Auton ehdin viemään jo talvisäilöön, mutta kerrotaanpa hieman loppusyksyn ropauksista. Lopputulos on kaukana valmiista mutta lähdetäänpä alkutilanteesta liikkeelle.
Kuskinpuoleinen helma alkoi olla pahasti ruosteessa. Helman takaosa on joskus kurtattu ilmeisesti tunkilla ja sehän oli "alkanut" ruostua. Kaikki vesireiät oli ummessa joten kotelo ui vedessä. Viimeinen silaus tuli kun pyörää irrottaessani tunkki meni etujalkatilan lattiasta läpi. Alkutilanne oli siis varsin surullinen
Ihan ekaksi imuroitiin helmakotelo, ja voin vannoa että auto keveni ainakin 5 kiloa. Ruostemujua ja hiekkaa tuli todella paljon, ei mikään ihme että vesireiät olivat totaalisen tukossa. Takakulmasta lähti samantien reilunkokoinen kimpale vanhaa peltiä. Pohjassa oli reikiä niin etu- kuin takapuolellakin ja niitä tuli lisää kun jaksoi tökkiä.
No isäukko otti hitsaukset hommakseen, niissä vierähtikin hyvä tovi kun oli talon seinäremontti kesken. Takaosaan tuli uutta paksua peltiä Volvon konepellistä, voin sanoa että on ihan toisenlaista kuin tuo ratakevyt saksalainen pelti. Muotoilu oli kuulemma vaikeaa mutta lopulta kulma näytti lähes identtiseltä entisen kanssa. Jalkatilan lattiakin sai uutta kestävää peltiä, siinäkin työn jälki on yhtä hyvä, ei erota vanhasta. Vielä kunnon vanhan ajan öljynsekaista Tiikeri-kiveniskumassaa niin ei ruostu uudelleen.
Sitten kevyt hionta rälläkällä ja porakoneella jossa on teräsharjalaikka. Jälkimmäinen oli hyvä, se ei syönyt peltiä hiottaessa. Kun helma oli puhtaalla ruosteettomalla pellillä, lommokohtiin vähän metallipakkelia, jonka jälkeen hionta. Hiontaan meni aikaa, halusin tehdä kunnon jälkeä vaikka vain helmapala olikin.
Hionnan jälkeen aloitin maalailun. Aluksi tietty sinkkimaali, jottei pääsisi uudestaan ruostumaan. Huom: En voi suositella Mastonin sinkkimaalia, räkii hirveästi ja lopuksi ponneaine loppui kesken, oli vaikea saada tasainen pinta. Joku oli jo aiemmin maalaillut helmaa, muttei ollut käyttänyt sinkkiä pohjalla ja sen näki kyllä pinnasta. Monesta kohtaa oli noussut kuplalle kun maalin alla päässyt kosteus oli ruostuttanut helmaa. Sinkin jälkeen kiveniskumaali, merkkiä en muista, kävin hakemassa Jyväskylän varaosafirmasta. Pinnasta tuli sopivan karhea, vähän nypyläinen, niinkuin se on alun perin ollutkin, ei ollenkaan appelsiinimainen kuten edellinen maalaaja oli tehnyt. Tämän jälkeen tuli pieniä ongelmia kun hioin rajausta tasaisemmaksi, muutamasta kohtaa lähti maali karkaamaan. Näihin joutui tekemään pikapaikat pakkelilla, ja sen valitettavasti näkee lopputuloksesta.
Kiveniskumaalin jälkeen tuli pohjamaali ja sen jälkeen luovutin maalaushomman kaverilleni, joka veti ruiskulla värin ja lakan pintaan. Väri oli yllättäen vesiohenteista, kuulemma liuotinmaalit poistuu käytöstä. Tämä oli kaverillekin ihan uutta, ja alkuun arvoimme vähän että miten tässä käy, mutta lopulta helma sai värin pintaan.
Mutta sitten pahin takaisku. Väri oli väärä. Vaikka se oli värifirmassa koodin mukaan sekoitettu, se oli liian vaaleaa ja siitä puuttui Saphir Metallic-värille ominainen sininen komponentti, joka kuultaa alkuperäisestä väristä. Uusi maali oli enemmänkin metallinhohtoharmaata kuin tuota oikeaa. Tähän täytyy vielä selvittää oliko vika maalaustekniikassa vai onko väri sekoitettu kuitenkin väärin.
Lopputulos on kuitenkin parempi kuin ennen, helma ei nyt sentään ole ruosteessa eikä kurtussa. Värieron valitettavasti näkee jo vähän kauempaakin, mutta sille ei nyt voi mitään. Jos se jää pahasti häiritsemään, täytyy maalailla se uusiksi samalla kun otetaan toinen puoli käsittelyyn.
