Lomilla

Pari viime viikkoa on mennyt aika lailla lomaillessa, olen käyttänyt HL:iä pois. Lomilla on tullut lähinnä istuttua koneella ja pelailtua. Pelasin HL2:Ep2:sen ja Medal of Honor: Pacific Assaultin läpi. Jälkimmäinen oli aika laimea, mutta Ep2 oli sen verran hyvä että taas saa Ep3:sta odottaakin. Olisi hieno joululahja, mutta veikkaan ettei ole jouluksi tulossa. Vaihdoin käyttiksenkin XP:hen, ainainen Vistan bugaaminen alkoi rassata. Kaikki tiedostonhallintaoperaatiot kesti yli minuutin, kone kaatui kuusi kertaa päivässä ja kun en saanut Scarfacea toimimaan niin Vistan käyttö loppui siihen paikkaan. No, asentelin sitten XPtä (nimenomaan asentelin, siinä kun meni jokseenkin kauan taas) ja nyt toivottavasti pyörii hieman nätimmin kone vähän aikaa.

Minerva: Metastasis revisited

Adam Foster on hieno mies. Kahden vuoden jälkeen Minerva: Metastasis on nyt viimeinkin valmis, ja sehän piti heti pelailla läpi. Kaksi ensimmäisät Chapteria on tuttua kauraa, ja niiden läpipeluu oli aika virkistävää. Loppua kohden juoni tiivistyy ja muutamassa kohtaa on käytetty todella hienoja ideoita. Nyt varsinkin kun pelasi uudestaan, niin huomasi, että ei räiskinnän tarvitse aina olla pelkkää putkijuoksua. Minervassa on mukavasti ulottuvuutta, kenttä on sen verran pieni, että se on suunniteltu huolella ja kaikki pienetkin kolot käytetty hyödyksi. Koko ajan voi miettiä, miten etenee. Pariin kertaan tosin jäin jumiin ja ihmettelin mitä nyt, ja loppujen lopuksi oli otettava kauempaa autosavesta, jolloin huomasin että jokin portaikko/ramppi tms. oli bugannut sen verran ettei päässyt eteenpäin. No, yllättävän pitkän aikaa sainkin sitten kulumaan, ei sillä että modi olisi vaikea. Hardillakin sen pelaa yllättävän nopsaan, mutta paikoin joutui tosissaan miettimään lähestymistapaa seuraavaan probleemaan. Onnistunutta pulmailua siis, joka kuuluukin olennaisena osana HL2-sarjaan ja sen modeihin. Vaikka modi on nyt valmis, ei tämä miehen itsensä mukaan kuitenkaan ole loppu. Ehkäpä jatkossa tulee lisää saman tason julkaisuja. Onhan Minerva kuitenkin sen luokan modi, että Steamin uutisetkin kertoivat, kun se oli valmis.

Someplace Else

Kirjoittelin aikaisemmin juttua Minerva-modista HL2:selle. (josta BTW on tullut viimeinen osa jonka laitoin juuri torrentilla lataukseen) Minervan tekijä Adam Foster on tehnyt myös Someplace Else-modin HL1:selle. Someplace Else sijoittuu Xen-maailmaan, ja kuten Minervassakin, juoni on aika mystinen ja liittyy lähinnä pelaajan eloonjäämiseen ja poispääsyyn Xenistä. Kentät ovat hienoja, niissä käytetyt Shaderlabin Majestic-tekstuurit saavat vanhankin pelimoottorin näyttämään komealta. Pelaaminen ei tunnu putkijuoksulta, koska aina löytyy muutama erilainen lähestymistapa. Vaikeustasoa on trimmattu ylöspäin, pelkällä juokse-ammu-tekniikalla ei pärjää. Äänet ovat perus-HL1-kamaa. Ainoa kommunikointi tapahtuu kuten Minervassakin, radioviestien kautta. Modi on todella lyhyt ja koska juoni on utuinen, jää nälkä. Paljon kysymyksiä, joihin ei vastata. Itse en ainakaan syttynyt kovin paljoa, Someplace Else jäi lähinnä asteelle pelattava - se siitä.

Awakening

Pitkästä aikaa taas kunnon HL2 Modi. Awakening sijoittuu aluksi laboratorioon, jossa kehiteltiin "Zero-Point Energy Field Manipulator", paremmin tunnettu painovoimapyssynä. Ystävämme salkkumies värvää Korpraali Adrian Shephardin (Opposing Force) toimittamaan pyssyn Tohtori Kleinerille, ennenkuin se joutuu vääriin käsiin. Hienosti suunniteltu jatkumo, täytyy myöntää. Kentät sijoittuvat kauniin talviseen maisemaan jonnekin ko. laboratorion ja Citadelin välille, ja yhtäkkiä pelaaja temmataan teleportin läpi Citadelin perustuksiin, joista löytyykin sitten vaikka mitä. Kentät on suunniteltu käymään juonen kanssa hyvin yhteen, mutta muutama pitkä ja tylsä maantieosuus, jonka olisi ehkä voinut ajaa autolla, hieman ärsyttävät. Muutamissa kohdissa tulee ärsyttävä "nyt-on-pakko-kiertää-tuonne-pitää-päästä-ja-välissä-on-este"-kohta. Lisäksi haastetta olisi voinut olla enemän, Hardillakin modin pelasi ihan välipalana. Ääninäyttely hieman ontuu, ehkä siksi, että kyseessä on modi. Lisäksi tuntuu hölmöltä, että Shephard herää jonkin sortin staasista, kaipasin enemmän Lost Coast-tyylistä ilmestymistä jostain. Samoin loppu töksähtää aika tylsästi. Lisäksi pelistä löytyy jos jonkinlaisia bugeja ja paikka paikoin jää niin pahasti jumiin, että quicksave tuntuu parhaimmalta ystävältä. Kuitenkin Awakening on ihan pelattava, ja kenttien ja juonen loogisuus yllättää positiivisesti. Awakeningissa olisi potentiaalia pidemmäksikin modiksi, jos teleporttisiirtymä korvattaisiin pitkällä kävelymatkalla. Nyt peliaika jää noin tuntiin. Toisaalta määrä ei koskaan korvaa laatua. Ehdottomasti ainakin kokeilemisen arvoinen.

RJ1 - "leiri"

RJ1-tutkintoviikko alkoi eriytyvällä koulutuksella, maanantaina ja tiistaina koulutimme oppilaille laitteistoa. Keskiviikkona RJ1 alkoi, itse valvoin maastojuoksua, eli seisoin kylmässä paikallaan, kuuntelin musiikkia ja osoitin kädellä mihin suuntaan pitää mennä. Iltapäivällä valvoin teoriakoetta ja teimme apukouluttajien vertaisarvion. Illalla majoituimme "maastossa" noin parinsadan metrin päässä yksiköstä. Ihan piruillessani otin läppärin mukaan ja selailimme koko illan GPRSn yli nettiä teltassa. Aamulla heräsin siihen kun tuli pirun kylmä, ja huomasin että teltta hävisi ympäriltä. Oppilaat olivat laittaneet purkuun kaikki teltat. Päivällä suoritettiin marssi, valvoin huoltopiste 2:lla taisteluparini kanssa. Välttyäksemme kylmältä tusasimme pystyyn nuotion, joka syttyi sopivasti kunnolla vasta kun kaikki ryhmät olivat menneet ohi. Lisäksi mm. kiipesimme puuhun kun ei ollut muutakaan tekemistä. Marssin jälkeen palasimme yksikköön ja söimme perinteiset torstaihernekeitot ja -pannarit ja ajattelimme painua saunaan suorittamaan henkilökohtaista huoltoa. No siitähän tuli hirveä avautuminen kun "harjoitus ei ole vielä päättynyt" ja meitä kuulemma "saatetaan tarvita yksikössä". Oppilaat painoivat ihan normaalisti varusvaihtoon ja saunaan. Nukuimme sitten päivälliseen asti eli noin kolme tuntia tekemättä yhtään mitään, ja päivällisen jälkeen vasta pääsimme huoltamaan itseämme, eli käymään saunassa, varusvaihdossa ja sotkussa. Perjantaina oli taas tvältarkastus.

Koulutushaaraharjoitus I

Maanantaina oli taas aamusulkeiset. Päivä meni muuten Kohaan valmistautuessa, pakkailimme kamoja jne. Itse harjoitus alkoi tiistaiaamuna. Minä toimin harjoituksen vääpelinä, eli ajelin pakettiautolla ja kuljetin ruokaa, vettä ja majoituskalustoa. Harjoitus alkoi asematoiminnan eri osa-alueiden koulutuksella lähellä kasarmia. Lounaan jälkeen siirryimme toiseen paikkaan, jossa harjoiteltiin aseman pystyttämistä ja purkua. Tässä vaiheessa oppilaat olivat vielä tylyn hitaita ja virheitä tuli jonkin verran. Noin kello 22 kaikki oli valmista ja pääsimme nukkumaan, tosin apukouluttajien teltta oli vielä pystyttämättä. No, mepä nokkelina pokkelina pystytimme sitä siellä pilkkopimeässä ja kun teltta oli pystyssä, sen sisältä löytyi kaksi isoa sammalmätästä, yksi pieni puun alku ja yksi metrinen kanto. (Teltta oli tosin hyvin kireä ja muuten hyvä). Oli todella mukavaa nukkua mitä ihmeellisimmässä asennossa. Kello 24 aikaan teimme pienen testin puomivartiolle. Menin portin ulkopuolelle ja hiippailin muina miehinä puomille asti, josta pinkaisin täyteen juoksuun kohti suoja-asemia. Ei mitään. Vartiomies kävi tekemässä hälytyksen, mutta yksi ainoa ryhmä painui puolustamaan. No, kävin sitten sanomassa puomivartiolle, että koitetaanpas uudestaan. Sama juttu. Ajattelimme posmottaa tästä seuraavana päivänä. Tällä välin sissikokelaamme suunnitteli pientä tiedusteluiskua naapuriemme IV-miesten asemiin. Hän ja yksi oppilaistamme lähtivät valonvahvistimien kanssa hiiviskelemään valvontamiesten asemia kohti naapurikukkulalle. Noin kahden aikaan koksumme tuli sitten takaisin, yksin. Muuten tiedusteluisku oli onnistunut, mutta oppilaamme oli kuulemma jäänyt sille tielleen, saattoi olla jäänyt vartiossa kiinni. Sanoimme vartiomiehille että mikäli häntä näkyy, välittömästi ilmoitusta. Aamulla nukuimme kaikki pommiin. Äkkiä hakemaan aamupalaa ja pari taistelijaa lähti käymään veksissä. Linjanjohtajamme tuli paikalle ja selvitteli iv-asemilta oppilaamme tilannetta. Vastaus oli tyly: ei meillä täällä ketään ole. Viimeinen havainto oli ollut toisella mäellä olleilta joke-miehiltä noin kello kolme. No, iv-miehet lähtivät haravoimaan aluetta ja sieltähän kaveri löytyi nopeasti. Eikä ollut moksiskaan, hieman oli kuulemma viileä ja nälkä, mutta päästyään käymään mukessa syömässä tuleva sissikokelaan alkumme palasi hommiin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Aamulla harjoiteltiin asemien purkua jonka jälkeen siirryttiin seuraavaan paikkaan. Asemat taas pystyyn ja tälläkin kertaa meni yllättävän kauan. Oppilaat ehtivät kuitenkin valmiiksi jo kahdeksaan mennessä. Vihollisuhka oli suuri, odotimme sekä iv:n hyökkäystä, että viestilinjaa, jonka oli määrä marssia asemamme läpi. Viestilinjalla oli huoltopiste läheisellä mäellä ja heidän vääpelinsä soitti ja kysyi tunnussanaamme. Ensin emme päästäneet autoa läpi, mutta linjanjohtaja määräsi, että viestin täytyy saada huoltonsa. Taas noin puolenyön aikaan halusimme vähän sykettä ja lähdimme porukalla tekemään hälytystä. Nyt käytössä oli paukkupatruunat ja päivällä hommaa oli harjoiteltu, joten ryhmät sykkivät hieman paremmin sinne asemiin. Täytyy myöntää että hälytyksen tekeminen oli omalla sadistisella tavallaan mukavaa. Matkalla tapasimme viestin apukouluttajat, jotka kertoivat että viestilinja marssii noin puolen tunnin sisällä asemiemme ohi. Näin sitten kävi ja meidän vartiomiehemmehän oli valmiina ja ajoimme viestin tiehensä. Harmittaa tosin, ettei oppilailla ollut paukkupanoksia, poskilaukaukset kuulostivat aika löysiltä. Aamulla herätys ja hälytys tuli puoli kuudelta jonka jälkeen ruvettiin keventämään ja purkamaan asemia. Noin puolenpäivän aikoihin aloitettiin viimeinen siirtymä kasarmille päin ja ihan loppumatkasta oli suunniteltu vielä pieni tuliylläkkö. Kykimme kolmestaan tien viereisen harjanteen päällä ja kun ryhmät saapuivat tyhjensimme lippaallisen paukkuja heidän niskaansa. Siellä mentiin hienosti polkupyörien kanssa suojaan. Ryhmien palattua kasarmille suoritettiin huolto ja syötiin, jonka jälkeen ilta oli henkilökohtaista huoltoa. Palautin auton, kävimme saunassa ja joku oli saanut neronleimauksen, että päivällinen onkin kaikilla linjoilla maastossa. Ilta meni aika rauhallisesti. Perjantaina oli kokovarustarkastus ja lomillelähtö.