Kolme päivää kiinni

Olin koko viikon oppilasvääpelinä ja valvoin yksikön toimintaa. Maanantaina oli taktiikan oppitunteja ja iltapäivällä huolsimme kalustoa, tiistaina kävimme järjestämässä Ilmailusta Ammatti-tapahtumaa lentokentällä. Tuntui aika hölmöltä pistää kovassa tuulessa telttakatoksia pystyyn, ja yllättäen seuraavana päivänä purimmekin ne. Virka-apuosasto oli illalla hälytetty valvomaan että teltat pysyvät paikoillaan ja yksi olikin yöllä lentänyt tuulen mukana puolisen kilometriä. Näytteilleasettajat siirtyivät sitten palohalleihin. Päivä oli muuten ihan mielenkiintoinen, tarjolla oli lentonäytöksiä Hornetilla ja neljällä Hawkilla ja esittelyssä oli uusi kuljetuskonekin. Lomille pääsimme tapahtuman purkamisen jälkeen joskus vähän ennen kuutta, onneksi edessä oli vähän pitempi loma.

Kolme viikkoa kiinni

Saavuimme tiistaina kassulle ja keskiviikkona oli eriytyvää koko päivä. Iltapäivän keräsimme rahaa sotiemme veteraanien hyväksi. Itse sain kerättyä vähän päälle sata euroa, mikä oli ihan kohtuullinen summa. Yli kaksi sataa keränneille luvattiin kuntsari. Torstaina oli myös eriytyvää ja yhtäkkiä laitettiin sitten aukin päivystäjäksi. No, eihän se helppoa ollut, kahteentoista yöllä laskettiin aseita, kun hiljaisuuden jälkeenkin vielä valui IV:n ja viestimiehistön miehiä. Perjantaiaamupäivä meni samaan tahtiin päivystyshommissa, illalla ei ollut enää mitään, paitsi virka-apuosaston repun tarkastus. Lauantaina oli aamulla oppilassulkeiset ja iltapäivä jälleen vapaata, lukuunottamatta itseopiskelua. Lauantai-Sunnuntai -välisenä yönä olin kello 4-8 RUKin apupäivystäjänä ja vaikka toisin voisi luulla, olo oli kohtuu virkeä. Sunnuntaina ohjelmassa ei ollut juuri mitään, itse käytin aikaa energian keräämiseen (suomeksi: nukkumiseen). Illalla jouduimme taas purkamaan virka-apuosaston reppua. Maanantaina oli oppitunteja, kävimme vaihteeksi vähän metsässä ja illalla oli suunnistuskilpailu. Oma aikani oli keskitasoa. Tiistaina saimme taas nukkua pitkään. Keskiviikkona oli oppitunteja, samoin torstaina, jolloin virka-apuvuoromme päättyi. Pääsimme viimein iltavapaille, tosin harmitti hieman kun keskiviikkona olisi ollut pidennetyt. Kävimme kuitenkin JKL:ssä pyörimässä, ettei ihan motivaatio katoaisi. No, illan opetus oli sitten se, että auton avaimia ei kannata jättää autoon iltalomilla. Pisti hajottamaan hieman. Iltavahvarissa IV sai jälleen runtua kun olivat olleet todella päissään. Muistiin jäi elävästi lause: "Herra, upseerikokelas, voimmeko laulaa?". Perjantaina oli jälleen oppitunteja, meille tuli vähän sanomista eräältä upseerikokelaalta kun sähläsimme syömästä tullessamme. Iltavahvarissa sitten saimmekin päinvastoin kehuja, ja eräs tuttu linja, joka sai lempinimen "Sienilinja", sai hieman haukkuja. Oli kuulemma paikallisesta baarista loppunut olut kesken... Lauantaina oli autokoulua, tarkoituksena oli saada pv:n ajoneuvoihin ajolupa. Palvelus loppui sopivasti jo kahdelta, joten ehti rötvätä. Sunnuntaina oli mukavasti myöhäisempi herätys. Aamupäivällä oli vain autokoulua, päivällä lueskelin kirjaa ja illalla lähdimme käymään vielä IV:llä JKL:ssä. Maanantaina oli autokoulun teoria ja ajo, kumpikin meni nätisti läpi. Iltapäivällä pakkasimme kaluston ja henkilökohtaisen varustuksen, jonka jälkeen jouduin soderaketin hommiin koko illaksi. Tiistaiaamuna sitten alkoi koha. Nakkasimme maastopuvun niskaan, pakkasimme telttakaluston ja varustarkastuksen jälkeen lähdimme marssimaan kohti tuntematonta. Koha itsessään sujui nopeasti eikä peloitteluista huolimatta ollut edes mitenkään kyinen. Unta sai vähän, mutta itse toiminta ei ollut erityisen raskasta. Porukka oli hyvin motivoitunutta ja jaksoi vetää hyvin loppuun asti hajoilematta. Perjantaiaamuna purimme leirin ja lähdimme takaisin yksikköä päin. Tarkastimme varustuksen, huolsimme kaluston ja söimme, sitten henkilökohtainen huolto, asehuolto, pari puhuttelua, erityisnopea teksi (ei ollut aikaa normaaliin), uudestaan ruokailu (jostain syystä meille oli tilattu päivällinen klo 14) ja lomille. Kiirettä piti, että ehti edes suihkussa käydä. Kolmen viikon jälkeen täytyy sanoa, että KYLLÄ MAISTUU!