Kiinni taas vaihteeksi

Maanantaina oli heti koulutuksen valmistelua, tiistaina pidimme lyhyen suunnistusharjoituksen ja iltavapailla kävimme jälleen ajamassa kartingia, nyt oppilaatkin olivat mukana. Olipa todella mukava kuulla alkuviikosta, että ensi viikonloppuna osa elsosta on kiinni ja itsehän olin siinä listalla tietenkin. Keskiviikkona pidimme pitkän koulutuksen ja oma ryhmäni onnistui aivan uskomattomiin suorituksiin loistavalla sykkeellä. Illalla kävin piveillä kotona hakemassa uuden akun kannettavaan. Torstaina oli lisää koulutusta ja suunnittelua ja kävimme valmistelemassa suunnistusradan. Meni aika extreme-touhuksi, reitillä oli pari vesistön ylitystä, 40 asteen mäkeä, kivikkoa ja yksi rasti oli keskellä puroa. Viimeiseltä rastipaikalta kannoin pyörää olalla ja rämmin ylös kymmenen sentin syvyisestä ojasta. Valmisteluiden jälkeen olikin mukava käydä saunassa. Perjantaina pidimme aamupäivällä koulutusta ja päivällä valvoimme suunnistusta. Oppilailta tuli jäätävää avautumista, kun yksi rasti oli ollut parikymmentä metriä väärässä paikkaa. Iltapäivällä otimme rennosti. Lauantaina jouduimme aamusta aika hyvään nakkiin, kävimme tankkaamassa autohallin autoja kun hallin omat laitteet olivat rikki. Siellä sitten vippiautoilla kurvailtiin Tikiksen Teboilille. Päivällä katselin Da Vinci-koodin ja iltapäivällä jouduinkin päivystämään. Rukkiin. Moneskohan kerta tämä on, kun päivystän Rukissa lauantai - sunnuntai-välin? No sunnuntaina päivystyksen loputtua palasin kassulle rötväämään.

Maanantaina alkoi KOJO, herätys oli kello neljä ja neljän ja kuuden välillä ei tehty yhtään mitään. Aamupala syötiin maastossa 50 metrin päässä ruokalasta. Tee työtä jolla on tarkoitus. Maanantai ja tiistai valvottiin rasteja, leirin kojosta teki se, että yövyimme noin kahdensadan metrin päässä uimarannalla yhden yön. Tiistaina tuli vähän noottia kun olin jättänyt 11 pistoolia vartioimatta. Mitään ei onneksi käynyt, mutta esitutkinta oli lähellä. Keskiviikkona oli meno aika rauhatonta, kello kahdentoista aikaan paukkui satanen. Kävimme heittelemässä tupiin aamulehtiä. Torstaina kävimme varusvapailla ihan just for fun ja perjantaina pääsimmekin taas lomille. Muuten torstai ja perjantai oli pelkkää rötväystä.

Marssi- ja hajotusharjoitus

Maanantaina sitten alkoi Aliupseerikurssi vuosimallia 2/07. Aamupäivällä kuittasimme linjan majoituskaluston ja kävimme esittäytymässä uusille oppilaille. Käytimme iltavapaan hyödyksi, kun muiden linjojen apukouluttajat kävivät nohevina lenkillä, me elsot lähdimme ajamaan kartingia Jyväskylään :D Tiistaina haimme lisää kalustoa, suunnittelimme keskiviikon sulkeisia ja illalla pelasimme Wormsia lanissa puoleenyöhön asti. Keskiviikkoaamu alkoi sumulla ja sulkeisilla ja iltapäivällä valmistauduimme tulevaan koitokseen. Marssi- ja majoitusharjoitukseen, aka MajoHajoon. Hieman jännitti, tulossa oli kuulemma jokseenkin pitkä ja rankka harjoitus, varsinkin oppilaille. Heillä kun oli täyspakkaukset, meillä vain majoitus- ja ruokailuvälineet. Luvassa oli 70km marssia pyörällä, 15 jalan ja loppuhuipennuksena vesistön ylitys.

No, hälytys tuli taas neljältä kuten arvata saattoi. Äkkiä kamat mukaan ja pyörillä liikkeelle, ensimmäisenä edessä oli pyöräsiirtymä a-radalle missä söimme aamupalan ja harjoittelimme sissiteltan pystytyksen johtamista. Aikaa joka pystytykseen oli kuusi minuuttia ja purkamiseen kaksi. Suurin osa ehti aikamääreeseen nippa nappa. Me apukouluttajat vain valvoimme ja arvioimme suoritusta. Kymmenen aikoihin lähdimme pyörillä jonnekin päin koillista. Paikan päällä söimme lounaan ja sen jälkeen teimme pienen reippaan kävelymarssin ja harjoittelimme lisää teltan pystytystä ja puolustukseen ryhmittämistä kolmisen tuntia. Palasimme päivälliselle, jonka jälkeen lähdimme pyörillä taas liikkeelle. Poljimme iltaan asti ja pystytimme teltat täysin pimeässä, oppilaat pääsivät tutustumaan pimeätoiminnan ihanuuteen. Pääsimme todella aikaisin nukkumaan, itse menin jo ennen puoltayötä.

Herätys oli kolmelta, joten mistään ruhtinaallisista unista ei voinut puhua. Purimme teltat ja heitimme taas pientä marssia harjoitellen lisää pimeätoimintaa. Noin seitsemältä pääsimme jatkamaan pyörämarssia ja yhdeksän aikoihin söimme aamupalaa, ei mitään tietoa missä. Siirryimme seuraavaksi taas ampumaradalle, jossa oppilaat ampuivat kohdistukset. Pitkä matka alkoi selvästi vaikuttaa, viimeisellä siirtymällä moni keskeytti ja monelta hajosi pyörä. A-radalla saimme kuulla että vesistön ylitys oli peruttu, liekö ollut liian kylmä ilma. Siispä poljimme lyhintä reittiä yksikköön, veimme kamat sisälle ja ruokailimme uimarannalla. Vielä kalustohuolto ja marssi oli ohi. Täytyy kyllä myöntää, että mp3-soitin kuului pakolliseen varustukseen jotta pysyi järjissä pyöräosuuksilla. Vaikka ne olivatkin löysiä, olivat ne suhteellisen pitkäkestoisia. Muistelin monta kertaa omaa majohajoamme, joka oli sään, ahkion ja muiden seikkojen takia vielä paljon kyisempi. Helpolla pääsevät nämä nykyajan oppilaat.

Loppuilta meni nopeasti, kävimme palauttamassa harjoituksessa käytetyt autot ja menimme aikaisin nukkumaan. Lauantain puolella tuli myös nukuttua hyvin ja pelailtua kannettavalla. Sunnuntaina sai nukkua pitkään, illalla tosin valvoimme oppilaiden rastikorttien tekenistä. Illalla todistimme myös kuinka fiksuja elsot ovat, yhden taistelijan pinkka oli kaksi senttiä liian leveä ja hänpä nohevana rupesi laskemaan, että kuinka nopeasti pinkan tarkastaja saa mennä ohi, jotta Lorenzin kontraktio vääristää pinkan näyttämään oikean levyiseltä. Näin meillä.

Maanantaina valvoimme rastien suoritusta ja illalla osallistuimme sotainvalidien syyskeräykseen. Itse keräsin vähän vajaan 80 euroa. Tiistaina keräsimme uudestaan ja tällä kertaa sain vähän yli 100 euroa. Keskiviikko kului seuraavan viikon ohjelmaa suunnitellessa, torstaina jatkoimme ja pääsimmekin jo lomille.

P-Kauden päätös

P-Kauden viimeinen viikko oli helppo. Maanantaina alkoi vaellusmarssi ja kesti yön yli, siihen kuului hätämajoituksessa yöpyminen, mikä ei kuulemma ollut mitään herkkua kun koko yön satoi vettä. Itse olin tiistai-keskiviikkona päivystämässä ja keskiviikkona hoidin joukkueen asioita. Keskiviikkona sain myös tietää että perjantaille anomani loma ei mene läpi, kun olemme menossa Tukikohtakomppanian kirjoille. Kävin sitten torstaina pyytämässä Tkkk:n päälliköltä lomaa ja hänhän teilasi idean täysin. Perjantaina tuli sitten tieto, että pysytään Aukissa (siihenkin liittyi pientä sähläystä, meidän piti alunperin muuttaa apukouluttajien työtilaan) ja viikkovahvuuteen oli merkattu yksi käytetty kuntoisuusloma. Piti sitten selvitellä sitä vielä ennen lomillelähtöä, joka olikin kerrankin reilun ajoissa kello yhdeltä.

Noh, P-kausi on nyt kuitenkin takana, taakse jää viides joukkue. Vaikkei peurunkaan mentykään, olen todella tyytyväinen joukkueseemme. "Hopea ei ole häpeä, Joukkue!"

Huomenna aloitamme sitten uusien elsojen kouluttamisen, jännä nähdä, mitä linjasta tulee.