Taas Lohtajalla

Maanantaina apukouluttajat lähtivät siirtymään kohti Lohtajaa. Perille päästyämme laitoimme kaksi telttaa pystyyn ja ruokailun jälkeen kävimme varo-oppitunnilla. Iltapäivällä kävimme katsomassa tst-harjoitusradan sijoituksen ja saunoimme. Muuten päivä meni himmaillessa ja suunnitellessa. Tiistaina lentsikat tulivat paikalle ja kävimme valmistelemassa tst-radan ja ampumapaikat. Kuitenkin vasta keskiviikkona pääsimme aloittamaan, ja sama toiminta jatkuikin perjantaihin asti. Itse sain torstaina kuulla että minut oli valittu seuraavalla viikolla tapahtuvaan lisäkoulutukseen, mikä oli hienoa. Perjantaina puolet apukouluttajista lähtivät virka-apuun takaisin Tikkakoskelle koska sinne ei olisi muuten jäänyt ketään päivystämään. Perjantai-iltana oli vielä Lohtajan marssi, jonka oli tarkoitus kestää yön yli, mutta nohevat lentsikat vetivät sen pikamarssilla kaksi tuntia odotettua nopeammin. Toisaalta ihan hyvä, pääsimme nopeammin nukkumaan. Lauantaina oli herätys kello 5.00 ja rupesimme heti purkamaan telttoja ja siivoamaan. Pääsimme lähtemään komppaniaan kello yhdeksän aikoihin ja yllättäen perille päästyämme jouduin tietenkin heti RUKin päivystäjäksi. Sunnuntai oli selkeästi lepopäivä ja saimme kaiken lisäksi varusvapaat. Maanantaista keskiviikkoon olin taktisessa harjoituksessa mukana, vapaa-aikaa oli reilusti ja käytin sen energian keräämiseen ja työtilassa koodailuun. Keskiviikkoyöksi minut nakitettiin sitten vartio-au:ksi EK:lle. Kävi kuitenkin pieni tapaturma, kun paukautin pääni täysillä päivystäjän pöytään (kaveri heitti pingispallon suoraan päin ja väistin ihan refleksillä :P). Veksin kautta Palokan terveysasemalle ja liimalla haava umpeen. Verta tuli kyllä ihan kiitettävästi. Ei paljoa huvittanut syödä seuraavana päivänä. Torstai meni apupäivystäjänä, kun päivystäjällä ei ollut ketään ketä nakittaa. Torstaina vastasin myös kalusto- ja asehuollosta. Perjantaina pääsimme taas pitkän ajan jälkeen lomille.

Valaviikon tunnelmia

Maanantai alkoi hienosti RUKin päivystyksellä heti aamusta. Iltapäivällä ei ollut enää muuta kuin seuraavan päivän koulutuksen valmistelua. Tiistaina veimme osan porukkaa EK:lle suunnistamaan ja toinen porukka suunnisti kasarmin lähimaastossa. Itse pidin iltapäivän suunnistuksen lähialueella ja reitti oli aika epäonnistunut, kun yksi rasti ei ollut lähelläkään siellä missä sen piti olla. Keskiviikkona kävimme pienellä marssihilpaisulla, 13 km marssi. Vähän ennen ruokailua vihollinen suoritti tuliylläkön kohdallamme, tuli itsellenikin aika yllätyksenä. Vähän matkaa ennen maalia vihollinen käytti kemiallisia aseita ja saimme suojeluhälytyksen. Juoksimme sitten loppuun asti suojeluhälytyksessä. Marssin jälkeen joukkueen varajohtaja onnistui järjestämään meille aikaa varusvaihtoon, ja sen jälkeen oli vielä nopea maastoruokailu. Apukouluttajille oli jälleen myönnetty pidennetty iltavapaa, lähdin käymään kotosalla. Lähtö venähti hieman, samoin auton tankkaaminen ja kaiken lisäksi nelostiellä oli rekka ojassa. Jonotin vartin ja lähdin kiertämään toista kautta. Kaiken tämän takia onnistuin hukkaamaan vapaa-aikaani jopa tunnin, joten vapaata ei paljoa jäänyt. Torstaina oli valaharjoittelua ja oppitunteja ja pakkasimme varustuksen valaa ja Lohtajaa varten. Perjantaiaamuna heivasimme kamat perävaunuun ja lähdimme busseilla kohti Kyyjärveä. Illalla harjoittelimme valan ja valamarssin kulkua, valalaulua ja virsiä. Nukuimme yön hyvin telttamajoituksessa ja heti aamusta purimme teltat ja painuimme valakentälle. Jalat tulivat tylyn kipeiksi kaikesta päivän seisomisesta. Tahtimarssi oli alokkailla ihan hukassa, tahti oli ihmeen nopeaa tikutusta. Kaiken jälkeen alokkaista kuitenkin tuli lentsikoita ja pääsimme yhden päivän lomille.

Pakettipäivien ihanuus

Alokkaat palasivat ensimmäisiltä lomilta suoraan pakettipäiväviikoille. Omalla joukkueella oli tiistaina ja keskiviikkona ampumapäivät. Omiin tehtäviin kuului porukan vieminen ampumaradalle ja takaisin sekä viestikoulutus. Tiistaina pidin rasteja kenttäpuhelimista ja keskiviikkona pataljoonaradiosta. Aamupala oli ruokalassa, muut ruokailut ampumaradalla. Tyhjää aikaa ei ollut sen koommin alokkailla kuin alikessuillakaan. Aikataulut hajosivat välillä täysin ja välillä oli vähän epäselvää kuka menee ja minnekin. Suuremmilta välikohtauksilta kuitenkin vältyttiin ja rastikoulutuskin meni kuulemma ihan hyvin. Kumpanakin päivänä pidettiin illalla vielä asetarkastus. Seuraavana oli vuorossa taistelupäivät, lähdimme aamupalan syötyämme lähimaastoon harjoittelemaan yksittäisen taistelijan ja taistelijaparin perustaitoja. Tetsaamista siis. Kumpikin päivä meni hyvin, alokkaat jaksoivat hienosti sykkiä vaikka väsyttikin. Perjantai päättyi lyhyeen sovellettuun marssiin, jonka jälkeen huolsimme telttakaluston ja porukka pääsi saunaan. Iltapala-aika venähti vähän juuri saunan takia. Iltavahvarissa kuultiin taas legendaa: "Mitä h.....tin skitsofreenikkoja täällä on kun nappitaulussa on nappi kahdessa paikkaa. Ei tää mikään Kimble oo, että poukkoillaan sinne tänne." Lauantaina ja sunnuntaina oli sitten yleissotilaallista koulutusta, apukouluttajien vahvuus karsiutui aika rajusti kun itselläni oli flunssaa, toiselta ei lähtenyt ääntä ja kolmas oli päivystämässä. Ehkäpä sen takia olimmekin pari kertaa myöhässä, ensin ruokailusta ja sitten sulkeisista. Onneksi tästä ei tullut meille sanomista, alokkaille sen sijaan avauduin aika rumasti tästä. Sain pitää itse sulkeisetkin vielä iltapäivällä, kun olin ainoa osallistumiskykyinen ryhmänjohtaja. Kello kuudelta pääsin/jouduin päivystämään, enkä ehtinyt kunnolla edes täyttää päivystäjän ilmoitusta, kun koko ajan oli joku ilmoittautumassa tai kysymässä jotakin. Sunnuntain iltavahvari meni suoraan sanottuna ihan perseelleen. Maanantaina oli taas A-päiviä, itse olin alakerrassa kouluttamassa Eko-Aims-simulaattorilla RK7-ammunnan rytmiä. Ihan mukavaa hommaa. Tiistaina sitten alkoi tapahtua. Lähdin aamulla 1. ampumaosaston perään pakettiautolla kyydittämään VMTL-taistelijoita, kun vähän ennen ampumarataa tuli yksi taistelija pyörällä hirveää kyytiä vastaan. Hänen pyörästään oli mennyt kumit tyhjäksi ja hän oli yrittänyt pysyä kovassa vauhdissa mukana. Päästyään ampumaradalle hän oli saanut sydänvaivoja. Itselläni ja VMTL-taistelijoilla ei ollut puhelinta mukana, mutta onneksi paikalle sattui yksi toinen alikersantti polkupyörällä ja hän soitti välittömästi hätäkeskukseen. Itse ajattelin ottaa hänet mukaan ja ajaa nopeasti ampumaradalle ja pysäytin auton tien reunaan, jotta mahdollisesti pian saapuva ambulanssi mahtuisi ohi. Tien penkka petti ja auto upposi puolisen metriä maahan. Siihen sitten jäätiin. Paikalle tuli ammunnan valvoja, jolle selitimme tilanteen ja hän soitti autohallilta masin paikalle hinaamaan pakettiauton ylös. Kävin vielä tarkastuttamassa auton autohallilla, mutta ei onneksi ollut tullut vaurioita. Ampumaradalle tullut lääkintämies kehui osaston toimintaa, kyseinen taistelija oli ollut kuulemma hyvissä käsissä ja lämärin ei ollut tarvinnut muuta kuin rauhoitella ko. taistelijaa. Kaikki olivat toimineet oikein, yksi oli lähtenyt hälyttämään lisäapua ja kaksi ohjaamaan ambulanssia. Tästä osasto saikin kiitoksia. Iltapäivällä soitin varuskuntasairaalaan ja kyseessä ollut taistelija oli palannut terveysasemalta ja oli kuulemma ihan hyvinvoivana seurannassa. Loppu siis hyvin. Keskiviikkona oli huolto- ja liikuntapäivä, meillä oli muutamat sulkeiset ja polkupyöräsulkeiset, sääkin oli sopiva kaatosade. Illaksi apuokuluttajille oli anottu pidennetty iltavapaa ja lähdin pyörähtämään kotona. Torstaina lähdimme taas metsään taistelupäiville. Aiheena aamupäivällä oli puolustustaistelu, asemarallia siis. Iltapäivällä poistuinkin anotulle lomalleni.