Nyt kun intti on ohi niin uskaltaa julkaista kuvia. Ohessa kuva, jota kaverin kanssa työstimme intissä läppärillä ja surkealla hiirellä (oli muuten suhteellisen kyinen hiiri). Kuvasta kiitokset Majinille ja hänen siskolleen, jonka piirtämä tuo kuulemma on, minähän kun en osaa piirtää. Väritys hoidettiin Majinin kanssa ja mielipiteistä vastasi koko tupa, mutta eipä niitä pahemmin noteerattu :D
Lisää tulee jos on tullakseen...
EDIT: Lisää löytyy Deviantartista jos kiinnostaa
Tai siis oli, johan tässä on viikko vierähtänyt viime perjantaista. Enpä ole ehtinyt kirjoitella kun on ollut kaiknelaista ja monenmoista, mutta palataanpa viimeisen inttiviikon pariin.
Tiistai-iltana palasimme viimeistä kertaa yksikköön ja kaikki olivat aika fiiliksissä. Keskiviikko oli lähinnä valmistautumista ja kaikenlaista pientä kuntoonlaittoa, kuten siivoamista. Torstaina sitte palautimme suurimman osan kamoista. Morttisäkki kannossa, sipulisäkki selässä, lomakassi olalla. Laitoimme vielä yksikköä kuntoon ja illalla oli VMTK:n järjestämä juhla kotiutuville. Paikalla oli paikallinen voimisteluryhmä ja kun viime saapumiserälle esiintynyttä Leikolan Ismoa emme saaneet, oli paikalle kutsuttu toinen Hubastakin tuttu kaveri. Jutut eivät vaan isekeneet oikein yleisöönsä ja parhaiksi vitseksi illassa muodostuikin "nyt ei oikein lähe" ja "onko elsot saanu oikein oman merkin". No, aina ei voi voittaa.
Perjantaina oli sitten suuri päivä. Heräsimme legendaarisissa fiiliksissä Rockyn tunnariin (Bill Conti - Gonna Fly Now) ja siinä se sitten oli. Viimeinen aamu ja TJ0. Aamulla oli kaikennäköisiä siivousjuttuja ja vielä ylennys- ja palkitsemistilaisuu (ei, elsoja ei ylennetty :), jonka jälkeen linjanjohtajamme tuli vielä sanomaan tervemenoa. "Läpsytelkää nyt niitä passinkansianne, semmonen meteli kuulunutkin jo viime viikon." Sitten tuli mahtikäsky: Siviilit päälle ja samantien ennen ruokailua palauttamaan varusteet. Ja ei muuten sykettä puuttunut. Ruokailun jälkeen siivosimme vielä yksikön ja kun siivousalueet oli tarkastettu, painuimme yläkertaan allekirjoittamaan sotilaspassimme. Noin kello 13 poistuimme koko porukka sotilaspassi ja johtajan palvelustodistus siviilihansikkaan peittämässä kätösessä kasarmialueelta, todennäköisesti hyvin pitkäksi aikaa. Ja pitihän sitä vielä käydä kahvilla inttiporukan kanssa, ennen kuin kaikki hajaantuvat välille Helsinki-Rovaniemi.
- No, miltä nyt tuntuu, kuuluu vielä usein joka suunnasta. Täytyy myöntää, että kun joka aamu herään ja katson ikkunasta, kun sataa lunta, räntää, vettä, tuulee tai on muuten kurja keli, niin tulee oma P-kausi mieleen. Ja sitten sitä nauraa ajatukselle, että olisihan sinne voinut joutua nytkin vasta. Oli mielenkiintoista aikaa, mutta ohi on, ja sille kiitos. Ja terveisiä Helsinkiin, Pudasjärvelle, Rovaniemelle, Kivijärvelle, Jämsään/Mikkeliin, Jyväskylään, kaikille nykyisille elsoille, linjanjohtajalle ja kaikille muillekin skappareille.
