... sitä tuntuu olevan liikkeellä. Mutta se ei ole avautumiseni aihe tänään, vaan puhelinmyynti, tuo ah niin rasittava yksityiskohta muuten mukavasti eteenpäin rullaavassa elämässäni. Tuossa aikaisemmin viime vuonna jo tuli tehtyä maistraattiin Ilmoitus henkilötietojen luovutuksen kiellosta. Mainoslehtien tulva lakkasikin ja hetken sitä oli taas onnellinen.
Kunnes tammikuussa muutin omaan kämppään Jyväskylään. Tilanne räjähti suoraan käsiin. Viikossa tulee viidestä kuuteen puhelua, useimmat kesken koulupäivän. Paha on olla vastaamattakaan, kun soittaja voi olla työpaikan asiakas, jolla on jotain kysyttävää. Joskus puhelin soi iltaisinkin, paras tähän mennessä on kahdeksan jälkeen.
Ketutus alkoi siinä vaiheessa kun joku soitti kun olin pyörällä liikennevaloissa. Kyseli ensin uusia osoitetietoja, kun näyttivät muuttuneen, no minä menin halpaan kun ajattelin että liittyy johonkin nykyiseen tilaukseen. Kerroin sitten kymmenen asteen pakkasessa sormet jäässä uudet tietoni, jonka jälkeen tuli se perinteinen myyntikikka:
- "Kun olette ollut niin hyvä asiakas ja tilanneet ennenkin meiltä niin haluaisimme hyvitykseksi lähettää teille lehden..." - Jaa ettäkö oikein ilmainen lehti? - "No ei se nyt ihan ilmainen ole, vaan vähän halvempi..." - No ei se mikään hyvitys ole, vaan alennus, enkä minä rupea nyt mitään tilaamaan.
Verenpaine lähti nousemaan. Tähän mennessä olen koittanut olla kohtelias, mutta 'Kiitos ja kuulemiin' vaihtui vähitellen tylympään: 'Ei kuule tuhlata toistemme aikaa enempää.' tai 'Nyt ei kuule kiinnosta yhtään.'
Tänään sitten palasin Googlen pariin hakusanalla "Suoramarkkinointikielto" ja löysin ratkaisun ongelmiini: ASML - Puhelirjonnan Rajoituspalvelu. Soitto sinne, nopea tietojenluovutus ja homma pitäisi olla hoidossa. Sivuilla näkyy oikein lista yrityksistä, joihin kiellon pitäisi päteä, sieltä löytyvät ainakin ne kaikista ärsyttävimmät eli lehtien ja puhelinliittymien myyjät. Seurailen kiinnostuneena tilannetta, kuulemma kuukauden ajan saattaa vielä tulla soittoja ennen kuin kielto astuu voimaan.
Vielä yksi esimerkki erittäin rasittavasta tyrkytyksestä: Koululla on nyt parina päivänä tarjottu Diner's Clubin korttia. Oikeasti hei, ihan kuin köyhillä opiskelijoilla olisi edes jotain tekemistä Diner's Clubin kanssa. Ärsyttävintä kuitenkin oli tapa jolla korttia tuputettiin. Värvääjät olivat juuri hissien ja portaikon vieressä joten koitappa siitä sniikkailla ohi ilman häiriötä. Kaikista törkeintä oli kuitenkin kun noin parikymppisen näköinen nuori mies tuli tarjoamaan korttia kirjaimellisesti näillä sanoilla: "Hei jäbät, onks teillä jo tota korttia?".
Ihan oikeesti j******ta! Vaikka ollaankin markkinoimassa jotain nuorisolle, paikka on kuitenkin korkeakoulu. Luulisi vähän koittavan näyttää esimerkkiä hyvästä käytöksestä, valoja saa käyttää ennenkuin avaa suunsa. Ostaisitko sinä auton jos tulisin sitä myymään työpaikallesi/koulullesi/tjsp. vaikka näin: "Jou tyyppi, lähtiskö uus Kia, mitä hä?"
Joo semmosta tällä kertaa, taidan mennä ottamaan torkut, jos sitä vaikka heräisi vähän terveempänä.
