Raveholm / HL2 Riot Act

Hiljalleen pelailin pari modia taas: Ravenholm sijoittuu synkkiin maisemiin Ravenholmissa. Pelihahmo herää jossain päin Ravenholmia ja tahtoo tietysti pois (niin haluaisin minäkin). Juoni ei ole mikään kummoinen, mutta välillä kaverimme näkee flahsbackeja tulevaisuudesta ja niihin on panostettu ihan kiitettävästi. Ilmapiiri on painostavampi kuin alkuperäisessä Ravenholmissa, mutta ihan Alien vs. Predatorin tasolle ei päästä. Kenttäsuunnittelu on monipuolista, varsinkin aavemainen metsäkohta oli todella hienosti rakennettu. Ääninäyttely ei oikein alkuun sovi korvaan, henkilöt kun puhuvat ilmeisesti tsekkiä.

Ravenholmissa riittää pelattavaa, vaikkei se hirveän pitkä olekaan. Itselläni ei oikein napannut, en mikään kyseisen paikan ystävä ole, joten lähinnä kaikki tuntui saman kierrättämiseltä. Toisaalta ne jotka tykkäsivät zombeista ja synkistelystä alkuperäisessä pelissä ovat kuin kotonaan. Niin ja ilmeisesti modille on tulossa jatkoa, Eye Of the Storm, joka ilmeisesti sijoittuu City 24:ään ja käydäänpä tutussa C17:ssäkin. Kuulostaa lupaavalta.

Toinen kokeiltu modi on HL2 Riot Act, joka sijoittuu puolestaan Nova Prospektin kaltaiseen vankilaan. Vankilassa alkaa kapina ja päähahmomme poukkoilee massiivisen linnoituksen läpi. Viholliset ovat peruscombineja ja jotenkin muutama kohta tuntuu tutulta, ettei kyseessä olisi sittenkin ihan Nova Prospekt itse. Muutamissa kohdissa on hienoa pikku kikkoja kenttien suhteen, mutta ei mitään liioiteltua. Äänet kuulostavat ihan originaaleilta, eikä mitään ylilyöntejä niiden suhteen ole. Harmiksi Riot Act on kovin lyhyt, sen pelaa helposti alle tunnissa jos on vähänkään kokeneempi.

Raitista ulkoilmaa

Pari viime viikkoa on mennyt ulkoillessa. Yhteistoimintaharjoituksen jälkeinen viikko alkoi RJ2-reippailulla (noin 60km) ja apukouluttajilla oli töitä pitää homma näpeissä, meitä oli sen verran vähän. Maanantaina herätys oli noin neljältä, josta eteenpäin oli reippasti hommaa. Maanantai meni varamiinoiterastin valvontaan, johon aiheutui pienehkö suma. Siitäkin huolimatta rastilla meni reilut kuusi tuntia. Illalla pääsimme hetkeksi nukkumaan ja seuraava homma alkoi kello yksi yöllä, rynnäkkörastin valvonta. Sieltä päästiin pois noin kello kymmenen ja marssi oli jo siinä vaiheessa että saimme luvan nukkua. Ruokailut jäivät väliin ja päivällisellä oli aika tautinen nälkä. Keskiviikkona lähdimme lomille, torstaihan oli itsenäisyyspäivä.

Seuraava viikko oli ELSO-tutkinto, eli jälleen raikasta ulkoilmaa rasteja valvoessa. Tiistaina oli helppo nakki, kun sai istua nuotiolla lämmittelemässä välillä, mutta keskiviikkona oli pakkasta ja hieman viileämpi tunnelma. Koko viikko oli aika levoton, kun komppaniassa ei ollut muita kuin me elsot ja muutama vemppa. Osa porukasta lähti lomille jo keskiviikkona, osa torstaina ja osa (eli käytännössä minä ja yksikön valvoja) perjantaina. Perjantaina jouduin siivoamaan tuvan ja vielä apukouluttajien työtilankin yksin, kun elsot kuulemma olivat käyneet siellä sotkemassa. En tiedä ketkä siellä oli käyneet, mutta ei elsot ainakaan. Kun vielä TKKKn alikit kävivät narisemassa että joku elsojen oppilas oli käynyt korostamassa TKKKn lentsikoiden punkkia (varmaan ihan aiheesta) niin meinasi mennä sipuli jumiin. Onneksi kuitenkin pääsi viettämään viikonloppua rauhassa.

Loppuun vielä viikon kommentti:

"Eikö voitas tehä hommat kerralla niin ei tarviis koko viikkoa siihen käyttää. Jos Jumalakin oli kerran niin kova jätkä, niin miksei se luonut maailmaa päivässä ja vetäny kuus päivää sluibaa?" - Tuvan kovin hauis

EDIT: Kappaleenvaihdot bugasivat

P-Kausi REDUX

Ei ole pötypuhetta, että intti loppuu samalla tavalla kuin alkoikin. Viime viikolla muistelimme P-kautta; maanantaina juostiin Cooperin testi (2635 metriä = hyvä), keskiviikkona oli lihaskuntotestit (keskiarvo tyydyttävän ja hyvän välissä) ja torstaina kävimme ampumassa Ampumataitotestin (7 = tyydyttävä). ATT:hen ei ollut paljon pohjia, kun P-kaudella en ampunut mokomaa, olin silloin sairaana. No, eihän meitä mihinkään kärkikomppaniaan sijoitetakaan, kuten linjanjohtajammekin sanoi. Torstaina tulimme A-radalta pois jalan kun nokkela kokelas ajoi Land Cruiserin päin puomia. Siinä olikin mukava 7 kilometrin marssi. Ja eihän tässä tosiaan montaa aamua mene kun päästään morttisäkkiäkin raahaamaan.

"Siinä vaiheessa kun saadaan natsat kaulaan, niin kello alkaa käymään takaperin. Vähitellen kasvanut kiinnostus laskee ja lopulta ei taaskaan osata mitään." - Majin

Lisää koulutusta ja Koha

Edellinen viikko oli koulutusta, tai oikeammin harjoitusta ja käytännön soveltamista. Maanantaina kävimme taas ajamassa kartingia, rata oli uusittu ja se ei vaikuttanut kierrosaikoihin ainakaan positiivisesti. Keskiviikkona kävimme tiedustelemassa maastoa ja hakemassa pari suunnistusrastia pois metsästä. niihin saikin upotettua kolme tuntia, olivat sen verran ihme paikoissa. Viikonloppuna kävimme välissä lomilla ja maanantaina alkoikin Koha2. Ensin tarkoitus oli olla välillä vähän eri paikassa, normaalisti olemme aina olleet samoissa paikoissa leireillä. No, laitteisto ei millään suostunut toimimaan, joten jouduimme vielä vaihtamaan paikkaa.

Tiistai-Torstai-akselilla oppilaat pystyivät kuitenkin keskittymään siihen omaan juttuumme, vaikkakin heitä erilaisilla vikatilanteilla kiusasimme. Milloin oli sitten mikäkin kaapeli irrotettu. Perjantaiaamuna sykimme takaisin komppaan ja täytyy myöntää, että kun linjalla on 36 oppilasta niin tämä tapahtui huomattavasti ripeämmin kuin oman aukin aikaan, kun meitä oli jotain 16. Loma-asiatkin järjestyivät hienosti ja kun apukouluttajat lähtivät lomille ihan normaalisti oppilaiden jäädessä autokouluviikonlopun takia kiinni, oli viikonloppu pelastettu.

Koulutusta

Viime viikolla oli taas koulutusta, joka meinasi aikataulujen ja luokkavarausten takia mennä ihan reisille. Onneksi pystyttiin paikkaamaan ja kaikki koulutus saatiin pidettyä. Iltaisin oli ihme kyyläämistä, sopparit vetivät herneen palkoineen nenään kun apukouluttajien tupa oli epäsiisti. Siisitä pitää olla, mutta ei kai tässä mitään P-kautta enää eletä? Viikon kappaleeksi valitsimmekin Klamydian "Töihin armeijaan." Perjantaina oli Ilmasotakoulun vuosipäivä ja herätys kuudelta ja aamupala yhdeksältä ja siinä olikin päivän ruuat. Paraatikatselmus oli onneksi lyhyt. Neljä ylennettiin taas kessuiksi, kaksi Aukista ja kaksi TkkK:sta. Eikä yhtään Elsoa vieläkään. Salaliiton makua.. Lomille pääsimme heti paraatin jälkeen puoli yhdeltä.

Lomilla

Pari viime viikkoa on mennyt aika lailla lomaillessa, olen käyttänyt HL:iä pois. Lomilla on tullut lähinnä istuttua koneella ja pelailtua. Pelasin HL2:Ep2:sen ja Medal of Honor: Pacific Assaultin läpi. Jälkimmäinen oli aika laimea, mutta Ep2 oli sen verran hyvä että taas saa Ep3:sta odottaakin. Olisi hieno joululahja, mutta veikkaan ettei ole jouluksi tulossa. Vaihdoin käyttiksenkin XP:hen, ainainen Vistan bugaaminen alkoi rassata. Kaikki tiedostonhallintaoperaatiot kesti yli minuutin, kone kaatui kuusi kertaa päivässä ja kun en saanut Scarfacea toimimaan niin Vistan käyttö loppui siihen paikkaan. No, asentelin sitten XPtä (nimenomaan asentelin, siinä kun meni jokseenkin kauan taas) ja nyt toivottavasti pyörii hieman nätimmin kone vähän aikaa.

Minerva: Metastasis revisited

Adam Foster on hieno mies. Kahden vuoden jälkeen Minerva: Metastasis on nyt viimeinkin valmis, ja sehän piti heti pelailla läpi. Kaksi ensimmäisät Chapteria on tuttua kauraa, ja niiden läpipeluu oli aika virkistävää. Loppua kohden juoni tiivistyy ja muutamassa kohtaa on käytetty todella hienoja ideoita. Nyt varsinkin kun pelasi uudestaan, niin huomasi, että ei räiskinnän tarvitse aina olla pelkkää putkijuoksua. Minervassa on mukavasti ulottuvuutta, kenttä on sen verran pieni, että se on suunniteltu huolella ja kaikki pienetkin kolot käytetty hyödyksi. Koko ajan voi miettiä, miten etenee. Pariin kertaan tosin jäin jumiin ja ihmettelin mitä nyt, ja loppujen lopuksi oli otettava kauempaa autosavesta, jolloin huomasin että jokin portaikko/ramppi tms. oli bugannut sen verran ettei päässyt eteenpäin. No, yllättävän pitkän aikaa sainkin sitten kulumaan, ei sillä että modi olisi vaikea. Hardillakin sen pelaa yllättävän nopsaan, mutta paikoin joutui tosissaan miettimään lähestymistapaa seuraavaan probleemaan. Onnistunutta pulmailua siis, joka kuuluukin olennaisena osana HL2-sarjaan ja sen modeihin. Vaikka modi on nyt valmis, ei tämä miehen itsensä mukaan kuitenkaan ole loppu. Ehkäpä jatkossa tulee lisää saman tason julkaisuja. Onhan Minerva kuitenkin sen luokan modi, että Steamin uutisetkin kertoivat, kun se oli valmis.

Someplace Else

Kirjoittelin aikaisemmin juttua Minerva-modista HL2:selle. (josta BTW on tullut viimeinen osa jonka laitoin juuri torrentilla lataukseen) Minervan tekijä Adam Foster on tehnyt myös Someplace Else-modin HL1:selle. Someplace Else sijoittuu Xen-maailmaan, ja kuten Minervassakin, juoni on aika mystinen ja liittyy lähinnä pelaajan eloonjäämiseen ja poispääsyyn Xenistä. Kentät ovat hienoja, niissä käytetyt Shaderlabin Majestic-tekstuurit saavat vanhankin pelimoottorin näyttämään komealta. Pelaaminen ei tunnu putkijuoksulta, koska aina löytyy muutama erilainen lähestymistapa. Vaikeustasoa on trimmattu ylöspäin, pelkällä juokse-ammu-tekniikalla ei pärjää. Äänet ovat perus-HL1-kamaa. Ainoa kommunikointi tapahtuu kuten Minervassakin, radioviestien kautta. Modi on todella lyhyt ja koska juoni on utuinen, jää nälkä. Paljon kysymyksiä, joihin ei vastata. Itse en ainakaan syttynyt kovin paljoa, Someplace Else jäi lähinnä asteelle pelattava - se siitä.

Awakening

Pitkästä aikaa taas kunnon HL2 Modi. Awakening sijoittuu aluksi laboratorioon, jossa kehiteltiin "Zero-Point Energy Field Manipulator", paremmin tunnettu painovoimapyssynä. Ystävämme salkkumies värvää Korpraali Adrian Shephardin (Opposing Force) toimittamaan pyssyn Tohtori Kleinerille, ennenkuin se joutuu vääriin käsiin. Hienosti suunniteltu jatkumo, täytyy myöntää. Kentät sijoittuvat kauniin talviseen maisemaan jonnekin ko. laboratorion ja Citadelin välille, ja yhtäkkiä pelaaja temmataan teleportin läpi Citadelin perustuksiin, joista löytyykin sitten vaikka mitä. Kentät on suunniteltu käymään juonen kanssa hyvin yhteen, mutta muutama pitkä ja tylsä maantieosuus, jonka olisi ehkä voinut ajaa autolla, hieman ärsyttävät. Muutamissa kohdissa tulee ärsyttävä "nyt-on-pakko-kiertää-tuonne-pitää-päästä-ja-välissä-on-este"-kohta. Lisäksi haastetta olisi voinut olla enemän, Hardillakin modin pelasi ihan välipalana. Ääninäyttely hieman ontuu, ehkä siksi, että kyseessä on modi. Lisäksi tuntuu hölmöltä, että Shephard herää jonkin sortin staasista, kaipasin enemmän Lost Coast-tyylistä ilmestymistä jostain. Samoin loppu töksähtää aika tylsästi. Lisäksi pelistä löytyy jos jonkinlaisia bugeja ja paikka paikoin jää niin pahasti jumiin, että quicksave tuntuu parhaimmalta ystävältä. Kuitenkin Awakening on ihan pelattava, ja kenttien ja juonen loogisuus yllättää positiivisesti. Awakeningissa olisi potentiaalia pidemmäksikin modiksi, jos teleporttisiirtymä korvattaisiin pitkällä kävelymatkalla. Nyt peliaika jää noin tuntiin. Toisaalta määrä ei koskaan korvaa laatua. Ehdottomasti ainakin kokeilemisen arvoinen.

RJ1 - "leiri"

RJ1-tutkintoviikko alkoi eriytyvällä koulutuksella, maanantaina ja tiistaina koulutimme oppilaille laitteistoa. Keskiviikkona RJ1 alkoi, itse valvoin maastojuoksua, eli seisoin kylmässä paikallaan, kuuntelin musiikkia ja osoitin kädellä mihin suuntaan pitää mennä. Iltapäivällä valvoin teoriakoetta ja teimme apukouluttajien vertaisarvion. Illalla majoituimme "maastossa" noin parinsadan metrin päässä yksiköstä. Ihan piruillessani otin läppärin mukaan ja selailimme koko illan GPRSn yli nettiä teltassa. Aamulla heräsin siihen kun tuli pirun kylmä, ja huomasin että teltta hävisi ympäriltä. Oppilaat olivat laittaneet purkuun kaikki teltat. Päivällä suoritettiin marssi, valvoin huoltopiste 2:lla taisteluparini kanssa. Välttyäksemme kylmältä tusasimme pystyyn nuotion, joka syttyi sopivasti kunnolla vasta kun kaikki ryhmät olivat menneet ohi. Lisäksi mm. kiipesimme puuhun kun ei ollut muutakaan tekemistä. Marssin jälkeen palasimme yksikköön ja söimme perinteiset torstaihernekeitot ja -pannarit ja ajattelimme painua saunaan suorittamaan henkilökohtaista huoltoa. No siitähän tuli hirveä avautuminen kun "harjoitus ei ole vielä päättynyt" ja meitä kuulemma "saatetaan tarvita yksikössä". Oppilaat painoivat ihan normaalisti varusvaihtoon ja saunaan. Nukuimme sitten päivälliseen asti eli noin kolme tuntia tekemättä yhtään mitään, ja päivällisen jälkeen vasta pääsimme huoltamaan itseämme, eli käymään saunassa, varusvaihdossa ja sotkussa. Perjantaina oli taas tvältarkastus.

Koulutushaaraharjoitus I

Maanantaina oli taas aamusulkeiset. Päivä meni muuten Kohaan valmistautuessa, pakkailimme kamoja jne. Itse harjoitus alkoi tiistaiaamuna. Minä toimin harjoituksen vääpelinä, eli ajelin pakettiautolla ja kuljetin ruokaa, vettä ja majoituskalustoa. Harjoitus alkoi asematoiminnan eri osa-alueiden koulutuksella lähellä kasarmia. Lounaan jälkeen siirryimme toiseen paikkaan, jossa harjoiteltiin aseman pystyttämistä ja purkua. Tässä vaiheessa oppilaat olivat vielä tylyn hitaita ja virheitä tuli jonkin verran. Noin kello 22 kaikki oli valmista ja pääsimme nukkumaan, tosin apukouluttajien teltta oli vielä pystyttämättä. No, mepä nokkelina pokkelina pystytimme sitä siellä pilkkopimeässä ja kun teltta oli pystyssä, sen sisältä löytyi kaksi isoa sammalmätästä, yksi pieni puun alku ja yksi metrinen kanto. (Teltta oli tosin hyvin kireä ja muuten hyvä). Oli todella mukavaa nukkua mitä ihmeellisimmässä asennossa. Kello 24 aikaan teimme pienen testin puomivartiolle. Menin portin ulkopuolelle ja hiippailin muina miehinä puomille asti, josta pinkaisin täyteen juoksuun kohti suoja-asemia. Ei mitään. Vartiomies kävi tekemässä hälytyksen, mutta yksi ainoa ryhmä painui puolustamaan. No, kävin sitten sanomassa puomivartiolle, että koitetaanpas uudestaan. Sama juttu. Ajattelimme posmottaa tästä seuraavana päivänä. Tällä välin sissikokelaamme suunnitteli pientä tiedusteluiskua naapuriemme IV-miesten asemiin. Hän ja yksi oppilaistamme lähtivät valonvahvistimien kanssa hiiviskelemään valvontamiesten asemia kohti naapurikukkulalle. Noin kahden aikaan koksumme tuli sitten takaisin, yksin. Muuten tiedusteluisku oli onnistunut, mutta oppilaamme oli kuulemma jäänyt sille tielleen, saattoi olla jäänyt vartiossa kiinni. Sanoimme vartiomiehille että mikäli häntä näkyy, välittömästi ilmoitusta. Aamulla nukuimme kaikki pommiin. Äkkiä hakemaan aamupalaa ja pari taistelijaa lähti käymään veksissä. Linjanjohtajamme tuli paikalle ja selvitteli iv-asemilta oppilaamme tilannetta. Vastaus oli tyly: ei meillä täällä ketään ole. Viimeinen havainto oli ollut toisella mäellä olleilta joke-miehiltä noin kello kolme. No, iv-miehet lähtivät haravoimaan aluetta ja sieltähän kaveri löytyi nopeasti. Eikä ollut moksiskaan, hieman oli kuulemma viileä ja nälkä, mutta päästyään käymään mukessa syömässä tuleva sissikokelaan alkumme palasi hommiin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Aamulla harjoiteltiin asemien purkua jonka jälkeen siirryttiin seuraavaan paikkaan. Asemat taas pystyyn ja tälläkin kertaa meni yllättävän kauan. Oppilaat ehtivät kuitenkin valmiiksi jo kahdeksaan mennessä. Vihollisuhka oli suuri, odotimme sekä iv:n hyökkäystä, että viestilinjaa, jonka oli määrä marssia asemamme läpi. Viestilinjalla oli huoltopiste läheisellä mäellä ja heidän vääpelinsä soitti ja kysyi tunnussanaamme. Ensin emme päästäneet autoa läpi, mutta linjanjohtaja määräsi, että viestin täytyy saada huoltonsa. Taas noin puolenyön aikaan halusimme vähän sykettä ja lähdimme porukalla tekemään hälytystä. Nyt käytössä oli paukkupatruunat ja päivällä hommaa oli harjoiteltu, joten ryhmät sykkivät hieman paremmin sinne asemiin. Täytyy myöntää että hälytyksen tekeminen oli omalla sadistisella tavallaan mukavaa. Matkalla tapasimme viestin apukouluttajat, jotka kertoivat että viestilinja marssii noin puolen tunnin sisällä asemiemme ohi. Näin sitten kävi ja meidän vartiomiehemmehän oli valmiina ja ajoimme viestin tiehensä. Harmittaa tosin, ettei oppilailla ollut paukkupanoksia, poskilaukaukset kuulostivat aika löysiltä. Aamulla herätys ja hälytys tuli puoli kuudelta jonka jälkeen ruvettiin keventämään ja purkamaan asemia. Noin puolenpäivän aikoihin aloitettiin viimeinen siirtymä kasarmille päin ja ihan loppumatkasta oli suunniteltu vielä pieni tuliylläkkö. Kykimme kolmestaan tien viereisen harjanteen päällä ja kun ryhmät saapuivat tyhjensimme lippaallisen paukkuja heidän niskaansa. Siellä mentiin hienosti polkupyörien kanssa suojaan. Ryhmien palattua kasarmille suoritettiin huolto ja syötiin, jonka jälkeen ilta oli henkilökohtaista huoltoa. Palautin auton, kävimme saunassa ja joku oli saanut neronleimauksen, että päivällinen onkin kaikilla linjoilla maastossa. Ilta meni aika rauhallisesti. Perjantaina oli kokovarustarkastus ja lomillelähtö.

Kiinni taas vaihteeksi

Maanantaina oli heti koulutuksen valmistelua, tiistaina pidimme lyhyen suunnistusharjoituksen ja iltavapailla kävimme jälleen ajamassa kartingia, nyt oppilaatkin olivat mukana. Olipa todella mukava kuulla alkuviikosta, että ensi viikonloppuna osa elsosta on kiinni ja itsehän olin siinä listalla tietenkin. Keskiviikkona pidimme pitkän koulutuksen ja oma ryhmäni onnistui aivan uskomattomiin suorituksiin loistavalla sykkeellä. Illalla kävin piveillä kotona hakemassa uuden akun kannettavaan. Torstaina oli lisää koulutusta ja suunnittelua ja kävimme valmistelemassa suunnistusradan. Meni aika extreme-touhuksi, reitillä oli pari vesistön ylitystä, 40 asteen mäkeä, kivikkoa ja yksi rasti oli keskellä puroa. Viimeiseltä rastipaikalta kannoin pyörää olalla ja rämmin ylös kymmenen sentin syvyisestä ojasta. Valmisteluiden jälkeen olikin mukava käydä saunassa. Perjantaina pidimme aamupäivällä koulutusta ja päivällä valvoimme suunnistusta. Oppilailta tuli jäätävää avautumista, kun yksi rasti oli ollut parikymmentä metriä väärässä paikkaa. Iltapäivällä otimme rennosti. Lauantaina jouduimme aamusta aika hyvään nakkiin, kävimme tankkaamassa autohallin autoja kun hallin omat laitteet olivat rikki. Siellä sitten vippiautoilla kurvailtiin Tikiksen Teboilille. Päivällä katselin Da Vinci-koodin ja iltapäivällä jouduinkin päivystämään. Rukkiin. Moneskohan kerta tämä on, kun päivystän Rukissa lauantai - sunnuntai-välin? No sunnuntaina päivystyksen loputtua palasin kassulle rötväämään.

Maanantaina alkoi KOJO, herätys oli kello neljä ja neljän ja kuuden välillä ei tehty yhtään mitään. Aamupala syötiin maastossa 50 metrin päässä ruokalasta. Tee työtä jolla on tarkoitus. Maanantai ja tiistai valvottiin rasteja, leirin kojosta teki se, että yövyimme noin kahdensadan metrin päässä uimarannalla yhden yön. Tiistaina tuli vähän noottia kun olin jättänyt 11 pistoolia vartioimatta. Mitään ei onneksi käynyt, mutta esitutkinta oli lähellä. Keskiviikkona oli meno aika rauhatonta, kello kahdentoista aikaan paukkui satanen. Kävimme heittelemässä tupiin aamulehtiä. Torstaina kävimme varusvapailla ihan just for fun ja perjantaina pääsimmekin taas lomille. Muuten torstai ja perjantai oli pelkkää rötväystä.

Marssi- ja hajotusharjoitus

Maanantaina sitten alkoi Aliupseerikurssi vuosimallia 2/07. Aamupäivällä kuittasimme linjan majoituskaluston ja kävimme esittäytymässä uusille oppilaille. Käytimme iltavapaan hyödyksi, kun muiden linjojen apukouluttajat kävivät nohevina lenkillä, me elsot lähdimme ajamaan kartingia Jyväskylään :D Tiistaina haimme lisää kalustoa, suunnittelimme keskiviikon sulkeisia ja illalla pelasimme Wormsia lanissa puoleenyöhön asti. Keskiviikkoaamu alkoi sumulla ja sulkeisilla ja iltapäivällä valmistauduimme tulevaan koitokseen. Marssi- ja majoitusharjoitukseen, aka MajoHajoon. Hieman jännitti, tulossa oli kuulemma jokseenkin pitkä ja rankka harjoitus, varsinkin oppilaille. Heillä kun oli täyspakkaukset, meillä vain majoitus- ja ruokailuvälineet. Luvassa oli 70km marssia pyörällä, 15 jalan ja loppuhuipennuksena vesistön ylitys.

No, hälytys tuli taas neljältä kuten arvata saattoi. Äkkiä kamat mukaan ja pyörillä liikkeelle, ensimmäisenä edessä oli pyöräsiirtymä a-radalle missä söimme aamupalan ja harjoittelimme sissiteltan pystytyksen johtamista. Aikaa joka pystytykseen oli kuusi minuuttia ja purkamiseen kaksi. Suurin osa ehti aikamääreeseen nippa nappa. Me apukouluttajat vain valvoimme ja arvioimme suoritusta. Kymmenen aikoihin lähdimme pyörillä jonnekin päin koillista. Paikan päällä söimme lounaan ja sen jälkeen teimme pienen reippaan kävelymarssin ja harjoittelimme lisää teltan pystytystä ja puolustukseen ryhmittämistä kolmisen tuntia. Palasimme päivälliselle, jonka jälkeen lähdimme pyörillä taas liikkeelle. Poljimme iltaan asti ja pystytimme teltat täysin pimeässä, oppilaat pääsivät tutustumaan pimeätoiminnan ihanuuteen. Pääsimme todella aikaisin nukkumaan, itse menin jo ennen puoltayötä.

Herätys oli kolmelta, joten mistään ruhtinaallisista unista ei voinut puhua. Purimme teltat ja heitimme taas pientä marssia harjoitellen lisää pimeätoimintaa. Noin seitsemältä pääsimme jatkamaan pyörämarssia ja yhdeksän aikoihin söimme aamupalaa, ei mitään tietoa missä. Siirryimme seuraavaksi taas ampumaradalle, jossa oppilaat ampuivat kohdistukset. Pitkä matka alkoi selvästi vaikuttaa, viimeisellä siirtymällä moni keskeytti ja monelta hajosi pyörä. A-radalla saimme kuulla että vesistön ylitys oli peruttu, liekö ollut liian kylmä ilma. Siispä poljimme lyhintä reittiä yksikköön, veimme kamat sisälle ja ruokailimme uimarannalla. Vielä kalustohuolto ja marssi oli ohi. Täytyy kyllä myöntää, että mp3-soitin kuului pakolliseen varustukseen jotta pysyi järjissä pyöräosuuksilla. Vaikka ne olivatkin löysiä, olivat ne suhteellisen pitkäkestoisia. Muistelin monta kertaa omaa majohajoamme, joka oli sään, ahkion ja muiden seikkojen takia vielä paljon kyisempi. Helpolla pääsevät nämä nykyajan oppilaat.

Loppuilta meni nopeasti, kävimme palauttamassa harjoituksessa käytetyt autot ja menimme aikaisin nukkumaan. Lauantain puolella tuli myös nukuttua hyvin ja pelailtua kannettavalla. Sunnuntaina sai nukkua pitkään, illalla tosin valvoimme oppilaiden rastikorttien tekenistä. Illalla todistimme myös kuinka fiksuja elsot ovat, yhden taistelijan pinkka oli kaksi senttiä liian leveä ja hänpä nohevana rupesi laskemaan, että kuinka nopeasti pinkan tarkastaja saa mennä ohi, jotta Lorenzin kontraktio vääristää pinkan näyttämään oikean levyiseltä. Näin meillä.

Maanantaina valvoimme rastien suoritusta ja illalla osallistuimme sotainvalidien syyskeräykseen. Itse keräsin vähän vajaan 80 euroa. Tiistaina keräsimme uudestaan ja tällä kertaa sain vähän yli 100 euroa. Keskiviikko kului seuraavan viikon ohjelmaa suunnitellessa, torstaina jatkoimme ja pääsimmekin jo lomille.

P-Kauden päätös

P-Kauden viimeinen viikko oli helppo. Maanantaina alkoi vaellusmarssi ja kesti yön yli, siihen kuului hätämajoituksessa yöpyminen, mikä ei kuulemma ollut mitään herkkua kun koko yön satoi vettä. Itse olin tiistai-keskiviikkona päivystämässä ja keskiviikkona hoidin joukkueen asioita. Keskiviikkona sain myös tietää että perjantaille anomani loma ei mene läpi, kun olemme menossa Tukikohtakomppanian kirjoille. Kävin sitten torstaina pyytämässä Tkkk:n päälliköltä lomaa ja hänhän teilasi idean täysin. Perjantaina tuli sitten tieto, että pysytään Aukissa (siihenkin liittyi pientä sähläystä, meidän piti alunperin muuttaa apukouluttajien työtilaan) ja viikkovahvuuteen oli merkattu yksi käytetty kuntoisuusloma. Piti sitten selvitellä sitä vielä ennen lomillelähtöä, joka olikin kerrankin reilun ajoissa kello yhdeltä.

Noh, P-kausi on nyt kuitenkin takana, taakse jää viides joukkue. Vaikkei peurunkaan mentykään, olen todella tyytyväinen joukkueseemme. "Hopea ei ole häpeä, Joukkue!"

Huomenna aloitamme sitten uusien elsojen kouluttamisen, jännä nähdä, mitä linjasta tulee.

Taas Lohtajalla

Maanantaina apukouluttajat lähtivät siirtymään kohti Lohtajaa. Perille päästyämme laitoimme kaksi telttaa pystyyn ja ruokailun jälkeen kävimme varo-oppitunnilla. Iltapäivällä kävimme katsomassa tst-harjoitusradan sijoituksen ja saunoimme. Muuten päivä meni himmaillessa ja suunnitellessa. Tiistaina lentsikat tulivat paikalle ja kävimme valmistelemassa tst-radan ja ampumapaikat. Kuitenkin vasta keskiviikkona pääsimme aloittamaan, ja sama toiminta jatkuikin perjantaihin asti. Itse sain torstaina kuulla että minut oli valittu seuraavalla viikolla tapahtuvaan lisäkoulutukseen, mikä oli hienoa. Perjantaina puolet apukouluttajista lähtivät virka-apuun takaisin Tikkakoskelle koska sinne ei olisi muuten jäänyt ketään päivystämään. Perjantai-iltana oli vielä Lohtajan marssi, jonka oli tarkoitus kestää yön yli, mutta nohevat lentsikat vetivät sen pikamarssilla kaksi tuntia odotettua nopeammin. Toisaalta ihan hyvä, pääsimme nopeammin nukkumaan. Lauantaina oli herätys kello 5.00 ja rupesimme heti purkamaan telttoja ja siivoamaan. Pääsimme lähtemään komppaniaan kello yhdeksän aikoihin ja yllättäen perille päästyämme jouduin tietenkin heti RUKin päivystäjäksi. Sunnuntai oli selkeästi lepopäivä ja saimme kaiken lisäksi varusvapaat. Maanantaista keskiviikkoon olin taktisessa harjoituksessa mukana, vapaa-aikaa oli reilusti ja käytin sen energian keräämiseen ja työtilassa koodailuun. Keskiviikkoyöksi minut nakitettiin sitten vartio-au:ksi EK:lle. Kävi kuitenkin pieni tapaturma, kun paukautin pääni täysillä päivystäjän pöytään (kaveri heitti pingispallon suoraan päin ja väistin ihan refleksillä :P). Veksin kautta Palokan terveysasemalle ja liimalla haava umpeen. Verta tuli kyllä ihan kiitettävästi. Ei paljoa huvittanut syödä seuraavana päivänä. Torstai meni apupäivystäjänä, kun päivystäjällä ei ollut ketään ketä nakittaa. Torstaina vastasin myös kalusto- ja asehuollosta. Perjantaina pääsimme taas pitkän ajan jälkeen lomille.

Valaviikon tunnelmia

Maanantai alkoi hienosti RUKin päivystyksellä heti aamusta. Iltapäivällä ei ollut enää muuta kuin seuraavan päivän koulutuksen valmistelua. Tiistaina veimme osan porukkaa EK:lle suunnistamaan ja toinen porukka suunnisti kasarmin lähimaastossa. Itse pidin iltapäivän suunnistuksen lähialueella ja reitti oli aika epäonnistunut, kun yksi rasti ei ollut lähelläkään siellä missä sen piti olla. Keskiviikkona kävimme pienellä marssihilpaisulla, 13 km marssi. Vähän ennen ruokailua vihollinen suoritti tuliylläkön kohdallamme, tuli itsellenikin aika yllätyksenä. Vähän matkaa ennen maalia vihollinen käytti kemiallisia aseita ja saimme suojeluhälytyksen. Juoksimme sitten loppuun asti suojeluhälytyksessä. Marssin jälkeen joukkueen varajohtaja onnistui järjestämään meille aikaa varusvaihtoon, ja sen jälkeen oli vielä nopea maastoruokailu. Apukouluttajille oli jälleen myönnetty pidennetty iltavapaa, lähdin käymään kotosalla. Lähtö venähti hieman, samoin auton tankkaaminen ja kaiken lisäksi nelostiellä oli rekka ojassa. Jonotin vartin ja lähdin kiertämään toista kautta. Kaiken tämän takia onnistuin hukkaamaan vapaa-aikaani jopa tunnin, joten vapaata ei paljoa jäänyt. Torstaina oli valaharjoittelua ja oppitunteja ja pakkasimme varustuksen valaa ja Lohtajaa varten. Perjantaiaamuna heivasimme kamat perävaunuun ja lähdimme busseilla kohti Kyyjärveä. Illalla harjoittelimme valan ja valamarssin kulkua, valalaulua ja virsiä. Nukuimme yön hyvin telttamajoituksessa ja heti aamusta purimme teltat ja painuimme valakentälle. Jalat tulivat tylyn kipeiksi kaikesta päivän seisomisesta. Tahtimarssi oli alokkailla ihan hukassa, tahti oli ihmeen nopeaa tikutusta. Kaiken jälkeen alokkaista kuitenkin tuli lentsikoita ja pääsimme yhden päivän lomille.

Pakettipäivien ihanuus

Alokkaat palasivat ensimmäisiltä lomilta suoraan pakettipäiväviikoille. Omalla joukkueella oli tiistaina ja keskiviikkona ampumapäivät. Omiin tehtäviin kuului porukan vieminen ampumaradalle ja takaisin sekä viestikoulutus. Tiistaina pidin rasteja kenttäpuhelimista ja keskiviikkona pataljoonaradiosta. Aamupala oli ruokalassa, muut ruokailut ampumaradalla. Tyhjää aikaa ei ollut sen koommin alokkailla kuin alikessuillakaan. Aikataulut hajosivat välillä täysin ja välillä oli vähän epäselvää kuka menee ja minnekin. Suuremmilta välikohtauksilta kuitenkin vältyttiin ja rastikoulutuskin meni kuulemma ihan hyvin. Kumpanakin päivänä pidettiin illalla vielä asetarkastus. Seuraavana oli vuorossa taistelupäivät, lähdimme aamupalan syötyämme lähimaastoon harjoittelemaan yksittäisen taistelijan ja taistelijaparin perustaitoja. Tetsaamista siis. Kumpikin päivä meni hyvin, alokkaat jaksoivat hienosti sykkiä vaikka väsyttikin. Perjantai päättyi lyhyeen sovellettuun marssiin, jonka jälkeen huolsimme telttakaluston ja porukka pääsi saunaan. Iltapala-aika venähti vähän juuri saunan takia. Iltavahvarissa kuultiin taas legendaa: "Mitä h.....tin skitsofreenikkoja täällä on kun nappitaulussa on nappi kahdessa paikkaa. Ei tää mikään Kimble oo, että poukkoillaan sinne tänne." Lauantaina ja sunnuntaina oli sitten yleissotilaallista koulutusta, apukouluttajien vahvuus karsiutui aika rajusti kun itselläni oli flunssaa, toiselta ei lähtenyt ääntä ja kolmas oli päivystämässä. Ehkäpä sen takia olimmekin pari kertaa myöhässä, ensin ruokailusta ja sitten sulkeisista. Onneksi tästä ei tullut meille sanomista, alokkaille sen sijaan avauduin aika rumasti tästä. Sain pitää itse sulkeisetkin vielä iltapäivällä, kun olin ainoa osallistumiskykyinen ryhmänjohtaja. Kello kuudelta pääsin/jouduin päivystämään, enkä ehtinyt kunnolla edes täyttää päivystäjän ilmoitusta, kun koko ajan oli joku ilmoittautumassa tai kysymässä jotakin. Sunnuntain iltavahvari meni suoraan sanottuna ihan perseelleen. Maanantaina oli taas A-päiviä, itse olin alakerrassa kouluttamassa Eko-Aims-simulaattorilla RK7-ammunnan rytmiä. Ihan mukavaa hommaa. Tiistaina sitten alkoi tapahtua. Lähdin aamulla 1. ampumaosaston perään pakettiautolla kyydittämään VMTL-taistelijoita, kun vähän ennen ampumarataa tuli yksi taistelija pyörällä hirveää kyytiä vastaan. Hänen pyörästään oli mennyt kumit tyhjäksi ja hän oli yrittänyt pysyä kovassa vauhdissa mukana. Päästyään ampumaradalle hän oli saanut sydänvaivoja. Itselläni ja VMTL-taistelijoilla ei ollut puhelinta mukana, mutta onneksi paikalle sattui yksi toinen alikersantti polkupyörällä ja hän soitti välittömästi hätäkeskukseen. Itse ajattelin ottaa hänet mukaan ja ajaa nopeasti ampumaradalle ja pysäytin auton tien reunaan, jotta mahdollisesti pian saapuva ambulanssi mahtuisi ohi. Tien penkka petti ja auto upposi puolisen metriä maahan. Siihen sitten jäätiin. Paikalle tuli ammunnan valvoja, jolle selitimme tilanteen ja hän soitti autohallilta masin paikalle hinaamaan pakettiauton ylös. Kävin vielä tarkastuttamassa auton autohallilla, mutta ei onneksi ollut tullut vaurioita. Ampumaradalle tullut lääkintämies kehui osaston toimintaa, kyseinen taistelija oli ollut kuulemma hyvissä käsissä ja lämärin ei ollut tarvinnut muuta kuin rauhoitella ko. taistelijaa. Kaikki olivat toimineet oikein, yksi oli lähtenyt hälyttämään lisäapua ja kaksi ohjaamaan ambulanssia. Tästä osasto saikin kiitoksia. Iltapäivällä soitin varuskuntasairaalaan ja kyseessä ollut taistelija oli palannut terveysasemalta ja oli kuulemma ihan hyvinvoivana seurannassa. Loppu siis hyvin. Keskiviikkona oli huolto- ja liikuntapäivä, meillä oli muutamat sulkeiset ja polkupyöräsulkeiset, sääkin oli sopiva kaatosade. Illaksi apuokuluttajille oli anottu pidennetty iltavapaa ja lähdin pyörähtämään kotona. Torstaina lähdimme taas metsään taistelupäiville. Aiheena aamupäivällä oli puolustustaistelu, asemarallia siis. Iltapäivällä poistuinkin anotulle lomalleni.

Laitteita

Löysin nettiä selaillessani mielenkiintoisen blogin, Antti Ahosen Laiteblogin, johon kirjoittaja on kerännyt mielenkiintoisia laitteita joita kohdalle on osunut. Koska olen itsekin erittäin kiinnostunut kaikista vähänkään teknisistä vempeleistä, ajattelin sivutoimisena kirjoitella kaikennäköisistä vastaantulevista mielenkiintoisista laitteista. Oma laiteblogini siis löytyy nyt täältä: tpwx-laiteblogi.blogspot.com.

Vanhat lähti, me jäimme...

Sunnuntaina palasimme onnistuneelta viikon lomalta ja saimme mukavasti tietää olevamme seuraavat kolme viikkoa sitten kiinni. Nakkilista oli taas täynnä nimiä, oma nimi oli siinä kolme kertaa. Maanantaina meillä oli koulutustaidon jatko-oppitunteja ja teimme koulutuskortit seuraavan päivän koulutustaidon harjoitusrasteja varten. Tiistaina sopivasti rastien aikaan oli vapaaehtoinen nakki, johon lähdin ihan huvin vuoksi. Hyvä nakki se olikin, kun ajelimme ympäri Tikkakoskea pakettiautolla ja siirsimme kadettien vanhasta asunnosta kamoja uuteen. Siinä menikin kahteen asti. Iltapäivä kului nukkuessa. Keskiviikkona pidimme loput rastit pois, iltapäivällä piti olla liikuntatilaisuus, mutta se aika meni siinä kun kaappimme ja automme tarkastettiin ylimääräisten varusteiden ja luvattomien esineiden varalta. Illalla oli viimeiset pidennetyt iltavapaat ennen P-kauden alkua, ja ajattelin pyörähtää kotona, palailin joskus vähän yli puolen yön komppaan. Torstaina emme tehneet oikeastaan yhtään mitään, joskin tulevat joukkueenjohtajamme kertoivat meille hieman tulevasta viikosta. Sitten iltapäivällä yhtäkkiä sainkin tietää olevani viidennessä joukkueessa. Listat oli yllättäen uusittu. Illalla olin liikuntasalin valvojana, joskin liikuntasali oli kiinni joten ainoa valvottava oli punttisali. Perjantaina vanhat lähtivät, me jäimme. Olo oli hieman haikea ja masentunut, mutta mitä siitä. Päivystysvuoro alkoi vähän sen jälkeen kun osa siirtyi reserviin. Ehdin kuitenkin muuttaa uuteen tupaan ennen sitä. Lauantaina laitoimme paikkoja siistiksi ja ilta meni rentoutuessa. Sunnuntaina jatkoimme siivoilua ja sunnuntai-maanantai välisenä yönä oli sitten apupäivystystä. Maanantaina sitten menimme työtehtäviin vastaanottamaan uusia alokkaita. Omalle kohdalle osui jaettujen varusteiden oikean määrän tarkistaminen. Siinä riittikin tekemistä, kun paikalle saapui yli 250 palvelukseen astuvaa. Heti maanantaina uusille opetettiin perussotilaallisia juttuja, kuten muodossa käveleminen ja yleiset hyvät käytöstavat. Tiistaina kuitattiin taisteluvälineet ja opeteltiin lisää yleissotilaallisia asioita. Kiirettä piti, kun oli kymmeniä asioita vireillä ja oli revettävä moneen eri suuntaan. Illalla oli paloharjoitus ja ensimmäinen iltavahvari. Keskiviikkona syvennettiin opittuja asioita ensimmäisessä järjestymisharjoituksessa, mutta vasta torstaina saatiin koulutettua ja alettiin vaatia perusasioita, kuten tervehtimistä, puhuttelua ja tupailmoitusta. Osa kuitenkin oppi kyseiset asiat hieman etukäteen. Keskiviikkoyönä olin taas kerran apupäivystäjä, mikä oli kyllä suoraan sanottuna hirveän tuskallista. Minuutit tuntuivat matelevan todella hitaasti. Lopulta piinaava lähes neljän tunnin vuoro oli ohi ja pääsi nukkumaan. Torstaina oli yleissotilaallista koulutusta ja perjantaiaamuna herätys oli kello 5.15. Lähdimme nimittäin heti kuudelta syömään ja sen jälkeen veksiin alokastarkastuksiin. Olimme aamulla saapuneista joukkueista kuulemma ainoa, mikä tuli ajoissa. Veksissä menikin lähes koko päivä. Veksistä tultiin yksikköön ja käytiin pikaisesti varusvaihdossa, iltapäivällä alokkailla oli ensimmäiset paukkupatruuna-ammunnat. Itsellä alkoi päivystysvuoro rukissa kello 15. Siellä ei yllättäen ollut taaskaan ketään joten sain päivystää ihan yksin aina lauantain puolelle. Sunnuntaina oli jälleen mussukkapäivä, mussukattomat harrastivat liikuntaa ja makkaran paistoa. Ihan mukavaa leppoisaa vaihtelua, tosin iltavahvarissa alokkaat saivat kuulla kunniansa, sen verran oli taas häröilty ympäri kasarmia. Maanantaina oli ensimmäinen marssi, pituus kolme kilometriä, tarkoituksena oli lähinnä opettaa toiminta marssilla ja siihen liittyvät valmistelut. Tiistaina oli valokuvaus, keskiviikkona alokkaat kävivät Peurungassa juoksemassa Cooperin testin. Keskiviikolle oli merkitty muutakin toimintaa, mutta se jäi lähinnä varusvaihdossa käyntiin. Iltapäivällä toiminta alkoi muistuttaa enemmän sirkusta kuin armeijaa, ilmeisesti johtui lähestyvästä lomista. Torstaina alokkailla oli varus- ja asetarkastus, jälkimmäinen suoritettiin poikkeuksellisesti tuvissa, yleensä aseita ei saa viedä tupiin. Perjantaina oli pienimuotoinen järjestymisharjoitus ja viikkokoe, sen jälkeen teksi ja viimeinkin lomille. Kyllä taas maistuukin kolmen viikon jälkeen.

Kasa pelejä

Lomalla on tullut pelailtua yhtä sun toista, enimmäkseen Diablo II:sta. Nightmare-taso on saavutettu ja kiinnostus vain jatkuu. LOD-lisäosa onkin kohta pakollinen ostos. Two Worlds on uusi RPG, joka tuntuu ihan mukavalta, käyttöliittymään on todellakin panostettu ja peliä on sujuva pelailla. Pahemmin en ole addiktoitunut siihen vaan TW on jäänyt vähemmälle. "Disconnect from Server"-ilmoitukseen kyllästyneenä olen etsinyt Silkroadin tilalle uutta MMORPpia, Rakion kuulosti lupaavalta, mutta oli pelkkää mättömättömättö-pvpmättö-mättöä. Ei napannut. Xiah Online on myöskin lupaavalta kuulostava ja näyttävä, mokoma vain ei suostu lähtemään käyntiin niin millään konstilla. MMORPpien etsintä jatkuu, kunnes sopiva löytyy. Kaiken lisäksi asensin vielä Half Life 2: Episode 1:sen uudelleenpeluuta varten, vanha suola kun alkoi janottaa.

Viimeinen rutistus

Olen käyttänyt lomani hyödyksi olemalla töissä, enkä siis ole ehtinyt kirjoitella viime viikon tapahtumista. Yhteistoimintaharjoituksen jälkeen oli mukava palata vaihteeksi kasarmin arkeen. Maanantaina oli arviontiin liittyviä oppitunteja, samoin tiistaina jolloin pakkasimme linjakohtaista kalustoa. Sain kuulla että tulisin toimimaan P-kaudella ryhmänjohtajana tutussa 2. Joukkueessa! Tavoitteena siis uudestaan Peurunkaan. Yöllä olin apupäivystäjänä ja seuraavana päivänä väsytti taas kiitettävästi. Keskiviikkona kävimme siirtelemässä kamoja paikasta toiseen ja autoimme varusvaraston väkeä ottamaan komennukselle lähtevän IV-linjan kamoja vastaan. Muodossa liikkuminen tuntui vähän hankalalta, muodon viejä sekosi tahdintoistoissaan aika legendaarisesti. Viimeinen iltavahvari oli kyllä ikimuistoinen. Torstaiaamuna heitimme sitten lomapuvut niskaan ja marssimme muodossa ruokalaan, missä oli lyhyt ja koruton tilaisuus, jossa saimme sitten ne pitkään odotetut lisäkulmat. Lomille pääsimme melkein heti tilaisuuden jälkeen, ei enää oppilaina, vaan alikersantteina. Ja yli viikon mittainen loma tuli kyllä tarpeeseen.

Lohtajan ampumaleiri 2

Maanantaina pakkasimme reput ja muut kamat ja siirryimme busseilla jälleen kerran Lohtajalle. Laitoimme teltat pystyyn ja kumma kyllä, osuin kerrankin semmoiseen ryhmään, jonka ei tarvinnut pistää tikkua ristiin minkään yleishomman eteen. Otimme siis aurinkoa iltaan asti. Tiistaina ammuimme kertasingolla ja käsiaseradalla pistoolilla, tarkkuuskiväärillä ja konekiväärillä. Pistooli oli aika vekkuli ampua, samoin tarkkuuskivääri, kun taas konekivääristä sai lähinnä vain mustelman olkapäähän. Mokomalla ei kyllä osunut mihinkään. Illalla piti olla vapaa-aikaa, mutta joukkueemme joutui siirtymään yhden ampumapaikan maastoon, koska meidän piti aloittaa seuraavana aamuna aikaisin. Yövyimme siis jossain ihan metsässä, missä oli itikoita ihan kiitettävästi. Keskiviikkona vuorossa oli ryhmän ja joukkueen puolustusammunta. Itse kävin aamupäivästä veksissä näyttämässä marssilta saatuja rakkoja ja osallistuin vasta iltapäivällä joukkueen sovellettuun ammuntaan. Pommeja oli ihan kiitettävästi ja napalmia paloi sovelletussa vaiheessa. Ammuntojen jälkeen siirryimme takaisin telttakylään ja viimeinkin saimme viettää vapaa-aikaa. Torstaina ammuimme sitten taistelijaparin tulen ja liikkeen sekä partioammunnan. Varsinkin jälkimmäinen oli mielenkiintoinen, ihan kuin olisi ollut oikeassa taistelutilanteessa. Illalla siivosimme ammuntapaikan ja valmistelimme paikkoja lähtöä varten ja perjantaiaamuna heräsimme aikaisin purkamaan telttoja. Palasimme komppaan ja huolsimme telttakaluston jonka jälkeen oli koko aukilla asetarkastus. Kiirettä piti ja teksi venyi aina kello 15 tuntumille, ehdin kuitenkin hyvällä sykkeellä käydä varusvaihdossa vaihtamassa puhtaita sukkia. Pääsimme joka tapauksessa lomille ajoissa.

Normiviikko ja RJ2

Maanantaista perjantaihin oli oppitunteja, ei mitään erikoista. Tiistaina kävin IV:llä ja keskiviikkoyönä olin apupäivystäjänä. Torstaina oli hengelliset päivät ja kassulle piti tulla oikein isoja herroja, tornarin mukaan kenttäpiispa ja prikaatinkenraali. Apupäivystäjänä oleminen oli aika ahdistavaa, kun ei tiennyt mitä käy. No, eipä sitten näkynyt moisia ainakaan omalla vuorollani. Tiistaina tosiaan harjoittelimme "apinarataa" perjantain koulutyötä varten, joka kuitenkin suoritettiin maastojuoksuna, koska satoi. Ei mitenkään erikoinen viikko. Seuraavan viikon maanantaina oli pari koetta ja vaihteeksi asetarkastus. Tiistaina saimme kokeet takaisin ja tulokset olivat aika yllättäviäkin. Alkuviikon aamulenkit olivat aika hurjia, maanantaina juoksimme 20 minuuttia täydellä sykkeellä. Tarkoitus ilmeisesti oli valmentautua RJ2-marssia varten. No, keskiviikkona sitten lähdimme neljän aikaan aamulla syömään maastoon ja marssimaan. Alkuun marssi oli helppo, etapit olivat suht lyhyitä ja aikaa oli reilusti. Etappien välillä oli rasteja joilla sitten sykittiin. Viimein saavuimme vähän nopeamman osuuden jälkeen EK:lle, laitoimme teltan pystyyn ja kävimme johtajatehtäväradan jälkeen nukkumaan. JTR oli aika hauska kun VMTL-taistelijat esittivät erilaisia simuloituja tilanteita, joita piti yrittää selvittää. Nukuimme kevyet parin tunnin unet ja lähdimme jatkamaan. Rakot alkoivat pistää jalkoja ja kamat painaa hartioita. Marssiosuudet lyhenivät ja sitten saatiinkin mitalit kaulaan, yksi telamiina per henkilö. Parin kilometrin päästä tuli toinen lisää ja muutaman kilometrin jälkeen suojeluvaroitus. No, itse olin jo aika poikki ja motivaatio laski, kun tiesi, mitä oli vielä edessä, mutta eteenpäin oli mentävä. Parikymmentä metriä ennen suojeluhälytysrastia ajattelin ottaa kiven kengästä, kun huomasin ettei siellä mitään kiveä ole. Ehei, siellähän oli peukaloa isompi rakko täynnä verta ja pistää niin perhanasti. No puhkaisin mokoman sitten ja tuttu lämäri tuli sitten paikalle ja rakenteli painetta poistavan donitsin rakon ympärille. Pääsin sitten jatkamaan, olisi ollut todella tylyä keskeyttää 500 metriä ennen maalia. No, rakko kun oli paikattu niin ei muuta kun kenkä jalkaan ja sykkimään. Maalissa oli vähän legendaarinen tunne kun kaikki 53 kunnian kilometriä oli takana. Loppupäivä oli kaikenlaista huoltoa, ruokailua, kävin veksissä päivällisen jälkeen näyttämässä rakkoja vielä uudestaan ja sain paikat niihin. Perjantaina piti olla kohdistusammunnat ja jotain nakkia, itse lähdin veksiin pyytämään vemppaa, siirtymät kun olivat pyörällä ja jalat olivat ihan muussia. Veksissä sitten meni viisi tuntia kun siellä sattui olemaan miehistöäkin jonossa ennen meitä. Ja sain KP:tä vielä kaiken lisäksi, vaikka käveleminen oli aikamoista vaappumista. No, palasin yksikköön, meillä oli asetarkastus, teksi ja sitten päästiinkiin taas lomille. Ensi viikolla ollaankin sitten lohtajalla vähän ampumassa.

Kolme päivää kiinni

Olin koko viikon oppilasvääpelinä ja valvoin yksikön toimintaa. Maanantaina oli taktiikan oppitunteja ja iltapäivällä huolsimme kalustoa, tiistaina kävimme järjestämässä Ilmailusta Ammatti-tapahtumaa lentokentällä. Tuntui aika hölmöltä pistää kovassa tuulessa telttakatoksia pystyyn, ja yllättäen seuraavana päivänä purimmekin ne. Virka-apuosasto oli illalla hälytetty valvomaan että teltat pysyvät paikoillaan ja yksi olikin yöllä lentänyt tuulen mukana puolisen kilometriä. Näytteilleasettajat siirtyivät sitten palohalleihin. Päivä oli muuten ihan mielenkiintoinen, tarjolla oli lentonäytöksiä Hornetilla ja neljällä Hawkilla ja esittelyssä oli uusi kuljetuskonekin. Lomille pääsimme tapahtuman purkamisen jälkeen joskus vähän ennen kuutta, onneksi edessä oli vähän pitempi loma.

Kolme viikkoa kiinni

Saavuimme tiistaina kassulle ja keskiviikkona oli eriytyvää koko päivä. Iltapäivän keräsimme rahaa sotiemme veteraanien hyväksi. Itse sain kerättyä vähän päälle sata euroa, mikä oli ihan kohtuullinen summa. Yli kaksi sataa keränneille luvattiin kuntsari. Torstaina oli myös eriytyvää ja yhtäkkiä laitettiin sitten aukin päivystäjäksi. No, eihän se helppoa ollut, kahteentoista yöllä laskettiin aseita, kun hiljaisuuden jälkeenkin vielä valui IV:n ja viestimiehistön miehiä. Perjantaiaamupäivä meni samaan tahtiin päivystyshommissa, illalla ei ollut enää mitään, paitsi virka-apuosaston repun tarkastus. Lauantaina oli aamulla oppilassulkeiset ja iltapäivä jälleen vapaata, lukuunottamatta itseopiskelua. Lauantai-Sunnuntai -välisenä yönä olin kello 4-8 RUKin apupäivystäjänä ja vaikka toisin voisi luulla, olo oli kohtuu virkeä. Sunnuntaina ohjelmassa ei ollut juuri mitään, itse käytin aikaa energian keräämiseen (suomeksi: nukkumiseen). Illalla jouduimme taas purkamaan virka-apuosaston reppua. Maanantaina oli oppitunteja, kävimme vaihteeksi vähän metsässä ja illalla oli suunnistuskilpailu. Oma aikani oli keskitasoa. Tiistaina saimme taas nukkua pitkään. Keskiviikkona oli oppitunteja, samoin torstaina, jolloin virka-apuvuoromme päättyi. Pääsimme viimein iltavapaille, tosin harmitti hieman kun keskiviikkona olisi ollut pidennetyt. Kävimme kuitenkin JKL:ssä pyörimässä, ettei ihan motivaatio katoaisi. No, illan opetus oli sitten se, että auton avaimia ei kannata jättää autoon iltalomilla. Pisti hajottamaan hieman. Iltavahvarissa IV sai jälleen runtua kun olivat olleet todella päissään. Muistiin jäi elävästi lause: "Herra, upseerikokelas, voimmeko laulaa?". Perjantaina oli jälleen oppitunteja, meille tuli vähän sanomista eräältä upseerikokelaalta kun sähläsimme syömästä tullessamme. Iltavahvarissa sitten saimmekin päinvastoin kehuja, ja eräs tuttu linja, joka sai lempinimen "Sienilinja", sai hieman haukkuja. Oli kuulemma paikallisesta baarista loppunut olut kesken... Lauantaina oli autokoulua, tarkoituksena oli saada pv:n ajoneuvoihin ajolupa. Palvelus loppui sopivasti jo kahdelta, joten ehti rötvätä. Sunnuntaina oli mukavasti myöhäisempi herätys. Aamupäivällä oli vain autokoulua, päivällä lueskelin kirjaa ja illalla lähdimme käymään vielä IV:llä JKL:ssä. Maanantaina oli autokoulun teoria ja ajo, kumpikin meni nätisti läpi. Iltapäivällä pakkasimme kaluston ja henkilökohtaisen varustuksen, jonka jälkeen jouduin soderaketin hommiin koko illaksi. Tiistaiaamuna sitten alkoi koha. Nakkasimme maastopuvun niskaan, pakkasimme telttakaluston ja varustarkastuksen jälkeen lähdimme marssimaan kohti tuntematonta. Koha itsessään sujui nopeasti eikä peloitteluista huolimatta ollut edes mitenkään kyinen. Unta sai vähän, mutta itse toiminta ei ollut erityisen raskasta. Porukka oli hyvin motivoitunutta ja jaksoi vetää hyvin loppuun asti hajoilematta. Perjantaiaamuna purimme leirin ja lähdimme takaisin yksikköä päin. Tarkastimme varustuksen, huolsimme kaluston ja söimme, sitten henkilökohtainen huolto, asehuolto, pari puhuttelua, erityisnopea teksi (ei ollut aikaa normaaliin), uudestaan ruokailu (jostain syystä meille oli tilattu päivällinen klo 14) ja lomille. Kiirettä piti, että ehti edes suihkussa käydä. Kolmen viikon jälkeen täytyy sanoa, että KYLLÄ MAISTUU!

Viikonlopun Viihde-elektroniikkaa

Viikonloppu kului mukavasti kipeänä. Sunnuntaina onneksi alkoi jo hellittää, mutta olo olisi voinut olla parempikin. No, aikaa kului sitten kaikenlaiseen pieneen kivaan konffaukseen. Perjantaina asensin pöytäkoneeseen vanhan 300G-kovon tilalle uuden 400G satakovon, ja voi sitä konffauksen määrää kun joku kusi tiedostoja kopioidessa. Homma pelasi niin, että laitoin jotain kopioimaan, menin nukkumaan ja heräsin seuraavan kerran lauantain puolella. No, lauantaina vaihdoin sitten puolestaan servoon kovon. Mokoman C:-asemalla oli ruhtinaalliset 20k vapaata tilaa, joten revin kummankin kovon pois, ja laitoin nyt ylijäämäksi jääneen 300G:n kiinni. Pienillä säädöillä kaikki vanhat tiedot siirtyivät mukisematta. Siirtelin kaikkea roinaa pöytäkoneesta tilaa viemästä servolle talteen. Sunnuntaina yritin asentaa servolle openssh:n Windows-versiota, mutta projekti jäi kesken kun en saanut logattua sisään muuten kuin adminina. Kello yhden aikaan oli pakko lopettaa. Maanantaina kävin JKL:ssä ostamassa housut ja ostin sitten 5.1-kaiuttimet. Niiden asennuksessa meni jonkin aikaa, samalla sain siivottua sen rytökasan, joka joskus oli ollut pöytä. Asensin servolle Shoutcastin DNAS:in, ihan vain huvin vuoksi ja urheilun kannalta. Se toimi ihan hienosti.

Naamaa sitruunalle

Maanantaina teimme yhden koulutyön aiheena Minkälainen johtaja haluaisin olla. Lisäksi meillä oli oppilassulkeiset ja kenttärovastin oppitunti. Ilta meni varusvapailla ja iltavahvari meni nopeasti läpi. Tiistaina oli oppitunteja ja liikuntaa. Meistä otettiin valokuva kurssijulkaisua varten, varustus oli aika härö. Kauhavalta tullut varusmiespappi piti meille iltahartauden ja iltavahvari oli suhteellisen lyhyt. Keskiviikkona oli palauteoppitunteja ja meidät viimeinkin ylennettiin korpraaleiksi. Ilmeisesti meille on luvassa kuntsarikin, itsellänihän on tähän asti ollut pyöreä nolla. Illalla oli päällystökerholla puolikurssijuhla ja se oli aika hulvaton. Tanssitytöt Tigers olivat esiintymässä ja lauleskelimme karaokea. Koulun johtajat ja osa henkilökuntaa oli myös paikalla valvomassa tilaisuutta, samoin kuin muutamat sotilaspoliisit. Mitään konflikteja ei kuitenkaan päässyt syntymään. Tulimme joskus 23.30 pois.

Torstaiaamuna osa porukkaa hymyili, osa ei. Itse lähdin käymään veksissä, oikea jalka on ollut kipeä monta viikkoa ja edellisyönä heräsin todella pahaan suonenvetoon. Ja mikäpä olisikaan parempi aamu lähteä veksiin :P. Aamupäivällä oli vain siirtoja, yksi on nyt sitten tuvastamme poissa. Iltapäivällä oli oppitunteja ja suunnistusharjoitus, sitten v-käyrä lähti nousuun. Meidän piti muuttaa toisten elsojen kanssa samaan tupaan ja kuskin perhanat saivat meidän tuvan kokonaan. No siirtelimme sitten kamoja, hieman on ahdasta kun 12 taistelijaa piti saada majoitettua samaan tupaan. Kaiken ohessa piti siivoilla muiden tyhjäksi jättämiä tupia. Koko päivän ilmeni jäätävää avautumista.

Perjantaina oli yksi koe ja sitten normaalit lomillelähtörutiinit. Tupakavereihin tottuu seuraavalla viikolla jos tottuu.

RJ-Tutkintoviikko

Tiistaina meillä oli kokeita ja päivällisen jälkeen lähdimme RJ1-tutkinnon fyysiselle osuudelle, suunnistusmarssille. Oma ryhmämme veti loppuun asti ilman taukoja, matka oli sen verran lyhyt. Itse toimin kartanlukijana. Saavuttuamme tutuksi tulleelle EK:lle oli vuorossa bonusosio, piti pystyttää teltta kuudessa minuutissa. Oma ryhmämme ei saanut pisteitä. Illalla saimme rastien aiheet, oma aiheeni oli suojautuminen epäsuoralta tulelta. Keskiviikkona koulutimme rastit toisillemme. Päivällisen jälkeen oli hauska huomata, että yön aikana satanut lumi oli sulanut ja valunut kaikki meidän telttamme alla olevaan kuoppaan, muodostaen pienimuotoisen kenttäuimalan. Päivällisen jälkeen oli vuorossa kirjallinen osuus, eräänlainen koe. Saimme seuraavien rastien aiheet (tällä kertaa itsellä oli kompassin käsittely) ja pääsimme nukkumaan. Torstaina koulutimme loput rastit ja teimme vertaisarviot toisistamme. Rasteista sain kummastakin lähes täydet pisteet. Purimme teltat ja päivällisen jälkeen siivosimme EK:n alueet. Siivosimme vielä niinkin hyvin, että pääsimme saman tien lähtemään yksikköön. Nopea kalustohuolto ja pitsan tilaus. Iltavahvarissa saimme positiivista palautetta, leiri oli onnistunut kaikilta osin. Perjantaina meillä oli lisää huoltoa, ase- ja kokovarustarkastus ja lopulta teksi ja lomille.

Uutta tekniikkaa

Uudet koneen osat tulivat ja päivittelin viikonlopun aikana koneen uuteen uskoon. Nyt luulisi jerkkua löytyvän jonkin verran entistä enemmän, kokoonpanoon kuuluu Abitin KN9-emo, AMD Athlon 64 X2 4600+, gigan verran 667Mhz muistia ja GeFoce 7600GT. Vanha Win2k sai viimein väistyä, ja otin Vista Ultimaten ihan oikeaan käyttöön. Ongelmia oli jonkin verran mm. emolevyn ajureiden kanssa, mutta Abitin sivuilta onneksi löytyi Vista-yhteensopivat ajurit niin emolevyn piirisarjaa kuin integroitua äänikorttia varten. Mutta ah, minne se teho sitten katoaa? Koko viikonlopun olen ihmetellyt, kun suurta eroa entiseen ei löydy. Kyllä, Vista pyörii kaikilla herkuilla ihan sulavasti, karkkia riittää, ja kyllä, pelit pyörivät muutaman fps:n nopeammin ja kaikenlaisia herkkuja voi lisäillä ei näytönohjaimen vaan oman maun mukaan. Mutta ero ei ole järin suuri. Kun oikein asiaa miettii, tulee siihen tulokseen, että olisihan sillä vanhallakin vielä jonkin aikaa pärjännyt. Muutamia faktoja: 3DMarkista sain 3200 pistettä, entisellä kokoonpanolla 370. Pelejä testaillessani Half-Life 2: Lost Coast oli aika raskas, mutta pyöri kuitenkin siedettävästi vaikka lisäilinkin kaikenlaisia herkkuja. Esimerkiksi HDR toimii nyt erittäin kauniisti. Vistassa kaikki on pyörinyt tähän mennessä hyvin, tulostin, skanneri, kommarin telakka, kaikki yleinen roina toimii edelleen. Muutamia bugeja on Vistasta jo löytynyt, esim. käyttäjän kuvaketta muuttaessa en ole saanut tiedostojen selausvalikkoa auki ja Favorite Links-ikkuna ei toimi. Omniquitin Lathe, jolla käännän videoita kommariin, pitää ajaa adminin oikeuksilla, tai tulee herjaa. No, saapahan nähdä, pärjääkö tällä kokoonpanolla taas hyvän viisi vuotta, ja miten tekniikka siihen mennessä on kehittynyt.

Apache ja php serverille

No niin, pitkän virittelyn jälkeen sain viimeinkin serverillä pyörimään sopivan kevyen mutta toimivan php-skriptijärjestelmän, jotta voin intissä ollessanikin uppia sinne torrentteja. Lisäksi systeemi näyttää (tosin hyvin karkeasti), mitä on jo ladattu ja mitä on vielä jonossa. Yritän saada aikaan pätevämpää joskus kunhan joudan/jaksan/löydän jutskaa miten se tehdään. Vista jäi vähäksi aikaa, mokoma kun ei tunnista äänikortin Mikrofoni/Line-In-liitäntää, joten en voinut nauhoitella päivän Knallia ja Sateenvarjoa. Lisäksi kaipailin pelejä, jotka tältä kovolta löytyvät. Vistaan siirryn lopullisesti heti kunhan uuden koneen osat tulevat ja käyn hakemassa uuden kovon (vanha 160G menee kaverille, itse siirryn SATA-aikaan). Tärkeimmät roinat jäävät vielä joksikin aikaa vanhalle 300G IDE-kovolle, mikäli järjestelmä joskus hajoaa, niin saanpahan kamat talteen vähän vanhemmallakin koneella.

Karkkia, karkkia, silmäkarkkia

Pääsiäinen tulee ja siihenhän liittyy karkkia. Suklaata, pääsiäismunia, pääsiäisrakeita, mutta itse olen päässyt käsiksi toisenlaisiin karkkeihin, käyttöjärjestelmän silmäkarkkeihin. Kyseessähän on tietenkin uusi Windows Vista, jonka eilen illalla asentelin ylijäämäkovolle ja otin testikäyttöön. Itsellänihän on ollut Windows 2000 SP4 käytössä iät ja ajat, en ole nähnyt tarpeelliseksi vaihtaa XP:hen missään vaiheessa. Läppärissä tosin on käytössä XP Pro ja serverillä Win2003 Server, joka on XP:n kanssa samaa sukupolvea. Jostain syystä kiinnostus Vistaa kohden kuitenkin heräsi ja ajattelin testiajaa sitä. Väittäisin, että paluuta vanhaan ei tule. Linuxia testaillessahan ongelmaksi muodostuu aina se, että jokin tietty ohjelma ei toimi, jolloin on pakko käväistä windowsin puolella. Yleensä linukka sitten unohtuu kun säätäminen jää vähemmälle ja kaikki toimii heittämällä. Vistaan tulee todennäköisemmin vaihdettu paristakin syystä. Ensinnäkin, kaikki toimii. Kaikki vanhat ohjelmat mitä olen käyttänyt, toimivat sillä, kun yksinkertaisesti asentaa ja ajaa ne. Toiseksi, Vistassa on todella paljon vaikutteita muista käyttöjärjestelmistä. Jotkut ovatkin sitä mieltä että kaikki uusi on matkittu Linuxin ja OSX:n puolelta. Vista kyselee ohjelmia asennettaessa ja asetuksia muuttaessa linuxmaisesti oikeuksia siihen ja silmäkarkkia on kopioitu niin linuxin kuin OSX:n puolelta. Lisäksi kirjautumisvalikko tuo heti mieleen esim. Ubuntun. Omasta mielestäni tämä on kuitenkin vain hyväksi, nyt käyttöjärjestelmät ovat samankaltaisempia ja kun osaa käyttää yhtä, osaa käyttää kaikkia. Kolmanneksi, mikä XP:ssä ärsytti, oli kaiken tekeminen sietämättömän vaikeasti. Kaikki opastettiin kädestä pitäen ja mikäli halusi muokata jotain tärkeitä asetuksia, se oli yleensä kymmenen eri napin takana. Vistassa sen sijaan kaikki on jotenkin hyvin esillä ja asetusten säätäminen yksinkertaisesti toimii. Silti kaikki on helppoa käyttää myös heille, jotka eivät säätämistä tarvitse. Ensivaikutlema Vistasta on todella hyvä. Karkkiteema saattaa hämätä luulemaan koko roskaa muovipinnoitteiseksi leluksi, mutta olen yllättynyt positiivisesti kaiken toimivuudesta. Vistan testikäyttö jatkuu ainakin tämän viikonlopun, ensi viikonloppuna (mikäli pääsen lomille, vielä hieman epävarmaa) rassaankin sitten hieman hardwarepuolta.

Harjoitus, jossa en ollut

Maanantaiaamuna piti lähteä veksiin selässä olleen patin takia, oli sen verran kipeä, että viikon koulutushaaraharjoituksesta ei tulisi välttämättä mitään. No, lääkäri sitten puhkaisi sen ja imi sen tyhjäksi (oli muuten ihana kokemus) ja ajattelin, että hyvällä mäihällä saan pari vemppaa. Eikä mitä, viisi kertaa VMTL, NKV ja leirivapautus. En ole siis lähdössä mihinkään kohaan. No, neuvottelin linjanjohtajan kanssa ja hän koitti järjestää niin, että pääsen osallistumaan, koha on kuitenkin erittäin tärkeä harjoitus. Iltapäivällä meillä oli tunnin rättisulkeiset, menivät todella hyvin ainakin omalta kohdalta. Illalla pakkasin täpärin tietämättömänä siitä, pääsenkö seuraavana päivänä mihinkään mukaan. Ennen iltavahvaria oli vielä iltahartaus. Iltavahvarin jälkeen olikin sitten mukava kuulla, että seuraavan aamun varustus olisikin m62 eikä m91, ja m62 oli tietenkin repussa pohjimmaisena. Yöllä ei saanut edes nukkua, vaan olin apupäivystäjänä kello 23-02.30 välisen ajan. Homma ei sinänsä edes pistänyt väsyttämään, lähinnä tekemisen puute ja tieto siitä, että seuraavana päivänä väsyttää, otti päähän. No, seuraavana aamuna valmistauduin kaiken varalta lähtemään mukaan, mutta kuulin sitten että leirivapautus oli edelleen voimassa. Jäin sitten kasarmille, enkä tehnyt koko aamupäivänä muuta kuin rötväsin ja hoidin apupäivystäjän hommia. Dan Brownia tuli luettua taas jonkin verran. Olimme päivystäjän kanssa kahdestaan hommissa, koska 2. apupäivystäjä oli mukana kohassa. Iltapäivällä sitten vapauduin hommista ja kävin sodessa katsomassa spollejen lähtöjuhlaa, mokomilla oli TJ2. Esiintymässä oli hausbändi Aamukasat sekä Tikkakoskelaisten tyttöjen voimisteluseura. Ei kuitenkaan ihan mikään lamourettes :P. Iltavahvuuslaskenta jäi välistä, aukin porukka kun voitiin laskea yhden käden sormilla. Keskiviikko meni samaan tapaan rötvätessä ja tylsyyteen kuollessa. Oppilaat eivät saaneet mennä edes sotkuun, koska se oli "epäreilua muita kohtaan". Päivällä katsoin Johnny Englishin ja illalla Matrix: Revolutionsin. Torstaina kävin aamulla varustevaihdossa. Lounaan jälkeen linjan muu porukka alkoi valua kasarmille päin, kaikki olivat selvästi väsyneitä (kuulemma nukkuivat kolmen päivän aikan 2,5 tuntia) ja äkäisiä. Apukouluttajat olivat kuulemma jälleen olleet erittäin reiluja. Kävimme oppitunnilla koskien seuraavan viikon RJ1-tutkintoa, nopea teksi, ruokailu ja lomillelähtötarkastus.

Juoksua, nasseja, rasteja, lomia

Maanantaina aamulla oli oppilaiden johtamat sulkeiset, sen jälkeen kuuntelupuolella oli kielen opiskelua ja radiotekniikkaa. Iltapäivällä väsytti aika törkeästi ja nukkumiseksihan se meni. Tiistai oli suunnilleen samanlainen päivä, tosin kuittasimme suksien tilalle polkupyörät ja kävimme juoksulenkillä. Iltapäivä kului varusvapaalla Jyväskylässä. Iltavahvuuslaskennassa sain kunniamaininnan hymyn "imemisestä", eli siitä, että pokka piti niin hyvin. Keskiviikko oli jälleen samanlainen päivä, joskin meillä oli pidennetyt iltavapaat ja ehdin käymään kotonakin. Torstai sen sijaan oli mielenkiintoinen päivä, ehkä mielenkiintoisin päivä koko elämässäni. Aamulla oli normaalisti aamureippailu, kielen oppitunti ja iltapäivällä pääsimme jo ihan oikeasti käsiksi elektronisen sodankäynnin kuuntelutekniikkaan. Oppituntia lopetellessa saimme kuulla, että komppaniassa oli tapahtunut virka-apuosaston hälytys ja me satuimme kuulumaan virka-apuosastoon juuri silloin. Söimme nopeasti päivällisen pakeista, koska mukeen ei ollut pääsyä tänään. Mielenkiintoiseksi homman muutti se, että kirjoitimme vaitiolositoumukset, jonka jälkeen kävimme siirtämässä materiaalia paikasta A paikkaan B. Paikka B oli jotain, mitä en ole koskaan edes osannut kuvitella ja materiaali oli jokseenkin erikoista sorttia sekin. Vapaa-aika kului kokonaan virka-aputehtävään, palasimme komppaniaan vasta puoli kymmenen illalla, ei, emme saaneet iltapalaakaan, koska sen oli joku ehtinyt lipastaa. Mutta ei se haittaa, paikkaa B vastaaviin paikkoihin ei nimittäin ihan joka sukankuluttaja pääsekään. Perjantaina kävimme aamulla ampumaradalla kohdistamassa aseet, samalla pääsimme kokeilemaan polkupyöriä käytännössä. Iltapäivällä meillä oli ampumajuoksun kisa, juoksimme noin 2,5km, ammuimme neljä laukausta ampumahiihtotauluihin ja juoksimme takaisin. Kisa meni siinä suhteessa vahvasti, että elso otti kaksoisvoiton ja meitä oli kymmenen parhaan joukossa neljä. Boonuksena kuulimme maaliin tullessa, että virka-apuosasto oli jälleen hälytetty töihin, kävimme taas siirtelemässä materiaalia, tällä kertaa ihan vain tyhjiä laatikoita, joskin niitä oli aika paljon. Nyt ei onneksi kuitenkaan mennyt ihan yöhön asti. Illalla porukka oli aika levotonta ja väsynyttä ja iltavahvarissa kuultiinkin aikamoista legendaa. Lauantai oli rento päivä, meillä oli aamulla vain yksi kahden tunnin oppitunti, jonka jälkeen koko loppuilta oli vapaata. Katsoimmekin Isku Mogadishuun-leffan ja vietimme laatuaikaa. Virka-apuosaston tarkastuksessa tuli vähän huutoa kun minä ja kaksi muuta nohevina taistelijoina ilmestyimme paikalle nasse päässä. Siitä löytyy kuvakin. Iltavahvuuslaskenta meni todella reisille, oppilasvääpeli ja apukouluttajat kertoivat sen tason juttuja että oksat pois. Siellä tuli legendaarista juttua ja harjoittelimmekin sitten iltavahvaria pariin otteeseen uudestaan. Kävin myös suihkussa baretti päässä. Levotonta touhua... Sunnuntaina oli ruokalassa ruokapoliisina. Kävimme päivällä pelaamassa sählyä ja iltapäivällä porukat kävivät vierailulla sotkussa. IV-jannut onnistuivat hieman perseilemään, heillä oli baretit päässä mm. sisällä ja ruokalassa. Siitä tulikin iltavahvarissa jonkin verran sanomista. Maanantaina aloimmekin sitten särmätä toimintaa. Jostain syystä olin maanantainakin ruokapoliisina, vuorot olivat jotenkin oudosti muuttuneet. Oppitunneilla kävimme radiotekniikkaa ja kielen opiskelua, iltapäivä oli taas vapaata ja se kului lueskellessa. Iltavahvari oli lyhyt ja meni kerralla läpi, ilmeisesti särmääminen tehosi. Tiistaina kävimme maastossa harjoittelemassa antennin pystyttämistä, siihen kuluikin koko aamupäivä. Päivällisen jälkeen siirryimme pyöräillen Esikuntakomppanian maastoon telttakylään koulutus- ja johtamistaidon harjoitusta varten. Aloitimme seuraavan päivän rastikoulutusta valmistellen koulutuskorttien tekemisen, missä menikin koko ilta aina kello kymmeneen asti. Itselläni oli erittäin mielenkiintoinen ja sydäntä lähellä oleva aihe; "9.00 Pistooli 80 pääosat, ominaisuudet, aseen purkaminen ja kokoaminen". Keskiviikkona pidin rastin, ja se meni yllättävänkin hyvin, 47 pistettä (maksimi 65). Aloitimme uusien rastien valmistelun, muilla oli aiheena helppoja rasteja kuten "Taistelijaparin tuli ja liike", "Rynnäkkö", "Ilma-ammunta" jne, mutta allekirjoittaneella olikin aiheena "Pistooliammunta ja pistooliradalla käyttäytyminen". Ottaen huomioon, että en ollut koskaan pitänyt kovapanosammuntoja, enkä sen puoleen koskaan ampunut pistoolilla, haaste oli aika suuri. Koulutuskortista tuli aika kehno, mutta yritin sisäistää asioita parhaalla mahdollisella tavalla. Seuraavana päivänä sitten pidimme kyseisiä rasteja. Lounaalla kuuntelin muiden kertomuksia, ja paineet sen kuin kasvoivat. Rastin aikarajaksi oli jo edellisenä päivänä määritelty 30 minuuttia ja kaikilla oli mennyt yli ajan, osa oli jopa joutunut keskeyttämään rastin, kun seuraava osasto oli jo siirtymässä radalle. Tämä tietenkin johti pisteiden menetyksiin. No, pidin sitten oman rastini järjestyksessä toiseksi viimeisenä, ja tietenkinhän siinä oli oman linjan johtaja valvomassa rastia. Ei paineita. Pidin rastini niin jämäkästi ja ripeästi kuin pystyin ja onnistuin kuin ihmeen kaupalla lähes täydelliseen suoritukseen. Kaikki meni nappiin ja aikaa kului kaksi sekuntia vaille puoli tuntia. (ajan ylityksestä ja alituksesta lähti pisteitä niin, että 1 minuutista yksi piste, seuraavista puolikkaista minuuteista aina yksi piste). Arvioinnissa sain aivan huikeat pisteet, 60/65. Lisäksi olin ainoa, joka onnistui vetämään pistooliammunnan täsmällisesti aikamääreeseen. Rastien jälkeen siivosimme esikuntakomppanian tilat, söimme päivällistä, purimme teltat ja siivosimme telttakylät. Sen jälkeen lähdimme polkemaan kasarmille päin. Huolsimme kaluston ja kävin varusvaihdossa, kun puhtaita vaatteita ei yksinkertaisesti enää ollut. Iltavahvarissa tuli huutoa erinäisistä asioista, kuten esim. siitä, että IV oli taas perseillyt, Viestin porukat olivat nukkuneet kipinässä ja yksikön toiminta oli muutenkin perseestä. Perussettiä siis. Iltavahvarin jälkeen piti vielä kirjoittaa palautetta harjoituksesta, jonka takia hampaiden pesuun jäi viisi minuuttia. Perjantaiaamuna meille kerrottiin seuraavan viikon tapahtumista eli koulutushaaraharjoituksesta, jossa lähdemme ihan tosissaan metsään harjoittelemaan. Lisäksi meillä oli aseen pudistus, joka meni kyllä ihan pilkun viilaukseksi. Järjestyminen oli muka hidasta ja epätäsmällistä ja jouduimme ottamaan tuvista vauhtia. Saimme kuulla että seuraavan viikon maanantaina meille oli luvassa järjestyimharjoitus, eli rättisulkeiset. Teksin piti onneksi uusi oppilasjohtajamme ja se meni suht helpolla läpi. Sitten pääsimmekin jo lomille. No nyt olen lomilla taas ja koitan kirjoitella vähä muutakin juttua, luultavasti kommarin ohjelmista. Tässä on ollut työn alla saada videoita näkymään kommarissa kunnolla mutta siinä on ollut pieniä ongelmia subien kanssa. Mutta siitä lisää myöhemmin.

Aliupseerikurssin ensimmäinen viikko

Maanantaiaamuna heräsin oudossa porukassa. Edellisiltana paikalle oli saapunut muista komppanioista lisää väkeä, elsolinjallekin yhden tuvallisen verran maavoimista. Osalla näytti olevan m05-pukuja, mikä herätti pientä kateutta, itse kun joudumme tyytymään vielä m91:een. Maavoimista tulleilla oli jonkin verran sopeutumisongelmia, he kun olivat tottuneet hieman erilaisiin käytäntöihin. Aamupalan jälkeen meillä oli linjan johtajan esittely sekä pienimuotoinen järjestymisharjoitus, jossa käytiin läpi sisä- ja ulkojärjestymispaikat, järjestyminen iltavahvuuslaskentaan sekä ilmoituksen tekeminen. Saimme myös aliupseerioppilaan merkit, ns. "kusirajat". Meitä siis puhutellaan oppilaiksi, ei kuitenkaan herroitella vielä. Alikersantteja meistä tulee vasta AukII:n jälkeen. Ruuan jälkeen kävimme laittamassa looshia kuntoon ja inventoimme tavarat. Tämän jälkeen siivosimme ja laitoimme sukset nippuun, jonka jälkeen oli vapaata. Pääsimme sotkuun, mutta epäreiluna tekijänä voisin mainita, että puolen vuoden miehet pääsivät iltavapaille. Kaiken lisäksi meidät kuulutettiin sotkusta takaisin aukkiin, kun asevahvuus ei täsmännyt. Illalla tupaamme majoittui vielä kuskeja, joten tällä hetkellä tupamme on täynnä, tosin käytännön pitäisi olla väliaikainen. Iltavahvarikäytäntö oli muuttunut, emme enää kokoonnu alakerran käytävälle, vaan yläkertaan linjoittain. Miehistö sen sijaan kokoontuu alas. Nykyinen toiminta on paljon parempi, ylhäällä ei hikoile läheskään niin pahasti kuin mitä alhaalla. Tiistaiaamuna vedimme poikkeuksellisesti lomapuvut niskaan, tiedossa oli Ilmavoimien 89:nnen vuosipäivän paraatikatselmus, joka oli lähes identtinen valaparaatin kanssa. Ainoa ero oli se, ettemme suorittaneet ohimarssia. Paraatin jälkeen kuittasimme melkoisen määrän kirjoja liittyen johtajakoulutukseen. Ruokailun jälkeen oli liikuntakoulutusta hiihdon merkeissä, hiihdimme tasoryhmittäin muutaman kilometrin lenkin. Itse puin jälleen kerran liikaa vaatetta ja tuloksena oli melkoinen hienhaju. Hiihdon jälkeen oli ruhtinaalliset 15 minuuttia käydä suihkussa ja lähteä oppitunnille, aiheina liikuntaharjoituksen pitäminen sekä oikeanlainen nesteytys liikuntasuoritteissa. Ironisesti oppitunnillakin painotettiin, että liikuntaharjoitusta järjestettäessä täytyy suihkussa käyntiin varata riittävästi aikaa ennen seuraavaa palvelusta. Illalle oli myönnetty viimeinkin iltavapaa kello kuudesta yhdeksään, itse kulutin sen käymällä Jyväskylässä lähinnä huvin vuoksi. Keskiviikkoaamuna kävimme pihalla tuulettamassa petivaatteet. Aamupalan jälkeen oli koulun johtajan oppitunti, sekä yksiköupseerin oppitunti. Tämän jälkeen meille pidettiin vielä alakerran käytävällä lyhyt oppitunti päivystäjänä toimimisesta. Päivällä oli varattu lyhyt hetki varusvaihtoon ja iltapäivällä kävimme vielä hiihtämässä ja vetämässä ahkiota. Seuraavasta päivästä eli "majohajosta" ei ollut vielä tietoa, muuta kuin että luvassa olisi jonkin sortin marssi. Kaikki pysyivät perin salamyhkäisinä. Emme pakanneet varustustakaan etukäteen, eikä marssin pituutta ollut tiedossa, mutta tiesimme että päivä tulisi olemaan raskas, hälytyksiä täynnä ja lepo olisi vähissä. Herätyskin olisi luultavasti aikaisemmin kuin normaalisti. Illalla fiilis oli vielä hieman nousujohteinen kun kokelaat lupailivat, että kaikki kyllä selviäisivät päivästä. No, torstaina tuli kello 4.45 hälytys ja valmiustilaa kohotettiin. Meillä oli jonkin verran aikaa pakata täpäri, laittaa sukset kuntoon ja lumipuku päälle. Sen jälkeen meillä oli lyhyt puhuttelu, jonka jälkeen lähdimme hiihtelemään ampumarataa kohden, näin aluksi. Lämpötila oli reilusti plussan puolella, joten kylmä ei päässyt missään vaiheessa tulemaan, joskin hanskat kastuivat, samoin kuin sukat, koska kumisaappaissani oli reikiä. Ampumaradalla ammuimme kenttäkohdistusammunnat valojuovilla ja harjoittelimme hieman sissiteltan kasaamista sekä ahkion pakkaamista. Niitä tulikin sitten harjoiteltua todella paljon päivän mittaan. Ampumaradalta lähdimme hiihtämään epämääräiseen suuntaan ja välillä pysähdyimme toisinaan marssitauolle, toisinaan taas marssilepoon. Marssitauolla ryhmityimme siilipuolustukseen ja pidimme taukoa, kun taas marssilevolle ryhmittyessämme meillä oli tietty aikamääre, jossa meidän piti laittaa sissiteltta pystyyn. Yleensä aikamääreisiin ei päästy. Jokainen toimi vuorollaan ryhmänjohtajana ja määräsi muille tehtäviä. Kun tauko/lepo sitten oli ohi, lähdimme taas vetämään ahkiota. Lopulta kello oli kaksi yöllä ja meitä käskettiin laittamaan teltta pystyyn, tällä kertaa todella hyvin, sillä tulisimme yöpymään. "Yöpyminen" kestikin sitten noin 3 tuntia, joista yksi kului kipinässä ja loput hytisten ahtaassa teltassa märissä vaatteissa. Jatkoimme matkaa viiden aikoihin, tällä kertaa pitempiä välimatkoja kerralla ja pelkkiä marssitaukoja käyttäen. Sisu oli vähällä mennä kaulaan muutamaan otteeseen, varsinkin kun olin itse henkilökohtaisesti turvallani lähes koko ajan. Lopulta noin yhdentoista aikaan päivällä käänsimme suunnan kohti komppaniaa. Tunne, joka tuli kun saavuimme viimein kasarmialueen pihalle väsyneinä mutta onnellisina, on jotain sanoinkuvaamatonta. Elsolinja yhdessä IV-linjan kanssa veti vieläpä niinkin vahvan suorituksen, että kukaan meistä ei keskeyttänyt. No, ei jotain hyvää, ettei huonoakin. Ehdin nimittäin kalustohuollon jälkeen juuri käydä suihkussa ja viedä aseen alakertaan puhdistusta varten, kun minut kuulutettiin päivystäjän pöydän luo. Toimisin seuraavat 24 tuntia RUK:n päivystäjänä. Ja ei muuta kuin baretti päähän ja pöydän taakse. Onneksi homma oli varsin leppoisaa, sillä koko Rukissa ei ollut kuin kourallinen miehiä, joten tehtäväni jäivät pidemmän päälle aseiden laskemiseen ja paikkojen tarkistamiseen. Silti yöunet jäivät normaalia vähemmälle, mikä hieman otti päähän. Lauantaina oli todella vaikea pysyä hereillä päivystäjän pöydän ääressä, varsinkin kun mitään ei tapahtunut. Ei yhtikäs mitään. Ja tietenkin seuraavana päivystysvuorossa oleva oli myöhässä lähes tunnin. Päivystysvuorosta pääsinkin hyppäämään suoraan oppilasjohtajan kenkiin, eli vein muodon syömään jne. Iltapäivällä teimme vielä rastikoulutuskortit aiheesta 7.62RK62 pääosat, ominaisuudet, lukon irrotus ja kiinnitys. Iltavahvari oli aika sähellystä ja jouduimme uusimaan sen monta kertaa. Sunnuntaina pidimme rynnäkkökiväärirastit toisillemme kuten koulutuskorteissa oli suunniteltu. Aikaa oli varattu koko aamu kello kolmeen asti, mikä ihmetytti alkuun. Rastin pitäminen oli kuitenkin yllättävän vaikeaa, mutta vähitellen se alkoi sujua "vähintään tyydyttävällä tasolla". Loppuajasta porukka oli hieman rauhatonta, kun oli joutunut seuraamaan samaa rastia parisen kymmentä kertaa. Vapaa-aikaa ei juurikaan ollut, ehdimme ruokailun jälkeen juuri ja juuri käydä sotkussa ja heti sen jälkeen piti ryhtyä tekemään seuraavaa koulutuskorttia. Iltaan astihan siinä sitten meni. Maanantaina meillä oli kertaavat sulkeiset, jotka menivät suhteellisen hyvin. Iltapäivällä pidimme toiset rastit, joihin olimme tehneet uudet koulutuskortit. Itselläni oli aiheena ampuma-asento maaten ja polvelta ja onnistuin vetämään sen ihan kunniakkaasti. Illalla oli varusvapaa, kävin JKL:ssä tankkaamassa ja kaupassa, sekä kuskaamassa paria kaveria. Pinkkojen piti olla todella särmiä. Tiistaiaamuna olin hieman hukassa, meillä kun piti olla aamulenkki eikä sen toteutuksesta ollut hajuakaan. Lopulta juoksimme vapaamuotoisen lenkin parkkipaikan ympäri. Aamulla pääsimme vihdoin tutustumaan Elson toimipaikkaan, Rakennus 51:een. (Ei, ei ole vitsi, se on oikeasti Rakennus 51). Mihinkään salaisiin juttuihin emme päässet käsiksi, koska emme olleet vielä kirjoittaneet vaitiolositoumuksia. Iltapäivällä meillä oli oppitunti sähköturvallisuudesta, se tosin meni yleiseksi hälinäksi, kun oppilasvääpeli ei hoitanut hommiaan. Oppitunnin jälkeen meillä oli hankifutista ja hankiultimatea, sekä muutamia perusinttilajeja, kuten esim. köydenvetokilpailu. Iltapäivällä kävimme puhdistamassa aseita ja itse löysin muutamia uusia jippoja siihen. Keskiviikkoaamuna meillä oli petivaatteiden tuuletus. Aamupäivällä eräs Majuri tuli pitämään meille turvallisuusoppitunnin, jonka jälkeen allekirjoitimme vaitiolositoumukset. Tästä päivästä lähtien en siis höpise turvaluokitelluista asioista, jotka koskevat Elsoa. Sen verran voin kertoa, että turvallisuusoppitunnin jälkeen kuuntelupuoli alkoi opettelemaan kieltä. En voi kertoa mitä kieltä, joten puhunkin jatkossa vain kielestä. Ruokailun jälkeen palasimme asiaan, kävimme sodetauolla ja ennen päivällistä meillä oli vielä Ilmasotakoulun killan esittelytilaisuus, puhuttelu koskien pidennettyjä iltavapaita, jotka oli myönnetty tälle päivälle ja Sotiemme Veteraanit-keräyksen oppitunti. Tulemme ensi kuun aikana suorittamaan Sotiemme Veteraanit-keräystä. Iltapäivä meni lukiessa seuraavan päivän ylsot-kokeeseen. Torstaiaamulla meillä oli taas kielen oppitunti, ruokailun jälkeen kävimme tekemässä ylsot-kokeen, joka oli todella pitkä. Aikaa oli varattu yksi tunti ja se meinasi uhkaavasti loppua kesken. Ehdin kuitenkin tehdä sen loppuun, tuloksesta tosin ei ole mitään hajua. Kokeen jälkeen valitsimme oppilaskunnan hallituksen ja lähdimme kiireellä laittamaan paikkoja teksikuntoon. Teksi oli hyvin pian, eikä siivoamiseen ollut paljoa aikaa, mutta saimme teksin menemään ekalla läpi, ei muuta kuin LOMILLE POISTU!

P-Kauden päätösviikko

Maanantaina kello kymmenen lähdimme marssille, jonka pituudesta ei ollut tietoa. Varustuksena oli sukset, reppu, joka ei ollut lähellekään täpäriä sekä trangia-retkikeitin. Ensimmmäisten viiden kilometrin jälkeen pysähdyimme ja meille jaettiin sissimuonapakkaus, jossa oli mm. pastakastiketta, lihaa, nuudeleita, lihakeittoa, puuroa, mansikkakiisseliä, pikakahvia ja -kaakaota, sissisuklaata, sokeria, energiajuomatiivistettä, purukumia, teetä, näkkileipää, nessuja ja tulitikut. Keittelimme taistelijaparin kanssa pastaa ja sekoitimme hieman lihaa siihen. Aikaa oli tunti, joten olisimme ehkä ehtineet keittää vielä kaakaot, mutta saimme koko tunnin kulumaan, kun opettelimme trangian käyttöä.

Seuraava tauko oli useamman tunnin jälkeen. Keitimme kiireessä nuudelit, täydensimme vesivarastot ja lähdimme jatkamaan. Matkalla oli aika jäätäviä ylämäkiä ja mukavia hyppyrisiä alamäkiä. Allekirjoittanut rynäsi useampaan kertaan. Lopulta pääsimme määränpäähämme, paistoimme nuotiolla makkarat, ja lähdimme järkyttävän pitkää alamäkeä pitkin rantaan. Muut joukkueet kömpivät telttoihin nukkumaan, kun 2. Joukkue pääsi kelkkavedolla vastarannalle ja kasarmille nukkumaan. Meillehän oli tiedossa Peurunkapäivä...

Tiistaina lähdimme kello 8 Peurunkaan, ohjelmassa oli sulkapalloa, keilailua, punttisalia, uintia, saunomista ja ruokailu. Päivä meni yllättävän nopeasti, aikaa olisi kyllä vonut olla enemmänkin. Kasarmille päästyämme oli vielä asetarkastus, jonka syitä mietimme hartaasti, sekä kokovarustarkastus. Näiden jälkeen oli vapaa-aikaa. Iltavahvari meni viidennellä kerralla läpi, ennätys sekin.

Keskiviikkona meillä oli suojelupäivä, lähdimme aamupalan jälkeen metsään katsomaan miten napalmi palaa ja kyynelkaasu haisee. Päivään kuului tetsaamista nasse päässä, suojanaamarin tiiveyskoe, missä mentiin kyynelkaasutelttaan nasse päässä ja ilmankin sai koettaa. Siellä raavaammatkin miehet kaatuivat kyllä kenttään. Itse poistun varuskuntasairaalaan hoitotunnille ruuan jälkeen, joten en päässyt kokeilemaan kyynelkaasun vaikutusta. Iltapäivällä saimme tietää jatkokoulutuksestamme. Allekirjoittanut palvelee 362 vuorokautta elektronisen sodankäynnin joukoissa. Elsoja on kahdeksan, omasta joukkueestamme kolme joista yksi on tupakaveri. Osa joukkueesta oli pettynyt, kun ei päässyt miehistöön (180), vaikka olisi halunnut aukkiin ja osa taas ei päässyt aukkiin, vaikka olisi halunnut. Iltavahvaria odotellessa meni vielä sähköt, ja käytävältä kuului huvittavia "Pinkat tehdään vaikka pimeässä"-huutoja.

Torstaina oli muutama hassu oppitunti ja paljon palautekyselyjä. Iltapäivällä osa porukasta alkoi muuttamaan uusiin tupiin, osa, mm. allekirjoittanut, jäi kuitenkin odottamaan perjantaita. Itse tein kuitenkin peliliikkeen ja kävin viemässä osan kamoista uuteen tupaan, jolloin seuraavan aamun työtaakka väheni. Uusi tupa on jonkin verran tilavampi kuin edellinen, mutta kaapit ovat ehkä huonommassa kunnossa. Ainakin pistorasioita löytyy riittävästi, niitä on noin kaksi mieheen.

Perjantaiaamuna sitten muutettiin lopullisesti. Menimme viiemistä kertaa kakkosjoukkueen mukana syömään ja tunnelma oli jokseenkin haikea. Uudessa tuvassa oli hieman hankaluuksia, kun kaikki joukkueet olivat tottuneet tekemään esim. kaapin särmäyksen eri tavalla. Lopulta pääsimme kuitenkin yhteisymmärrykseen ja teksikin meni kerrasta läpi. Lähdimme lomille linjoittain, emme enää joukkueittain. Ensi maanantaina sitten alkaakin AUK I:n ensimmäinen viikko.

Koulutustarkastus

Koulutustarkastusviikko lähti käyntiin maanantaiaamuna, kun kuormasimme täpärit ja muut kamat masiin ja hiihdimme vanhalle esikuntakomppanialle. Kävimme läpi johtajatehtäväradan, jossa mitattiin meidän soveltuvuuttamme johtajiksi. Sen jälkeen laitettiin teltat pystyyn ja alkoi vapaa-aika, jonka keskeytti vain ruokailu ja iltapuhuttelu. Nukkumaan lähtiessä olo oli kaamea, kuumotti, päätä särki ja väsytti. Kipinässä ei ollut mitenkään mukavaa.

Tiistaiaamuna minä ja muutama kaveri lähdimme kylmästi veksiin. Hiiteen koko koulutustarkastus, eihän siitä saa kuin pisteitä. Ampumataitotestin missaaminen kyllä harmitti hieman. Veksissä kuumetta oli 38,5, yhdellä kaverilla 39. Veksissä aika kului rötvätessä, ruoka oli aika heikkoa eikä ollut juurikaan mitään tekemistä. Itse sain luettua kaksi Alistair MacLeanin kirjaa. Torstaina pääsimme ulkopalvelusvapautuksella kasarmille ja seuraava päivä oli VMTLää. Joukkue oli selviytynyt kuulemma todella hyvin, ja kuntoisuuslomia oli luvassa.

Perjantai oli varattu liikuntapäiväksi ja piti olla hiihtoa, mutta olimme kuulemma "hiihtäneet jo ihan tarpeeksi". Lisäksi oli jälleen kerran aika pureva pakkanen. Siispä pelailimme salibandya, tai siis muut pelasivat ja vempat siivosivat komppanian. Teksi meni kerrankin kerralla läpi ja lomatarkastuksen jälkeen pääsimme taas kotiin rentoutumaan.

Sunnuntaisähläys

Lohtajan jälkimainingit alkoivat lepopäiväksi varatulla sunnuntailla. Herätys oli kello kahdeksan, mutta ihmettelimme, miten voi väsyttää niin paljon. Sitten joku vilkaisi kelloa, se oli varttia vaille yksi. Ja välittömästi tuli kuulutus: "Aliupseerikoulun iltavahvuuslaskentaan viisi minuuttia." Kokoonnuimme iltavahvaria vastaavaan tilaisuuteen ja kuulimmekin ryhmänjohtajalta pian syyn siihen. Sepä onkin mielenkiintoinen tarina. Vartiomies oli huomannut kierroksellaan, että lippu oli laskematta, ja ajatteli ilmoittaa siitä päivystäjälle. Päivystäjän tilalla oli apupäivystäjä, vaikka kello oli vasta yksi. Päivystäjä oli kuulemma nukkumassa. Päivystäjää oli sitten lähdetty hakemaan ja huomattu, että kaikki asetelineet olivat Lohtajan jäljiltä lukitsematta. Päivystäjä oli herätetty hyvin äkäisellä äänensävyllä ja jossain vaiheessa oli käynyt ilmi, että kaksi apukouluttajaa oli myöhässä pidennetyiltä iltavapailtaan. Ja kaiken tämän sähläyksen jälkeen meidät kutsuttiin alakertaan nimenhuutoon, kun nimi oli sanottu, sai mennä nukkumaan. Sunnuntaina kerrottiin että kaikki ilta-, yö-, ja urheiluvapaat oli jäädytetty viikoksi. Apukouluttajat olivat saaneet viikon ja päivystäjä ilmeisesti kuukauden päivät poistumiskieltoa. Että semmoinen sunnuntai se.

Lohtajan jälkeen

Maanantaina palasimme kasarmille, pakkasimme täpärit ja sukset ja kävimme nukkumaan onnellisen tiedottomana huomisesta. Tiistaina sitten kuormasimme heti aamusta täpärit, sukset, telttakamat ja tetsarit kyytiin ja aloitimme matkamme linja-autolla. Neljän tunnin ajomatkan ja yhden puolen tunnin tauon jälkeen tallasimme Lohtajan maata. Heti alkuun oli ruoka, pystyimme syömään katoksessa muken tätien laittamaa ruokaa, pakeista tosin. Tämän jälkeen osa ryhtyi laittamaan telttoja pystyyn ja osa lähti valmistelemaan ampumapaikkoja. Itse olin atp-paikalla kaivamassa janttereita eli maalilaitteita maahan. Tämän jälkeen oli jo toinen ruoka, jonka jälkeen oli vapaata. Lohtajalla oli oma sotku, pieni tosin, mutta tyhjää parempi. Tämän jälkeen pääsimme mielipuuhiimme eli telttoihin rötväämään.

 

Keskiviikkoaamuna oli herätys 5.10, ja heti masilla ampumapaikalle. Toisen joukkueen ohjelmaan kuului taisteluammuntaharjoituksia ja taistelijan tutkintoon valmentava rata, johon kuului mm. rk:n tähtäinten säätö, tetsaus käsikranaattien kanssa, telamiinojen asennus, kessin käsittely, ilmaanammunta ja ilmasuojaan meno. Päivä oli lyhyt ja pääsimme nopeasti taas vapaalle.

 

Torstaina herätys 5.30, aamupala tällä kertaa telttakylässä ja masilla ampumapaikoille. Ammuimme taistelijaparin tulen ja liikkeen kovilla panoksilla janttereihin. Kaikki ampuivat kolme kierrosta, itsellä toinen kierros meni parhaiten. Illalla ei ollut vapaa-aikaa, koska lähdimme katsomaan puolustusammuntaa pimeässä. Alun perin meidän piti hiihtää noin kolmen kilometrin matka, mutta menimmekin sitten kävellen. Alikersantit ampuivat puolustusasemista pimeällä valorakettien ja valopistoolin panosten avulla. Esitys oli hienoin, minkä olen lyhyen elämäni aikana nähnyt. Tämän jälkeen pääsimme nukkumaan.

 

Perjantaina heräsimme 5.45, aamupala teltoilla ja taas hiihtämisen sijaan kävellen ampumapaikoille. Erittäin mielenkiintoinen päivä, aloitimme ampumalla kessillä harjoituspanoksen. Itselläni kävi siinä mielessä huono mäihä, että olin ampumassa melkein ensimmäisenä ja ensimmäinen kessi oli suutari. Seuraavat kaksi toimivat ja osuin kummallakin lähes täydellisesti. Kessin jälkeen pääsimme ampumaan tarkkuuskiväärillä. Hieno ase, täytyy sanoa. Saimme myös kokeilla rk:n maksimikantamaa. Ruokailun jälkeen suoritimme taistelijaparin puolustusammunat atp-poteroista. Toiminnasta tuli kiitosta, itse suoriuduimme taistelijaparini kanssa kuulemma esimerkillisesti. Purimme lopuksi jantterit, täytimme kuopat ja siivosimme ampuma-alueet.

 

Lauantaiaamu oli aika hirveä, heräsimme 4.30, pakkasimme täpärit, purimme teltat ja ruokailun jälkeen kuormasimme kaikki kamat kyytiin. Lyhyt loppupuhuttelu ja odottelimme nuotiolla linja-autoja. Bussimatka meni vahvasti nukkuen. Kun pääsimme kasarmille, putsasimme aseet, kävimme syömässä, purimme kamat ja täpärit ja tarkistimme että kaikki varustus oli tallessa. Sotkussakin ehti käydä ja pystyimme tilaamaan vielä pitsatkin.

 

Loppufiilis, mikä Lohtajasta jäi, on hyvä, Lohtajalle ei todellakaan hajoa. Alkuviikosta oli jonkin verran pakkasta, mutta lämmittelemään pääsi aika hyvin. Loppuviikkoa kohden lauhtui melkein plusasteille. Teltoissa ei todellakaan tullut kylmä, kalsareissakin oli välillä liian kuuma. Itse hain kerran puitakin pelkissä kalsareissa. Ruoka oli hyvää ja saimme välillä syödä tuulensuojassa ruokailukatoksessa. Iltapalaa riitti ja porukka korventi leipiä ja makkaraakin kaminalla. Ammunnat olivat kaikin puolin hauskoja ja mielenkiintoisia. Paikalla oli lämmitetyt vessat ja erittäin hyvä sauna, joka tuli koestettua tosin vasta perjantai-iltana. Seuraavaa Lohtajaa odotellaan, ensi viikko kuluu koulutustarkastuksen merkeissä, metsässä siis taaskin.