Juoksua, nasseja, rasteja, lomia

Maanantaina aamulla oli oppilaiden johtamat sulkeiset, sen jälkeen kuuntelupuolella oli kielen opiskelua ja radiotekniikkaa. Iltapäivällä väsytti aika törkeästi ja nukkumiseksihan se meni. Tiistai oli suunnilleen samanlainen päivä, tosin kuittasimme suksien tilalle polkupyörät ja kävimme juoksulenkillä. Iltapäivä kului varusvapaalla Jyväskylässä. Iltavahvuuslaskennassa sain kunniamaininnan hymyn "imemisestä", eli siitä, että pokka piti niin hyvin. Keskiviikko oli jälleen samanlainen päivä, joskin meillä oli pidennetyt iltavapaat ja ehdin käymään kotonakin. Torstai sen sijaan oli mielenkiintoinen päivä, ehkä mielenkiintoisin päivä koko elämässäni. Aamulla oli normaalisti aamureippailu, kielen oppitunti ja iltapäivällä pääsimme jo ihan oikeasti käsiksi elektronisen sodankäynnin kuuntelutekniikkaan. Oppituntia lopetellessa saimme kuulla, että komppaniassa oli tapahtunut virka-apuosaston hälytys ja me satuimme kuulumaan virka-apuosastoon juuri silloin. Söimme nopeasti päivällisen pakeista, koska mukeen ei ollut pääsyä tänään. Mielenkiintoiseksi homman muutti se, että kirjoitimme vaitiolositoumukset, jonka jälkeen kävimme siirtämässä materiaalia paikasta A paikkaan B. Paikka B oli jotain, mitä en ole koskaan edes osannut kuvitella ja materiaali oli jokseenkin erikoista sorttia sekin. Vapaa-aika kului kokonaan virka-aputehtävään, palasimme komppaniaan vasta puoli kymmenen illalla, ei, emme saaneet iltapalaakaan, koska sen oli joku ehtinyt lipastaa. Mutta ei se haittaa, paikkaa B vastaaviin paikkoihin ei nimittäin ihan joka sukankuluttaja pääsekään. Perjantaina kävimme aamulla ampumaradalla kohdistamassa aseet, samalla pääsimme kokeilemaan polkupyöriä käytännössä. Iltapäivällä meillä oli ampumajuoksun kisa, juoksimme noin 2,5km, ammuimme neljä laukausta ampumahiihtotauluihin ja juoksimme takaisin. Kisa meni siinä suhteessa vahvasti, että elso otti kaksoisvoiton ja meitä oli kymmenen parhaan joukossa neljä. Boonuksena kuulimme maaliin tullessa, että virka-apuosasto oli jälleen hälytetty töihin, kävimme taas siirtelemässä materiaalia, tällä kertaa ihan vain tyhjiä laatikoita, joskin niitä oli aika paljon. Nyt ei onneksi kuitenkaan mennyt ihan yöhön asti. Illalla porukka oli aika levotonta ja väsynyttä ja iltavahvarissa kuultiinkin aikamoista legendaa. Lauantai oli rento päivä, meillä oli aamulla vain yksi kahden tunnin oppitunti, jonka jälkeen koko loppuilta oli vapaata. Katsoimmekin Isku Mogadishuun-leffan ja vietimme laatuaikaa. Virka-apuosaston tarkastuksessa tuli vähän huutoa kun minä ja kaksi muuta nohevina taistelijoina ilmestyimme paikalle nasse päässä. Siitä löytyy kuvakin. Iltavahvuuslaskenta meni todella reisille, oppilasvääpeli ja apukouluttajat kertoivat sen tason juttuja että oksat pois. Siellä tuli legendaarista juttua ja harjoittelimmekin sitten iltavahvaria pariin otteeseen uudestaan. Kävin myös suihkussa baretti päässä. Levotonta touhua... Sunnuntaina oli ruokalassa ruokapoliisina. Kävimme päivällä pelaamassa sählyä ja iltapäivällä porukat kävivät vierailulla sotkussa. IV-jannut onnistuivat hieman perseilemään, heillä oli baretit päässä mm. sisällä ja ruokalassa. Siitä tulikin iltavahvarissa jonkin verran sanomista. Maanantaina aloimmekin sitten särmätä toimintaa. Jostain syystä olin maanantainakin ruokapoliisina, vuorot olivat jotenkin oudosti muuttuneet. Oppitunneilla kävimme radiotekniikkaa ja kielen opiskelua, iltapäivä oli taas vapaata ja se kului lueskellessa. Iltavahvari oli lyhyt ja meni kerralla läpi, ilmeisesti särmääminen tehosi. Tiistaina kävimme maastossa harjoittelemassa antennin pystyttämistä, siihen kuluikin koko aamupäivä. Päivällisen jälkeen siirryimme pyöräillen Esikuntakomppanian maastoon telttakylään koulutus- ja johtamistaidon harjoitusta varten. Aloitimme seuraavan päivän rastikoulutusta valmistellen koulutuskorttien tekemisen, missä menikin koko ilta aina kello kymmeneen asti. Itselläni oli erittäin mielenkiintoinen ja sydäntä lähellä oleva aihe; "9.00 Pistooli 80 pääosat, ominaisuudet, aseen purkaminen ja kokoaminen". Keskiviikkona pidin rastin, ja se meni yllättävänkin hyvin, 47 pistettä (maksimi 65). Aloitimme uusien rastien valmistelun, muilla oli aiheena helppoja rasteja kuten "Taistelijaparin tuli ja liike", "Rynnäkkö", "Ilma-ammunta" jne, mutta allekirjoittaneella olikin aiheena "Pistooliammunta ja pistooliradalla käyttäytyminen". Ottaen huomioon, että en ollut koskaan pitänyt kovapanosammuntoja, enkä sen puoleen koskaan ampunut pistoolilla, haaste oli aika suuri. Koulutuskortista tuli aika kehno, mutta yritin sisäistää asioita parhaalla mahdollisella tavalla. Seuraavana päivänä sitten pidimme kyseisiä rasteja. Lounaalla kuuntelin muiden kertomuksia, ja paineet sen kuin kasvoivat. Rastin aikarajaksi oli jo edellisenä päivänä määritelty 30 minuuttia ja kaikilla oli mennyt yli ajan, osa oli jopa joutunut keskeyttämään rastin, kun seuraava osasto oli jo siirtymässä radalle. Tämä tietenkin johti pisteiden menetyksiin. No, pidin sitten oman rastini järjestyksessä toiseksi viimeisenä, ja tietenkinhän siinä oli oman linjan johtaja valvomassa rastia. Ei paineita. Pidin rastini niin jämäkästi ja ripeästi kuin pystyin ja onnistuin kuin ihmeen kaupalla lähes täydelliseen suoritukseen. Kaikki meni nappiin ja aikaa kului kaksi sekuntia vaille puoli tuntia. (ajan ylityksestä ja alituksesta lähti pisteitä niin, että 1 minuutista yksi piste, seuraavista puolikkaista minuuteista aina yksi piste). Arvioinnissa sain aivan huikeat pisteet, 60/65. Lisäksi olin ainoa, joka onnistui vetämään pistooliammunnan täsmällisesti aikamääreeseen. Rastien jälkeen siivosimme esikuntakomppanian tilat, söimme päivällistä, purimme teltat ja siivosimme telttakylät. Sen jälkeen lähdimme polkemaan kasarmille päin. Huolsimme kaluston ja kävin varusvaihdossa, kun puhtaita vaatteita ei yksinkertaisesti enää ollut. Iltavahvarissa tuli huutoa erinäisistä asioista, kuten esim. siitä, että IV oli taas perseillyt, Viestin porukat olivat nukkuneet kipinässä ja yksikön toiminta oli muutenkin perseestä. Perussettiä siis. Iltavahvarin jälkeen piti vielä kirjoittaa palautetta harjoituksesta, jonka takia hampaiden pesuun jäi viisi minuuttia. Perjantaiaamuna meille kerrottiin seuraavan viikon tapahtumista eli koulutushaaraharjoituksesta, jossa lähdemme ihan tosissaan metsään harjoittelemaan. Lisäksi meillä oli aseen pudistus, joka meni kyllä ihan pilkun viilaukseksi. Järjestyminen oli muka hidasta ja epätäsmällistä ja jouduimme ottamaan tuvista vauhtia. Saimme kuulla että seuraavan viikon maanantaina meille oli luvassa järjestyimharjoitus, eli rättisulkeiset. Teksin piti onneksi uusi oppilasjohtajamme ja se meni suht helpolla läpi. Sitten pääsimmekin jo lomille. No nyt olen lomilla taas ja koitan kirjoitella vähä muutakin juttua, luultavasti kommarin ohjelmista. Tässä on ollut työn alla saada videoita näkymään kommarissa kunnolla mutta siinä on ollut pieniä ongelmia subien kanssa. Mutta siitä lisää myöhemmin.

Aliupseerikurssin ensimmäinen viikko

Maanantaiaamuna heräsin oudossa porukassa. Edellisiltana paikalle oli saapunut muista komppanioista lisää väkeä, elsolinjallekin yhden tuvallisen verran maavoimista. Osalla näytti olevan m05-pukuja, mikä herätti pientä kateutta, itse kun joudumme tyytymään vielä m91:een. Maavoimista tulleilla oli jonkin verran sopeutumisongelmia, he kun olivat tottuneet hieman erilaisiin käytäntöihin. Aamupalan jälkeen meillä oli linjan johtajan esittely sekä pienimuotoinen järjestymisharjoitus, jossa käytiin läpi sisä- ja ulkojärjestymispaikat, järjestyminen iltavahvuuslaskentaan sekä ilmoituksen tekeminen. Saimme myös aliupseerioppilaan merkit, ns. "kusirajat". Meitä siis puhutellaan oppilaiksi, ei kuitenkaan herroitella vielä. Alikersantteja meistä tulee vasta AukII:n jälkeen. Ruuan jälkeen kävimme laittamassa looshia kuntoon ja inventoimme tavarat. Tämän jälkeen siivosimme ja laitoimme sukset nippuun, jonka jälkeen oli vapaata. Pääsimme sotkuun, mutta epäreiluna tekijänä voisin mainita, että puolen vuoden miehet pääsivät iltavapaille. Kaiken lisäksi meidät kuulutettiin sotkusta takaisin aukkiin, kun asevahvuus ei täsmännyt. Illalla tupaamme majoittui vielä kuskeja, joten tällä hetkellä tupamme on täynnä, tosin käytännön pitäisi olla väliaikainen. Iltavahvarikäytäntö oli muuttunut, emme enää kokoonnu alakerran käytävälle, vaan yläkertaan linjoittain. Miehistö sen sijaan kokoontuu alas. Nykyinen toiminta on paljon parempi, ylhäällä ei hikoile läheskään niin pahasti kuin mitä alhaalla. Tiistaiaamuna vedimme poikkeuksellisesti lomapuvut niskaan, tiedossa oli Ilmavoimien 89:nnen vuosipäivän paraatikatselmus, joka oli lähes identtinen valaparaatin kanssa. Ainoa ero oli se, ettemme suorittaneet ohimarssia. Paraatin jälkeen kuittasimme melkoisen määrän kirjoja liittyen johtajakoulutukseen. Ruokailun jälkeen oli liikuntakoulutusta hiihdon merkeissä, hiihdimme tasoryhmittäin muutaman kilometrin lenkin. Itse puin jälleen kerran liikaa vaatetta ja tuloksena oli melkoinen hienhaju. Hiihdon jälkeen oli ruhtinaalliset 15 minuuttia käydä suihkussa ja lähteä oppitunnille, aiheina liikuntaharjoituksen pitäminen sekä oikeanlainen nesteytys liikuntasuoritteissa. Ironisesti oppitunnillakin painotettiin, että liikuntaharjoitusta järjestettäessä täytyy suihkussa käyntiin varata riittävästi aikaa ennen seuraavaa palvelusta. Illalle oli myönnetty viimeinkin iltavapaa kello kuudesta yhdeksään, itse kulutin sen käymällä Jyväskylässä lähinnä huvin vuoksi. Keskiviikkoaamuna kävimme pihalla tuulettamassa petivaatteet. Aamupalan jälkeen oli koulun johtajan oppitunti, sekä yksiköupseerin oppitunti. Tämän jälkeen meille pidettiin vielä alakerran käytävällä lyhyt oppitunti päivystäjänä toimimisesta. Päivällä oli varattu lyhyt hetki varusvaihtoon ja iltapäivällä kävimme vielä hiihtämässä ja vetämässä ahkiota. Seuraavasta päivästä eli "majohajosta" ei ollut vielä tietoa, muuta kuin että luvassa olisi jonkin sortin marssi. Kaikki pysyivät perin salamyhkäisinä. Emme pakanneet varustustakaan etukäteen, eikä marssin pituutta ollut tiedossa, mutta tiesimme että päivä tulisi olemaan raskas, hälytyksiä täynnä ja lepo olisi vähissä. Herätyskin olisi luultavasti aikaisemmin kuin normaalisti. Illalla fiilis oli vielä hieman nousujohteinen kun kokelaat lupailivat, että kaikki kyllä selviäisivät päivästä. No, torstaina tuli kello 4.45 hälytys ja valmiustilaa kohotettiin. Meillä oli jonkin verran aikaa pakata täpäri, laittaa sukset kuntoon ja lumipuku päälle. Sen jälkeen meillä oli lyhyt puhuttelu, jonka jälkeen lähdimme hiihtelemään ampumarataa kohden, näin aluksi. Lämpötila oli reilusti plussan puolella, joten kylmä ei päässyt missään vaiheessa tulemaan, joskin hanskat kastuivat, samoin kuin sukat, koska kumisaappaissani oli reikiä. Ampumaradalla ammuimme kenttäkohdistusammunnat valojuovilla ja harjoittelimme hieman sissiteltan kasaamista sekä ahkion pakkaamista. Niitä tulikin sitten harjoiteltua todella paljon päivän mittaan. Ampumaradalta lähdimme hiihtämään epämääräiseen suuntaan ja välillä pysähdyimme toisinaan marssitauolle, toisinaan taas marssilepoon. Marssitauolla ryhmityimme siilipuolustukseen ja pidimme taukoa, kun taas marssilevolle ryhmittyessämme meillä oli tietty aikamääre, jossa meidän piti laittaa sissiteltta pystyyn. Yleensä aikamääreisiin ei päästy. Jokainen toimi vuorollaan ryhmänjohtajana ja määräsi muille tehtäviä. Kun tauko/lepo sitten oli ohi, lähdimme taas vetämään ahkiota. Lopulta kello oli kaksi yöllä ja meitä käskettiin laittamaan teltta pystyyn, tällä kertaa todella hyvin, sillä tulisimme yöpymään. "Yöpyminen" kestikin sitten noin 3 tuntia, joista yksi kului kipinässä ja loput hytisten ahtaassa teltassa märissä vaatteissa. Jatkoimme matkaa viiden aikoihin, tällä kertaa pitempiä välimatkoja kerralla ja pelkkiä marssitaukoja käyttäen. Sisu oli vähällä mennä kaulaan muutamaan otteeseen, varsinkin kun olin itse henkilökohtaisesti turvallani lähes koko ajan. Lopulta noin yhdentoista aikaan päivällä käänsimme suunnan kohti komppaniaa. Tunne, joka tuli kun saavuimme viimein kasarmialueen pihalle väsyneinä mutta onnellisina, on jotain sanoinkuvaamatonta. Elsolinja yhdessä IV-linjan kanssa veti vieläpä niinkin vahvan suorituksen, että kukaan meistä ei keskeyttänyt. No, ei jotain hyvää, ettei huonoakin. Ehdin nimittäin kalustohuollon jälkeen juuri käydä suihkussa ja viedä aseen alakertaan puhdistusta varten, kun minut kuulutettiin päivystäjän pöydän luo. Toimisin seuraavat 24 tuntia RUK:n päivystäjänä. Ja ei muuta kuin baretti päähän ja pöydän taakse. Onneksi homma oli varsin leppoisaa, sillä koko Rukissa ei ollut kuin kourallinen miehiä, joten tehtäväni jäivät pidemmän päälle aseiden laskemiseen ja paikkojen tarkistamiseen. Silti yöunet jäivät normaalia vähemmälle, mikä hieman otti päähän. Lauantaina oli todella vaikea pysyä hereillä päivystäjän pöydän ääressä, varsinkin kun mitään ei tapahtunut. Ei yhtikäs mitään. Ja tietenkin seuraavana päivystysvuorossa oleva oli myöhässä lähes tunnin. Päivystysvuorosta pääsinkin hyppäämään suoraan oppilasjohtajan kenkiin, eli vein muodon syömään jne. Iltapäivällä teimme vielä rastikoulutuskortit aiheesta 7.62RK62 pääosat, ominaisuudet, lukon irrotus ja kiinnitys. Iltavahvari oli aika sähellystä ja jouduimme uusimaan sen monta kertaa. Sunnuntaina pidimme rynnäkkökiväärirastit toisillemme kuten koulutuskorteissa oli suunniteltu. Aikaa oli varattu koko aamu kello kolmeen asti, mikä ihmetytti alkuun. Rastin pitäminen oli kuitenkin yllättävän vaikeaa, mutta vähitellen se alkoi sujua "vähintään tyydyttävällä tasolla". Loppuajasta porukka oli hieman rauhatonta, kun oli joutunut seuraamaan samaa rastia parisen kymmentä kertaa. Vapaa-aikaa ei juurikaan ollut, ehdimme ruokailun jälkeen juuri ja juuri käydä sotkussa ja heti sen jälkeen piti ryhtyä tekemään seuraavaa koulutuskorttia. Iltaan astihan siinä sitten meni. Maanantaina meillä oli kertaavat sulkeiset, jotka menivät suhteellisen hyvin. Iltapäivällä pidimme toiset rastit, joihin olimme tehneet uudet koulutuskortit. Itselläni oli aiheena ampuma-asento maaten ja polvelta ja onnistuin vetämään sen ihan kunniakkaasti. Illalla oli varusvapaa, kävin JKL:ssä tankkaamassa ja kaupassa, sekä kuskaamassa paria kaveria. Pinkkojen piti olla todella särmiä. Tiistaiaamuna olin hieman hukassa, meillä kun piti olla aamulenkki eikä sen toteutuksesta ollut hajuakaan. Lopulta juoksimme vapaamuotoisen lenkin parkkipaikan ympäri. Aamulla pääsimme vihdoin tutustumaan Elson toimipaikkaan, Rakennus 51:een. (Ei, ei ole vitsi, se on oikeasti Rakennus 51). Mihinkään salaisiin juttuihin emme päässet käsiksi, koska emme olleet vielä kirjoittaneet vaitiolositoumuksia. Iltapäivällä meillä oli oppitunti sähköturvallisuudesta, se tosin meni yleiseksi hälinäksi, kun oppilasvääpeli ei hoitanut hommiaan. Oppitunnin jälkeen meillä oli hankifutista ja hankiultimatea, sekä muutamia perusinttilajeja, kuten esim. köydenvetokilpailu. Iltapäivällä kävimme puhdistamassa aseita ja itse löysin muutamia uusia jippoja siihen. Keskiviikkoaamuna meillä oli petivaatteiden tuuletus. Aamupäivällä eräs Majuri tuli pitämään meille turvallisuusoppitunnin, jonka jälkeen allekirjoitimme vaitiolositoumukset. Tästä päivästä lähtien en siis höpise turvaluokitelluista asioista, jotka koskevat Elsoa. Sen verran voin kertoa, että turvallisuusoppitunnin jälkeen kuuntelupuoli alkoi opettelemaan kieltä. En voi kertoa mitä kieltä, joten puhunkin jatkossa vain kielestä. Ruokailun jälkeen palasimme asiaan, kävimme sodetauolla ja ennen päivällistä meillä oli vielä Ilmasotakoulun killan esittelytilaisuus, puhuttelu koskien pidennettyjä iltavapaita, jotka oli myönnetty tälle päivälle ja Sotiemme Veteraanit-keräyksen oppitunti. Tulemme ensi kuun aikana suorittamaan Sotiemme Veteraanit-keräystä. Iltapäivä meni lukiessa seuraavan päivän ylsot-kokeeseen. Torstaiaamulla meillä oli taas kielen oppitunti, ruokailun jälkeen kävimme tekemässä ylsot-kokeen, joka oli todella pitkä. Aikaa oli varattu yksi tunti ja se meinasi uhkaavasti loppua kesken. Ehdin kuitenkin tehdä sen loppuun, tuloksesta tosin ei ole mitään hajua. Kokeen jälkeen valitsimme oppilaskunnan hallituksen ja lähdimme kiireellä laittamaan paikkoja teksikuntoon. Teksi oli hyvin pian, eikä siivoamiseen ollut paljoa aikaa, mutta saimme teksin menemään ekalla läpi, ei muuta kuin LOMILLE POISTU!

P-Kauden päätösviikko

Maanantaina kello kymmenen lähdimme marssille, jonka pituudesta ei ollut tietoa. Varustuksena oli sukset, reppu, joka ei ollut lähellekään täpäriä sekä trangia-retkikeitin. Ensimmmäisten viiden kilometrin jälkeen pysähdyimme ja meille jaettiin sissimuonapakkaus, jossa oli mm. pastakastiketta, lihaa, nuudeleita, lihakeittoa, puuroa, mansikkakiisseliä, pikakahvia ja -kaakaota, sissisuklaata, sokeria, energiajuomatiivistettä, purukumia, teetä, näkkileipää, nessuja ja tulitikut. Keittelimme taistelijaparin kanssa pastaa ja sekoitimme hieman lihaa siihen. Aikaa oli tunti, joten olisimme ehkä ehtineet keittää vielä kaakaot, mutta saimme koko tunnin kulumaan, kun opettelimme trangian käyttöä.

Seuraava tauko oli useamman tunnin jälkeen. Keitimme kiireessä nuudelit, täydensimme vesivarastot ja lähdimme jatkamaan. Matkalla oli aika jäätäviä ylämäkiä ja mukavia hyppyrisiä alamäkiä. Allekirjoittanut rynäsi useampaan kertaan. Lopulta pääsimme määränpäähämme, paistoimme nuotiolla makkarat, ja lähdimme järkyttävän pitkää alamäkeä pitkin rantaan. Muut joukkueet kömpivät telttoihin nukkumaan, kun 2. Joukkue pääsi kelkkavedolla vastarannalle ja kasarmille nukkumaan. Meillehän oli tiedossa Peurunkapäivä...

Tiistaina lähdimme kello 8 Peurunkaan, ohjelmassa oli sulkapalloa, keilailua, punttisalia, uintia, saunomista ja ruokailu. Päivä meni yllättävän nopeasti, aikaa olisi kyllä vonut olla enemmänkin. Kasarmille päästyämme oli vielä asetarkastus, jonka syitä mietimme hartaasti, sekä kokovarustarkastus. Näiden jälkeen oli vapaa-aikaa. Iltavahvari meni viidennellä kerralla läpi, ennätys sekin.

Keskiviikkona meillä oli suojelupäivä, lähdimme aamupalan jälkeen metsään katsomaan miten napalmi palaa ja kyynelkaasu haisee. Päivään kuului tetsaamista nasse päässä, suojanaamarin tiiveyskoe, missä mentiin kyynelkaasutelttaan nasse päässä ja ilmankin sai koettaa. Siellä raavaammatkin miehet kaatuivat kyllä kenttään. Itse poistun varuskuntasairaalaan hoitotunnille ruuan jälkeen, joten en päässyt kokeilemaan kyynelkaasun vaikutusta. Iltapäivällä saimme tietää jatkokoulutuksestamme. Allekirjoittanut palvelee 362 vuorokautta elektronisen sodankäynnin joukoissa. Elsoja on kahdeksan, omasta joukkueestamme kolme joista yksi on tupakaveri. Osa joukkueesta oli pettynyt, kun ei päässyt miehistöön (180), vaikka olisi halunnut aukkiin ja osa taas ei päässyt aukkiin, vaikka olisi halunnut. Iltavahvaria odotellessa meni vielä sähköt, ja käytävältä kuului huvittavia "Pinkat tehdään vaikka pimeässä"-huutoja.

Torstaina oli muutama hassu oppitunti ja paljon palautekyselyjä. Iltapäivällä osa porukasta alkoi muuttamaan uusiin tupiin, osa, mm. allekirjoittanut, jäi kuitenkin odottamaan perjantaita. Itse tein kuitenkin peliliikkeen ja kävin viemässä osan kamoista uuteen tupaan, jolloin seuraavan aamun työtaakka väheni. Uusi tupa on jonkin verran tilavampi kuin edellinen, mutta kaapit ovat ehkä huonommassa kunnossa. Ainakin pistorasioita löytyy riittävästi, niitä on noin kaksi mieheen.

Perjantaiaamuna sitten muutettiin lopullisesti. Menimme viiemistä kertaa kakkosjoukkueen mukana syömään ja tunnelma oli jokseenkin haikea. Uudessa tuvassa oli hieman hankaluuksia, kun kaikki joukkueet olivat tottuneet tekemään esim. kaapin särmäyksen eri tavalla. Lopulta pääsimme kuitenkin yhteisymmärrykseen ja teksikin meni kerrasta läpi. Lähdimme lomille linjoittain, emme enää joukkueittain. Ensi maanantaina sitten alkaakin AUK I:n ensimmäinen viikko.