäljiltä lukitsematta. Päivystäjä oli herätetty hyvin äkäisellä äänensävyllä ja jossain vaiheessa oli käynyt ilmi, että kaksi apukouluttajaa oli myöhässä pidennetyiltä iltavapailtaan. Ja kaiken tämän sähläyksen jälkeen meidät kutsuttiin alakertaan nimenhuutoon, kun nimi oli sanottu, sai mennä nukkumaan. Sunnuntaina kerrottiin että kaikki ilta-, yö-, ja urheiluvapaat oli jäädytetty viikoksi. Apukouluttajat olivat saaneet viikon ja päivystäjä ilmeisesti kuukauden päivät poistumiskieltoa. Että semmoinen sunnuntai se.

Lohtajan jälkeen

Maanantaina palasimme kasarmille, pakkasimme täpärit ja sukset ja kävimme nukkumaan onnellisen tiedottomana huomisesta. Tiistaina sitten kuormasimme heti aamusta täpärit, sukset, telttakamat ja tetsarit kyytiin ja aloitimme matkamme linja-autolla. Neljän tunnin ajomatkan ja yhden puolen tunnin tauon jälkeen tallasimme Lohtajan maata. Heti alkuun oli ruoka, pystyimme syömään katoksessa muken tätien laittamaa ruokaa, pakeista tosin. Tämän jälkeen osa ryhtyi laittamaan telttoja pystyyn ja osa lähti valmistelemaan ampumapaikkoja. Itse olin atp-paikalla kaivamassa janttereita eli maalilaitteita maahan. Tämän jälkeen oli jo toinen ruoka, jonka jälkeen oli vapaata. Lohtajalla oli oma sotku, pieni tosin, mutta tyhjää parempi. Tämän jälkeen pääsimme mielipuuhiimme eli telttoihin rötväämään.

 

Keskiviikkoaamuna oli herätys 5.10, ja heti masilla ampumapaikalle. Toisen joukkueen ohjelmaan kuului taisteluammuntaharjoituksia ja taistelijan tutkintoon valmentava rata, johon kuului mm. rk:n tähtäinten säätö, tetsaus käsikranaattien kanssa, telamiinojen asennus, kessin käsittely, ilmaanammunta ja ilmasuojaan meno. Päivä oli lyhyt ja pääsimme nopeasti taas vapaalle.

 

Torstaina herätys 5.30, aamupala tällä kertaa telttakylässä ja masilla ampumapaikoille. Ammuimme taistelijaparin tulen ja liikkeen kovilla panoksilla janttereihin. Kaikki ampuivat kolme kierrosta, itsellä toinen kierros meni parhaiten. Illalla ei ollut vapaa-aikaa, koska lähdimme katsomaan puolustusammuntaa pimeässä. Alun perin meidän piti hiihtää noin kolmen kilometrin matka, mutta menimmekin sitten kävellen. Alikersantit ampuivat puolustusasemista pimeällä valorakettien ja valopistoolin panosten avulla. Esitys oli hienoin, minkä olen lyhyen elämäni aikana nähnyt. Tämän jälkeen pääsimme nukkumaan.

 

Perjantaina heräsimme 5.45, aamupala teltoilla ja taas hiihtämisen sijaan kävellen ampumapaikoille. Erittäin mielenkiintoinen päivä, aloitimme ampumalla kessillä harjoituspanoksen. Itselläni kävi siinä mielessä huono mäihä, että olin ampumassa melkein ensimmäisenä ja ensimmäinen kessi oli suutari. Seuraavat kaksi toimivat ja osuin kummallakin lähes täydellisesti. Kessin jälkeen pääsimme ampumaan tarkkuuskiväärillä. Hieno ase, täytyy sanoa. Saimme myös kokeilla rk:n maksimikantamaa. Ruokailun jälkeen suoritimme taistelijaparin puolustusammunat atp-poteroista. Toiminnasta tuli kiitosta, itse suoriuduimme taistelijaparini kanssa kuulemma esimerkillisesti. Purimme lopuksi jantterit, täytimme kuopat ja siivosimme ampuma-alueet.

 

Lauantaiaamu oli aika hirveä, heräsimme 4.30, pakkasimme täpärit, purimme teltat ja ruokailun jälkeen kuormasimme kaikki kamat kyytiin. Lyhyt loppupuhuttelu ja odottelimme nuotiolla linja-autoja. Bussimatka meni vahvasti nukkuen. Kun pääsimme kasarmille, putsasimme aseet, kävimme syömässä, purimme kamat ja täpärit ja tarkistimme että kaikki varustus oli tallessa. Sotkussakin ehti käydä ja pystyimme tilaamaan vielä pitsatkin.

 

Loppufiilis, mikä Lohtajasta jäi, on hyvä, Lohtajalle ei todellakaan hajoa. Alkuviikosta oli jonkin verran pakkasta, mutta lämmittelemään pääsi aika hyvin. Loppuviikkoa kohden lauhtui melkein plusasteille. Teltoissa ei todellakaan tullut kylmä, kalsareissakin oli välillä liian kuuma. Itse hain kerran puitakin pelkissä kalsareissa. Ruoka oli hyvää ja saimme välillä syödä tuulensuojassa ruokailukatoksessa. Iltapalaa riitti ja porukka korventi leipiä ja makkaraakin kaminalla. Ammunnat olivat kaikin puolin hauskoja ja mielenkiintoisia. Paikalla oli lämmitetyt vessat ja erittäin hyvä sauna, joka tuli koestettua tosin vasta perjantai-iltana. Seuraavaa Lohtajaa odotellaan, ensi viikko kuluu koulutustarkastuksen merkeissä, metsässä siis taaskin.

"Kuullos pyhä vala..."

Tänään 9.2.2007 vannoimme valan Tikkakosken Ilmasotakoulussa ja meistä tuli lentosotamiehiä. Vala meni aika poskelleen, porukka oli aika jäässä, valalaulun ja virren sanat unohtuivat ja ohimarssissa ruodut eivät todellakaan olleet suoria. Joka tapauksessa vala saatiin kunnialla loppuun, vaikkakin sitä oli ehkä hieman lyhennetty, emme esim. ottaneet hattua päästä kovien pakkasten vuoksi. Ohimarssin jälkeen paikalle tulleet omaiset pystyivät tutustumaan hieman komppaniaan ja kävimme mm. yhdessä syömässä. Tietenkin näytösluonteisesti muodossa. Lyhyen teksin jälkeen pääsimme lomille.

Lyhyt pitkä viikko

Maanantai oli A3-päivä, heräsimme viideltä ja menimme masilla ampumaradalle. Ammuimme RK7-ammunnan kääntyviin janttereihin, paras tulokseni oli 16, maksimi on 18. Lisäksi oli mahdollista parantaa makuuammunnan tuloksia. Viestiharjoituksella vedimme parikaapelia poterosta toiseen ja kävimme hauskan sykkimisradan läpi (lipastus, häiriön poisto, aseen purku, kessin kuntoonlaitto, tellun asennus, kantaminen ja purku, kessi kasaan, RK:n kasaus ja lippaan tyhjennys.) Pakkasta oli jonkin verran ja tuuli kohtalaisesti, ei siis mikään ihannekeli.

Tiistain keli olikin sitten vielä ihanampi. 30 astetta pakkasta ja ampumaradalle. Aamupäivän vuoro kului vahvasti nuotiolla lämmittelemässä, olihan meillä tosin kertaavia viestirastejakin. Bonuksena heittelimme käsikranaatteja, tosin harjoituskappaleita. Jatkoimme ammuntoja kolmella RK7-ammunnalla ja polvelta sekä seisten ampuen. Seisten ampuessa tulos parani hieman. Iltavahvarissa tuli sanomista joukkueellemme muodossa puhumisesta. Olo oli huono, kuumeinen ja heikko. Ja seuraavana päivänä olisi ihana marssi, 20km täpäri niskassa hiihtäen, pakkasta oli luvattu 32-40 astetta. Harkitsin kyllä kahteen kertaan osallistumista.

Keskiviikkona oli koulutushaarainfot, meille esiteltiin kaikenlaisia jatkokoulutusmahdollisuuksia. Päivän kohokohta oli se kun saimme kuulla että hiihtomarssi oli lyhennetty vaivaiseen seitsemään kilometriin ja se tehdään taisteluvarustuksessa = EI TÄPÄRIÄ! Ja kaiken kruunasi se, että ruokailu ennen marssia tapahtui mukessa. No, eihän se marssi nyt kuitenkaan täydellisesti mennyt, heti alkuun piti ylittää järven jää, ja riitteen alla olikin n. 10cm kerros vettä. Kuivalle päästyämme sukset painoivat noin kymmenen kiloa enemmän kuin ennen. Iltapala tarjoiltiin alhaalla tykkihallissa ja iltavahvarikin oli nopea, ehkä siksi että olimme valmiiksi puoli tuntia myöhässä.

Torstaina oli yllättävän raskas päivä. Aamulla oli joitakin oppitunteja, jonka jälkeen ensimmäiset rättisulkeiset! Aloitettiin hiljaisuudesta, pinkat ja punkat tehtiin. Seuraavaksi pukeuduttiin taistelukoulutukseen, käytiin pihalla, vaihdettiin verryttelyasu, kokoonnuttiin, puettiin lomapuku ja päätettiin vielä puhutteluun. Piti olla täysin hiljaa, puhumisesta tai puutteista varusteissa tuli merkintä. 2. Joukkue ei onneksi kovin montaa merkintää kerännyt. Ruuan jälkeen harjoittelimme huomisen valaa varten ja sen jälkeen lauluharjoituksia: virsi 484 ja valalaulu. Vapaa-aikaa oli ruhtinaalliset puoli tuntia, tuvat piti siivota erittäin huolella. Iltavahvarissa kaikki olivat jo unohtaneet sanat kummastakin veisusta.

Combine: Destiny

Lisää HL2:n modeja. Tällä kertaa vuorossa on aivan loistava Combine:Destiny, joka on tietenkin kuvattu Combine-sotilaan silmistä. Heti pelin alussa fiilis on aivan loistava. Hud on Combinetyylinen ja muutenkin modi tuo piristävää vaihtelua. Grafiikat ovat kaunista, kuten Sourcelta voi odottaa, musiikki ja äänimaailma ovat loistavia. Tunnelma on käsinkosketeltavaa. Modi painottaa Alien Vs. Predator-tyylistä hiljaista jännitystä. Vihollisia ei pukkaa hirveästi, vaan jännitystä luodaan pikemminkin ahdistavalla tunnelmalla, energian ja panosten vähyydellä ja sokkeloisella kartalla. Sitten yhtäkkiä jostain hyppää yksittäinen vihollinen, johon on reagoitava nopeasti. Juuri näin! Kentät ovat monitahoisia ja -puolisia, eikä laatu edes korvaa määrää. Modia ei nimittäin pelaa hetkessä läpi, sen verran pelattavaa löytyy. Ainoa mikä hieman ottaa päähän, on se pieni suunnitteluvirhe, mihin useimmat modit kaatuvat. Juonta ei nimittäin ole. Olisi mukava tietää, miksi tämä Combineryhmä lähetettiin, ja mikä tärkeämpää, minne hittoon se oikein on edes lähetetty. Combine:Destiny on ehdottomasti pelaamisen arvoinen. Loppu on hyvin mielenkiintoisesti sovellettu, mieleen tulee eräs toinen kunigaspeli, jossa tosin loppu oli hoidettu hieman pitemmällä kujanjuoksulla. Combine:Destiny vetää vertoja jopa Minerva: Metastasikselle. Jatko-osa on jo ilmeisesti tulossa, odotan innolla sen kimppuun pääsemistä. EDIT: Lisäsin linkkien oheen pienen listan testaamistani modeista, johon olen lisännyt yleisarvosanan niiden luonteesta.

Lyhyt loma

Lomilla on taas mukava olla. Tapahtumaa riitti eilen intin jälkeenkin. Odottelin Jyväskylän Matkakeskuksessa, että äiti pääsee töistä ja nappaa kyytiin. No, äiti sitten soitti ja kertoi että tuulilasin pyyhkijät hajosivat. Lunta tuli niin, ettei ajamisesta tullut mitään.

Isä sitten lupasi lähteä hakemaan meitä molempia. Odotellessani rassasin kommaria ja yritin muokata kommarin olemusta SkinStudiolla. Ja pikku ystävänihän veti ruudun valkoiseksi eikä suostunut käynnistymään. Päivä oli pilalla.

Kotona jouduin sitten formatoimaan koko vehkeen ja asentamaan kaiken uusiksi. Onneksi tärkeät puhelinnumerot ym. olivat tallessa koneella. Opinpahan varmuuskopioimaan kommarinkin.

Koska lomaa ei ole kuin huomiseen, taitaa se kulua vahvasti lepäilyn merkeissä. Ehkäpä testailen jälleen yhden HL2:sen modin, lupaavia ehdokkaita on taas pari. Lisäilin linkkilistaan muutaman nettisarjakuvan, joita olen seuraillut jo pitkään, kumpikin mainitsemisen arvoisia.

P.S: Tämän kirjoitus on lähetetty kommarin sähköpostin kautta.

Inttijuttuja, osa 2

Maanantai-iltana palasin joskus kymmenen aikoihin kasarmille. Porukka oli virkeää ja osa tuli vasta yhdentoista aikoihin paikalle. Heti ensimmäiseksi piti tehdä täyspakkaus, seuraavana aamuna lähdettäisiin metsään. Yksi tupamme asukki ei saapunut koko iltana, vaan vasta torstaina, oli ollut veksissä.

Tiistaina heräsimme viideltä, tetsari ja pakkaus selkään ja mansikkahetolle. Harjoittelimme yksittäisen taistelijan etenemistapoja eli hiipimistä, konttaamista, ryömimistä. Pakkasta oli kirpeät 25a, mikä sai osan porukasta, mukaanlukien itseni, aika hajalle. Illalla pystytimme puolijoukkueteltat, joissa nukuimme yön, lukuunottamatta tunnin kipinä- ja yövartiovuoroja. Oma yövartioni tosin kului lähinnä siinä, että hakkasin puita apukouluttajille.

Keskiviikko lähti käyntiin kello 6. Purimme teltan pikaisesti, sen jälkeen oli lisää harjoituksia mm. kessi, tuliasemat, miinoite, sekä tietysti kaikkien suosikki suojeluvaroitus ja -hälytys. Saimme ampua kuvitteellisia lentokoneita paukkupanoksilla harjoitellessamme ilmaanammuntaa. Lopuksi pakkaus selkään ja paluumatkalle päin, tässä vaiheessa kunto tosin meinasi loppua. Varsinkin kun emme päässeetkään suoraan kassulle vaan meidän piti marssia ensin uimarantaan ja syödä pakkimuonaa. Sitten äkkiä nukkumaan.

Torstai oli Y- eli lepopäivä, meillä oli vain vähän hommia, sulkeisia ja lihaskuntotesti. Vapaa-aikaa oli paljon, mikä ei kuitenkaan lohduttanut, kun piti olla liikuntasalissa nakissa kello 16-21. Tosin olin siellä kuitenkin vasta 18-21. Takaisin tullessa kuulin että olimme seuraavaan torstaihin asti virka-apuosastossa, eli täyspakkaus sängyn alla ja aina klo 20.30 alakertaan kokoontumaan. Ja äkkiä täyspakkausta tekemään.

Perjantaina oli toinen Y-Päivä. Sulkeisissa saimme kerrankin kehuja, ja sitten järjestymisestä moitteita. Opettelimme suunnistusta, jonka jälkeen kokeilimme hiihtosuunnistusta. Torstaina saapuneet Haminan upseerikokelaat pitivät tiukkaa rotia järjestäytymisissä ja pienistäkin virheistä tuli sanomista. Ennen iltavahvaria oli virka-apuosaston tarkastus, purettiin koko pirun täyspakkaus ja näytettiin joitakin esineitä.

Lauantaiaamuna herätys oli 5.15 ja ampumaradalle lähtö. Ehkä Intin mielenkiintoisin päivä tähän mennessä. Ammuttiin neljä kertaa kymmenen, kohdistettiin tähtäimet, muistaakseni oma paras tulokseni oli 84. Lisäksi oli viesti- ja ensiapukoulutusta. Pääsimme masin kyydillä takaisin kassulle, mikä on kokemus jo sinänsä.

Sunnuntaina sama meno jatkui, aamulla masin kyytiin ja radalle. Tänään ammuimme uudestaan makuulta (tulos: 89), polvelta (76) ja seisten (74). Viesti- ja ensiapukoulutus jatkui. Illalla täyspakkauksen pakkaaminen seuraavana päivänä alkavia T3 ja T4-päiviä varten.

Maanatai alkoi sillä, että vedettiin täpäri selkään ja marssittiin mansikkahetolle. Alkuun kertasimme liiketapoja (kontaten, tetsaten ja syöksyen), taistelijaparin tulta ja liikettä, sekä asemapaikkoja. Lisäksi uutena asiana kävimme taisteluhaudan vyöryttämistä. Kaikki huipentui meidän eli 2. joukkueen hyökkäykseen 1. joukkuetta vastaan:

Istuimme masin kyydissä matkalla vihollisleiriin. Meitä oli pieni harhautusryhmä, tarkoituksena sitoa vihollinen tuliasemiinsa, jolloin pääryhmä voisi hyökätä. Äkkiä masi ajoi miinoihin ja kaikki liikkeelle. Kirmasimme epäsuoran tulen turvin suojaan tien kummallekin puolelle ja sitomaan vihollista paikoilleen. Jostain syystä vihollinen ei kauaa pysynyt puolustusasemissa, vaan hävisi ilmeisesti vaihtoasemiinsa. Olisimme hyvin voineet vain marssia tuliasemista läpi ilman vastarintaa.

Taistelun loputtua kuulimme että 2. joukkue oli voittanut hyökkäyksen lähes täydellisesti. Koukkuryhmä, joka oli lähetetty vastakkaiselle sivustalle, oli onnistunut hämäämään vihollista vielä lisää, jolloin pääjoukko oli tullut puolustuksen läpi. Taistelun jälkeen pistimme teltat pystyyn ja aloimme jakaa vahtivuoroja. Itselleni osui Tväl-vartiointi klo 12-1, vartioin vain, ettei kukaan päässyt räjähdysainelaatikoille. Siinä suhteessa kävi hyvä tuuri, sillä juuri vuoroni alussa klo 12 tuli hälytys: Kaikki tuliasemiin. Itse en joutunut siirtymään mihinkään, sillä Tväl-vartiointi oli huomattavasti tärkeämpää. Toinen hälytys tuli kello 6 aamulla. Pienessä horteessa sain saappaat jalkaan ja tetsarin selkään jopa yllättävän nopeasti. Harrastimme asemarallia (tuliasemaan - vaihtoasemaan - suoja-asemaan jne) puolisen tuntia. Sitten aamupala ja telttojen purku, jonka jälkeen harjoittelimme asemarallia puolustustaistelua varten. Tulipa siinä päivän mittaan yksi suojeluhälytyskin, ei muuta kuin nassea päähän.

Viimein harjoitusten jälkeen itse taistelu alkoi. Hälytyksen tultua juoksimme tuliasemiin. Itse olin vaihtoasemissa taisteluparini kanssa, tehtävänä ilmoittaa joukkueenjohtajalle mahdollisista hyökkäyksistä.

... Syvä hiljaisuus...

Viiteentoista minuuttiin ei tapahtunut yhtään mitään. Sitten niskaan alkoi sataa epäsuoraa tulta ja kauempaa kantautui taistelun ääniä. Joskin vähäisiä ääniä. Olin yli puoli tuntia paikoillani kunnes vihollinen viimein näyttäytyi. Tetsasin tielle, juoksin äkkiä viestin joukkueenjohtajalle, joka ilmoitti joukkojen olevan jo matkalla. Palasin paikalleni, uhrasin täyden lippaani taisteluparini hyväksi ja hän sankarillisesti niittasikin ainakin kolme vihollista. Taistelu päättyi viimein meidän voittoomme.

Myöhemmin sain kuulla, että 1. joukkueen suunnitelmat olivat epäonnistuneet täydellisesti. Masiryhmä oli ollut viisitoista minuuttia etuajassa, jolloin joukoillamme oli hyvin aikaa tuhota masista jalkautuneet joukot ennen koukkuryhmän iskua vaihtoasemiin. Pääryhmä ilmeisesti kulki liian lähellä koukkuryhmää, ja ajautui ylivoimaisen puolustuksen tuleen. Voitto oli selvä.

Viimein päivä oli päätöksessä, lastasimme tavarat, heitimme täpärit selkään ja marssimme takaisin kassulle. Kävimme vielä syömässä läheisellä uimarannalla meille varatun päivällisen, jonka jälkeen siirryimme takaisin kassulle henkilökohtaiseen huoltoon.

Keskiviikko oli jälleen Y-päiviä, meillä oli muutamat sulkeiset, joihin lukeutui tähän mennessä pisimmät, 2 tuntia kestäneet sulkeiset. Meillä oli myös rentoutumisharjoitus, joka tosin meni niin, että kun valot sammuivat niin allekirjoittanut veti vahvasti hirsiä. Iltapäivä oli aseen pudistuksen jälkeen vapaata. Yleisilme päivästä oli väsynyttä, porukka repeili useampaan otteeseen muodoissa ym. Iltavahvari oli ehkä löysin ja nopein tähän mennessä, valittamista ei tullut mistään. Torstai oli vielä Y-päivä. Saimme purkaa täpärin viimeinkin ja vapaa-aikaa oli viimeinkin oikein kunnolla. Valmistauduimme lomaa varten.

Perjantaina lähdimme aamupalan jälkeen marssimaan. Matkaa oli noin 12km, varustuksena tetsari, ase ja sissitakki, joka muuten painaa ihan kiitettävästi. Marssi olisi sinänsä ollut äärettömän helppo, mutta oikeaa polvea rupesi kivistämään aika pahasti varsinkin loppua kohden, joten jouduin hieman linkkaamaan ja tahti hidastui. Marssin jälkeen oli henkilökohtainen huolto, käytiin suihkussa, puhdistettiin ase, särmättiin kaapit ja teksin jälkeen sitä löysikin itsensä ulkoa huutamasta "Lomille, Herra Upseerikokelas".

Tulipas jälleen pitkä juttu. Testasin tässä samalla Bloggerin postausta sähköpostin kautta, jos vaikka saisin kommarilla postattua suoraan kasarmialueelta reaaliajassa juttua.

EDIT: Näemmä jostakin syystä lähetin tekstin kovilla rivinvaihdoilla, joten palstasta tuli hieman omituisen näköinen.