Auton ropausta, osa VIII

Huhtikuussa tuli otettua Porsche taas ajoon ja sehän menikin katsastuksesta läpi ilman huomautuksia. Ropaamista kuitenkin taas riittää, työn alle lähti osa sisustaa, vaihdekepin suojapussi olikin jo irti ja pinnoitin keskikaukalon kannen uudelleen oikealla nahalla. Tuli ihan siisti, joskin tarvitsee vielä uuden saranaosan rikkinäisen tilalle.
Ajattelin näin kevään kunniaksi vaihtaa ilmansuodattimen ja tulpat mutta varastossa ollut filtteri olikin turbomalliin eikä käynyt omaani. Kävin sitten Jyväskylän uudesta hienosta Motonetistä hakemassa putsarin ja satsin tulppia. Tulpat pyysin tiskiltä kun eivät hyllyssä niitä pidä ja vasta kassalla huomasin että mitähän lie Opelin tulppia oli laittanut pakettiin. Kaiken lisäksi putsarikaan ei käynyt, oli muuten oikean kokoinen mutta liian paksu. Perhana, jääköön nyt sitten myöhemmälle, hyvin tuo tuntuu käyvän nykyisilläkin.
Yhtenä päivänä oli sitten hieman draamaa koulun pihassa kun en päässytkään autoon sisälle. Keskuslukon kauko-ohjain ei toiminutkaan. Vaihdoin patterit ja juotin yhden napin murtuneen jalan takaisin paikalleen, muttei toiminut siltikään. Parkkiaika hupeni ja autoon oli pakko päästä mutta eipä meinannut aueta avaimellakaan, oli todella jäykkä. No pääsinpä sitten lopulta sisälle (hälytinhän siinä tietysti pärähti huutamaan) ja ajoin kotiin tutkimaan tilannetta.
Selvisi että toinen kauko-ohjain on rikki, mutta pahempaa oli oven lukon tilanne. Oli niin paskainen että mikä tahansa jäätelötikku riitti avaamaan ovet. Purin lukon pois ja puhdistin sen kunnolla, mutta haittalevyt olivat tosi jumissa ja muutama jousi oli rikki. Taas jälleen Motonet pelasti päivän kun hain sieltä Golf II:sen kahvan lukkoinen, otin siitä haitat ja jouset ja hienosti toimii. Kaupan päälle sain vielä uudet tiivisteet ovenkahvaan (Golf II kahvahan on samanlainen mutta muovia). Samalla säädin kuskin oven keskuslukon servoa hieman ylöspäin niin toimii sekin nyt oikein.
Kauko-ohjaimen särkyminen oli viimeinen niitti, kyllästyin huonoon varashälyttimeen ja uusi lähtikin työn alle, siitä lisää kunhan saan asennuksen valmiiksi.

NFS Shift

Ihan pakko avautua. Olen ollut pitkään NFS-pelisarjan fani. Arcademaisuudestaan huolimatta NFS:t ovat aina olleet jotenkin helppoja ja nopeita oppia ja tarjonneet hupia pitkäksi aikaa. Pidän suuresti niin alkupään eksoottisilla autoilla ajamisesta, underground-sukupolven katuautoilusta kuin myös mainiosta Pro Street-arcaderatailusta
Mutta Shift. Verenpaine kohoaa välittömästi nyt kun ajattelenkin koko peliä. On hienoa, että uusimpaan NFS:ään ollaan yritetty tuoda realistisuutta ja "aikuismaisuutta", oikein jopa oikeiden asiantuntijoiden ja rata-autoilijoiden avustaessa. Mutta kun peli tehdään ensin konsolille, käännetään surkeasti PC:lle ja unohdetaan kaikki aikaisemmista peleistä opittu, ollaan menty metsään ja lujaa. Toisaalta, koitappa itse ajaa 180 asteen mutkaan täysillä...

No, lähdetäänpä kaivelemaan mikä siinä Shiftissä niin rasittavaa on. Ensinnäkin meni useampi viikko että sain pelin pyörimään siististi. Ensin Shifti kaatuili mustaan ruutuun, vikaa etsittiin grafiikka-asetuksista, asennettiin AMD Dualcore Optimizer, päivitettiin Logitechin rattiohjaimen ajurit... Lopulta Shifti lähti käyntiin. Ratti ei vaan toiminut. No siihen löytyi lopulta fiksi, mutta olipa mukava yrittää säätää, Shiftissä nimittäin ensimmäinen totutuskisa on pakollinen. Ja ohjaimen asetuksiahan ei tietenkään voi säätää kuin vasta sen kisan jälkeen. Lopulta tästäkin ongelmasta päästiin eroon, mutta aikaa tuhrautui kuitenkin useampi tunti.
Kun sitten viimein pääsin pelailemaan, huomasin että Shifti kaatuilee silloin tällöin. Onhan se toki nykypäivää, että softat kaatuilee, pelit varsinkin kokoonpanoista riippuen, mutta joka kisan jälkeen?
Tästä puolestaan pääsin eroon pitkäjänteisen testauksen avulla. Piti kääntää VSYNC pois, laskea grafiikka-asetukset tietylle tasolle ja ajaa Shift ikkunassa Win98-yhteensopivuustilassa. WTF?

Nyt olin päässyt peliä pelaamaan siis jo ihan oikeasti. Ja voi pojat, bugeja riittää. Äänet pätkivät, rengasäänet häipyvät välillä olemattomiin kun taas tietyillä jenkkiautoilla ajaessa tuntuu että kaiuttimet hajoaa kun vola nousee ihan liikaa ja ääni alkaa särkeä. Välillä auton katosta kasvaa ruohoa starttiruudussa, tuning-säätimet toimivat väärinpäin, listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Patchi julkaistiin lopulta 2.12. Listan korjatuista bugeista voi lukea vaikkapa tästä, jos siis uskaltaa. Ihan oikeasti 40 bugia, joista melkein 10 pelkästään PC-version ongelmia. "Fix for Corvette Z06 and Dodge Viper not able to move at the start of some events", "Fixed car tuning settings sometimes not taking effect", "Fix for inverted balance slider operation"... No, ainakin kaikki ärsyttävät virheet on saatu pois.

Väärin. Tier 2:sella huomasin miten rasittavia bugeja Shiftistä löytyy vieläkin. Radat ovat parisataa metriä pitkiä ja niillä ajetaan max 3 kierrosta. Kaikki autot vastustajien autot painavat noin 2000 kiloa ja oma auto noin 2. Tämän huomaa vaikkapa tiukoissa mutkissa, jos perässä ajava vähän hipaisee puskuria, metsässä ollaan. Lisäksi tuning-asetukset eivät ilmeisesti vaikuta joka kisassa samalla tavalla, sain Works Mustangin aika hyvin balanssiin, mutta yritäpä ajaa Rival Challenge sillä. Mutkiin ei saa ajaa paljoa 40kmh kovempaa, kun äsken vedettiin samaa rataa melkein 200 keskinopeudella. Muutenkin ajomallinnus on suorastaan kaamea, ratilla pelaamista ei voi suositella, hyvin huomaa että tätä on tarkoitus pelata padilla ja ulkoisesta kuvakulmasta. Muita hauskoja piirteitä: Alustaa on turha säätää, todennäköisesti auto vain lähtee pomppimaan kuin kenguru, mitä se tekee muutenkin joidenkin ratojen mutkissa. Jarruja ei saa painaa kovin kovaa, koska kaikkien autojen jarrut on painotettu taakse. (Tähän tosin tuli vähän edes korjausta patchissa, mutta aika takapainoiset ne on vieläkin.) Nelivedot käyttäytyvät "mielenkiintoisesti" ja etuvetoiset ne vasta hauskoja ovatkin.

Driftit ovat todella turhauttavia, ajomallinnus on täysin erilainen kuin muissa kisoissa. Tosin se ehkä kuuluukin olla driftirenkailla sellainen, mutta kun radat ovat parin metrin mittaisia ja parhaimmillaan niissä on jopa kaksi mutkaa, koitappa siinä nykäistä 1000 pisteen drifti jun parikymmentä kertaa menee harjoitteluun. Kesti muuten yllättävän pitkään että löysin napin, jolla voi skipata ennen kisaa tapahtuva oman auton esittely, sen kun muutaman kertaa katsoo niin alkaa jo ketuttamaan. Miksi muuten Corollassa on speksien mukaan >800Nm vääntöä ja se silti puutuu lähtöviivalle?

Ainoa syy, miksi Shiftiä jaksan edes pelata, on nyrre. Nyrreä kun lähtee kiertämään vaikkapa Zonda R:llä, Königsillä, GT2:sella tai McLarenilla, niin väkisinkin rupeaa naurattamaan. Jos sen saa maaliin asta ehjänä, voi olla jo ylpeä itsestään, sen verran huimaa on ajaa 250+ (Zondalla 300+) karuselliin tai testata paljonko se auto kulkee siinä pikkusuoralla. Sen sijaan Careeri on ihan turhaa, varsinkin kaikkien tähtien kerääminen. "Clean Racen" saa vain hyvällä mäihällä, konekuskit kun tuntuvat magneettisesti hakeutuvan kylkiin ja "Spin out 4 opponents" on jo ideana ihan pystyyn kuollut, toteutuksena todella pirullinen.

Jos suunta on tämä, lopetan NFS-sarjan fanituksen kyllä tähän. Jo Undercover oli niin paksua tavaraa että siitä voisi talon rakentaa, mutta siitä lisää toisella kertaa. Tuleepahan pelattua vanhempia NFSiä uudemman kerran läpi.

Infestation

Myös Infestation on luettu addonien alle ModDB:ssä, mutta se kuuluisi ehdottomasti modien joukkoon. Kentät on toteutettu hyvin ja vaikkei mitään uutta ja mullistavaa ole, on sentään mukaan laitettu edes jonkinlainen juoni. Modi on saanut vahvasti vaikutteita Doomista ja tarkkanäköisimmät havaitsevat UAC:n logoja siellä täällä, ja yhdessä kentässä tuli vahva fiilis että tämä on jotenkin tuttua... No, mieleni sopukoista kaivoin Doom 1:sen L2:sen pohjapiirrustuksen ja sehän täsmäsi, hauska yksityiskohta. Vielä BFG jostain kouraan niin illuusio on täydellinen. Ainoa haittapuoli oli se, että Infestation oli liian helppo, vastassa oli vain kourallinen zombeja joten mitään haastetta ei varsinaisesti ole. Hauskaa keskitasoista ajanvietemättöä kylläkin varsinkin Doom-sarjan faneille, muttei mitään maata mullistavaa siis.

Loppuhuomautus: Lisää modeja lähtee taas tulille, muutamia lupaavia tuotoksia tuli silmäiltyä ja spoilerina nimiä: Eclipse, Radiator ja Joutomaa, viimeinen lupaavasti suomalaistekoa. Palataanpa astialle...

City 5

City 5 on taas niitä modeja, joista on vaikea sanoa mitään. Kenttäsuunnittelu on onnistunutta. Kaikki toimii ja mitään glitchejä tai rasittavuuksia ei ole. Toisaalta mitään uutta ja mullistavaakaan ei ole. Sitten juoni, sitä ei ole, eipähän se toisaalta ole häiritsemässä huonoudellakaan, mutta jotain olisi voinut keksiä. Lopussa on ihan mukava mättö mutta sekin on kovin lyhyt ja helppo. Musiikki on perustavaraa jne...

Itse asiassa koko modi oli niin geneerinen, että se piti pelata uudestaan ennen kuin muisti minkälainen se oli. Aikaa meni 7 minuuttia, mittasin sekuntikellolla. Tällaisenaan, yhden kentän mittaisena, City 5 ei ole oikeastaan mikään modi, siksipä se onkin luokiteltu ModDB:ssä addonien alle. Toisaalta taas kentän suunnittelu toimii ja kenttä jotenkin tuntuu realistiselta ja sulautuu saumattomasti muuhun HL2-maailmaan.

Jos jatkoa seuraa, tästä voi tulla jotain, mutta yksinään City 5-kenttä jättää hieman kylmäksi. Ehkäpä se nähdään johonkin level-päkkiin ympättynä vielä, tai yhtenä osana jotain toista modia?

Blind Monk's Society

Blind Monk's Society onkin sitten taas vähän erilaisempi modi. Grafiikasta en puhu mitään, koska sitä ei ole, päähenkilö on nimittäin sokea. Ei sitä uskoisi että puolisen tuntia saa kulumaan tuijottamalla tyhjää ruutua, mutta olihan tästä jo Reinikaisen jaksossa aikanaan vitsi.

BMS on ehdottomasti mielenkiintoisin modi mitä Source Enginelle on tehty, siitä ei pääse mihinkään. Pelaaminen vaatii ehdottomasti hyvät kuulokkeet, koitin ensin 5.1-kaiuttimella mutta ei siinä ollut mitään ideaa. Lisäpisteet jos sitoo silmänsä ja pelaa oikeasti sokkona. Ohjaus tapahtuu ympärillä olevaa maailmaa kuulostelemalla, minkä takia onnistunut äänimaailma on tärkeää. Ja se on onnistunut, jos laittaa silmät kiinni voi kuvitella itsensä jonnekin syrjäisen luostarin viereen. Ääninäyttely on toteutettu todella onnistuneesti ja tarinaa on vielä höystetty Monty Python-tyylisellä huumorilla.

Blind Monk's Society on harmillisen lyhyt ja olisin kaivannut ehdottomasti jotain tehtävää, jossa pitää suunnistaa kylän torilla markkinahälinän keskellä. Siinä olisi ollut haastetta. Joka tapauksessa modi oli erinomaisen viihdyttävä, ja kirjaimellisesti avasi silmät sille, minkälaista sokeana eläminen voisi olla. Mitään muuta kerrottavaa ei oikeastaan ole, jokaisen pitää tämä itse kokeilla.

Call of Cthulhu: Dark Edges, The House

Pitkästä aikaa tuli testailtua muutamaa HL2 modia. Testasin neljää eri modia, kaikki tuttuun tapaan SP-modeja. Kaksi ensimmäistä oli hieman erilaisempia kun taas kaksi jälkimmäistä edustavat perinteisempää näkemystä. Aloitetaanpa Cthulhu-tunnelmissa. I'a Cthulhu, I'a Dagon!

Call of Cthulhu: Dark Edges, The House on H.P. Lovecraftin Cthulhu-tarinoista ammentava kauhutyylinen modi. Hieman erikoisempaa, mutta mikäs siinä, zombimättöä luvassa. Tosin tätä modia ei tullut pelattua loppuun, koska puolessa välissä mielenkiinto lopahti. Kenttäsuunnittelusta on paha sanoa juuta tai jaata, kentissä on ehkä liiaksi sorruttu ylimääräiseen kikkailuun valoilla ja varjoilla, kun taas perusteet on jätetty huomioimatta. Huoneita on rumasti copy-pastettu, ne ovat täysin identtisiä ja usein liian avaria, mikä ei ole Source enginen vahvin puoli. Mutta kun ainoat viholliset mitä vastaan tulee, ovat joko zombeja, nopeampia zombeja tai isompia zombeja, ei oikein jaksa innostaa. Ammuksia ei jaella ilmaiseksi, mutta se tietty kuuluu Cthulhu-tyyliin.

Varsinaisesti ainoa ärsyttävä kohta modissa oli "Fear Vision", jolloin perspektiivi muuttuu kummalliseksi ja tähtääminen muuttuu mahdottomaksi. Koita siinä sitten hutkia juoksevia zombeja kun et näe missä ne ovat. Lisäksi mukaan mahtui pari todella rasittavaa ammuskelua, joissa zombeja tulee laumana koko ajan lisää.

Lopullisesti mielenkiinto kuitenkin kaikkosi, kun pelaaminen alkoi tuntua pakkopullalta. Siihen ei ollut mitään erityistä syytä, vaan se johtui monesta eri tekijästä, ehkä suurimmaksi osaksi juuri siitä kun kentät tuntuvat keinotekoisesti laajennetuilta. Vai mitä sanotte eteishallista, jonka päästä päähän kävelemiseen menee lähes puoli minuuttia. Ei nappaa ei.

Dark Edgessä oli kuitenkin potentiaalia, idea on toimiva. Cthulhu-henkinen modi Sourcen moottorilla on selvästikin mahdollista, mutta vaatii myös jonkin asteista skriptaamista ja uusia hirviöitä. Olisi ollut huomattavasti tunnelmallisempaa kun vastassa olisi ollut aitoja Yithejä tai Nyarlhotepeja. Nyt tulos oli vain keskinkertainen fiilistely, joka jätti hieman happaman maun suuhun.

EDIT: Pelasin ajankuluksi modin läpi asti, ja eipä se siitä paljoa muuttunut. Lopussa oli vortigauntin ammuskelua ikäänkuin välibossina, piti arpo että mitä teet ja loppujen lopuksi joutui lukemaan walkthroughta että tajusi miten se mennään. Sitten oli vielä kummallisesti mukaan ympätty combinejen ammuskelua, joka meni jotenkin yli koko Cthulhu-idean. Liekö sitten ollut yithiläisiä...

Auton ropausta, osa VII

Tuli vietyä possu talvikarsinaan, mutta kaikenlaista pientä fiksailua on tullut tehtyä näin syksyn alla ennen kuin ajokausi loppui. Ensinnä mainittakoon että takahelman maalaus epäonnistui surkeasti. Sinänsä pinnassa ei ollut mitään vikaa ja tulos oli hyvä, kunnes sade kasteli sen. Maalit valui ja rypistyi, lakkaa ei kai sitten ollut ilmeisesti tarpeeksi. No, pistetään ensi kesänä se uusiin puihin, harmittaa vaan tehdä uudestaan.

Toinen hauska tapaus yhtenä iltana. Pesin moottoritilan kun oli niin öljyinen ja pelkäsin tietty, ettei lähde enää käyntiin. No, lähti se ja ajoin auton rannasta pihaan kuivumaan. Illalla sitten tuli pieni hiukonälkä ja ajattelin käydä hakemassa sapuskaa paikalliselta grilliltä, niin eipä muuten enää lähtenytkään! Ei edes luvannut kertaakaan, joten minä vikaa etsimään. Bensapumppu pyörii, suuttimet avautuu, tulppa lyö kipinää ja referenssianturi on ok, koska kierrosmittari nytkyttää. Siinä sitten isän kanssa iltapimeällä tutkittiin ja viimein keksittiin irrottaa virranjakajan kansi siitäkin huolimatta että löi kipinän.

No, siellähän se vika oli juu, virranjakajan pyörijän sisusta oli räjähtänyt pitkin jakajan seiniä. Omituista mutta totta, kyllähän se kipinä semmoisen välin hyppää. Ja kuinka ollakaan, sattumalta olin tilannut yhden kappaleen pyörijöitä varalle kun alkuperäinen oli jo näyttänyt hieman huonolta. Niinpä hain sen sisältä ja heitin paikalleen ja konehan käy. Heh, ei muuta kuin iltapalaa hakemaan. Auto sitten ei kioskin pihasta enää tahtonutkaan liikkua, vaan vaati uudelleen virranjakajan puhdistamisen, oli ilmeisesti tuossa välillä ehtinyt kondensoitua vettä sinne sisälle.

DPD toi paketinkin, jonka sisältönä uudet lattiamatot. Ai että on hyvät, entiset onkin varmaan jostain volkkarista, niillä kun tuppaa olemaan paha tapa tunkeutua polkimien taakse mykkyrälle aina kriittisellä hetkellä. Lisäksi paketista löytyi uusi vetonivel kilkkeineen, käsijarrukengät ja niiden jouset. Täytynee vaihtaa joutaessa, jos ei talviseisonnan alla niin keväällä sitten.

Menohan ei lopu tähän, vaan nyt alla kiitää 1.8 litrainen VW Golf MkII -90. Siitä lisää myöhemmin