Auton ropausta, osa I

Auton ehdin viemään jo talvisäilöön, mutta kerrotaanpa hieman loppusyksyn ropauksista. Lopputulos on kaukana valmiista mutta lähdetäänpä alkutilanteesta liikkeelle.

Kuskinpuoleinen helma alkoi olla pahasti ruosteessa. Helman takaosa on joskus kurtattu ilmeisesti tunkilla ja sehän oli "alkanut" ruostua. Kaikki vesireiät oli ummessa joten kotelo ui vedessä. Viimeinen silaus tuli kun pyörää irrottaessani tunkki meni etujalkatilan lattiasta läpi. Alkutilanne oli siis varsin surullinen

Ihan ekaksi imuroitiin helmakotelo, ja voin vannoa että auto keveni ainakin 5 kiloa. Ruostemujua ja hiekkaa tuli todella paljon, ei mikään ihme että vesireiät olivat totaalisen tukossa. Takakulmasta lähti samantien reilunkokoinen kimpale vanhaa peltiä. Pohjassa oli reikiä niin etu- kuin takapuolellakin ja niitä tuli lisää kun jaksoi tökkiä.

No isäukko otti hitsaukset hommakseen, niissä vierähtikin hyvä tovi kun oli talon seinäremontti kesken. Takaosaan tuli uutta paksua peltiä Volvon konepellistä, voin sanoa että on ihan toisenlaista kuin tuo ratakevyt saksalainen pelti. Muotoilu oli kuulemma vaikeaa mutta lopulta kulma näytti lähes identtiseltä entisen kanssa. Jalkatilan lattiakin sai uutta kestävää peltiä, siinäkin työn jälki on yhtä hyvä, ei erota vanhasta. Vielä kunnon vanhan ajan öljynsekaista Tiikeri-kiveniskumassaa niin ei ruostu uudelleen.

Sitten kevyt hionta rälläkällä ja porakoneella jossa on teräsharjalaikka. Jälkimmäinen oli hyvä, se ei syönyt peltiä hiottaessa. Kun helma oli puhtaalla ruosteettomalla pellillä, lommokohtiin vähän metallipakkelia, jonka jälkeen hionta. Hiontaan meni aikaa, halusin tehdä kunnon jälkeä vaikka vain helmapala olikin.

Hionnan jälkeen aloitin maalailun. Aluksi tietty sinkkimaali, jottei pääsisi uudestaan ruostumaan. Huom: En voi suositella Mastonin sinkkimaalia, räkii hirveästi ja lopuksi ponneaine loppui kesken, oli vaikea saada tasainen pinta. Joku oli jo aiemmin maalaillut helmaa, muttei ollut käyttänyt sinkkiä pohjalla ja sen näki kyllä pinnasta. Monesta kohtaa oli noussut kuplalle kun maalin alla päässyt kosteus oli ruostuttanut helmaa. Sinkin jälkeen kiveniskumaali, merkkiä en muista, kävin hakemassa Jyväskylän varaosafirmasta. Pinnasta tuli sopivan karhea, vähän nypyläinen, niinkuin se on alun perin ollutkin, ei ollenkaan appelsiinimainen kuten edellinen maalaaja oli tehnyt. Tämän jälkeen tuli pieniä ongelmia kun hioin rajausta tasaisemmaksi, muutamasta kohtaa lähti maali karkaamaan. Näihin joutui tekemään pikapaikat pakkelilla, ja sen valitettavasti näkee lopputuloksesta.

Kiveniskumaalin jälkeen tuli pohjamaali ja sen jälkeen luovutin maalaushomman kaverilleni, joka veti ruiskulla värin ja lakan pintaan. Väri oli yllättäen vesiohenteista, kuulemma liuotinmaalit poistuu käytöstä. Tämä oli kaverillekin ihan uutta, ja alkuun arvoimme vähän että miten tässä käy, mutta lopulta helma sai värin pintaan.

Mutta sitten pahin takaisku. Väri oli väärä. Vaikka se oli värifirmassa koodin mukaan sekoitettu, se oli liian vaaleaa ja siitä puuttui Saphir Metallic-värille ominainen sininen komponentti, joka kuultaa alkuperäisestä väristä. Uusi maali oli enemmänkin metallinhohtoharmaata kuin tuota oikeaa. Tähän täytyy vielä selvittää oliko vika maalaustekniikassa vai onko väri sekoitettu kuitenkin väärin.

Lopputulos on kuitenkin parempi kuin ennen, helma ei nyt sentään ole ruosteessa eikä kurtussa. Värieron valitettavasti näkee jo vähän kauempaakin, mutta sille ei nyt voi mitään. Jos se jää pahasti häiritsemään, täytyy maalailla se uusiksi samalla kun otetaan toinen puoli käsittelyyn.

Portal: Prelude

Portal oli hyvä peli. No vitsit vitseinä, Portal oli jotain erilaista ja hienoa kun se ilmestyi, mutta se oli aivan liian lyhyt ja vaikka Source engineä oli käytetty taidokkaasti ja portit todella uhmasivat fysiikan lakeja, jäi vähän nälkä. Kai se oli se kakku mikä siitä puuttui...

No kuitenkin kokeilin minkälainen Portal: Prelude oli modina. Alku oli ihan peruskauraa, mutta ääninäyttelyyn hajosi pää saman tien. Dialogi itsessään on hyvinkin todentuntuinen, mutta kaverit jotka modin ovat tehneet, ovat ranskalaisia ja ovat joutuneet tekemään äänet syntetisaattorilla, joten ääninäyttely on lähes tasoa Microsoft Sam. Hauskana yksityiskohtana suomenkieliset subtitletkin löytyivät, vaan olipa hienoja käännöskukkasia sielläkin.

Kentät ovat todella vaikeita ja paikoin pelkästään rasittavia. Esimerkiksi viimeinen kenttä, jossa pompitaan porttien läpi noin parikymmentä kerrosta liikkuvien alustojen päälle. Sitä sai vääntää aika kauan. Välillä ei ole herttaistakaan hajua mihin suuntaan pitäisi mennä, joskus joku kytkin on jossain takana piilossa... You get the point.

Prelude ei oikeastaan tuo mitään uutta Portaliin, puzzlejen ja alkuperäisen pelin ystäville modi varmaankin maistuu. Itseni se ei oikein vakuuttanut, lähinnä ärsytti siinä missä alkuperäinenkin. Onneksi loppuvastus toi vähän vaihtelua, siinä oli jo kunnon yritystä. Portalista pitäneet kokeilkaa ihmeessä ja muistakaa, This mod is no lie.

Citizen

Citizen on hieman erilainen modi. Pääosassa kun ei olekaan Gordon Freeman vaan ihan tavallinen kaveri, joka saa ikäviä vieraita CP:den ratsatessa hänen kotinsa. Kaveri saa tarpeeksensa ja päättää liittyä vastarintajoukkoihin.

Citizen alkaa samalla tavalla kuin HL2. Ei aseita, ei HEViä... eikä oikeastaan päämäärää. Citizenin alku on jotenkin vähän sekava, ensin mennään alakertaan, sitten yläkertaan, sitten johonkin ihan muualle. Itse tarina kuitenkin käynnistyy aika nopeasti ja vauhtiin päästyä huomaa, että kyseessä on oikeastaan aivan loistava modi.

Juoni on todella realistinen ja looginen, kun siihen pääsee mukaan. Puzzlet ovat niitä vanhoja tuttuja, hae avain - avaa ovi - pääset eteenpäin. Niiden taso on kuitenkin selkeästi keskiluokan yläpuolella. Kentät ovat realistisia ja sujuvia ja niillä on saatu kuvattua City 17 todella hienosti. Lisäksi kentät on kerrankin oikein rytmitetty. Kun taistellaan, taistellaan kunnolla, mutta välissä on juoneen liittyviä hengähdystaukojakin, aivan kuten alkuperäisessä pelissä. Rytmitystä ei oikeastaan voisi tehdä paremmaksi. Sujuvuus näkyy parhaiten siinä, että mihinkään ei voi jäädä jumiin ja muutenkin Citizen on mielekäs pelattava. Aina osaa odottaa jotain uutta.

Mitään uusia kikkailuja grafiikan tai musiikin suhteen ei ole, kumpikin on perus HL2-kamaa. Citizen tosin perustuu EP1:seen, joten näemme muutamia erikoisuuksia. Aivan loistavana yksityiskohtana modiin on lisätty pari kohtaa, jossa pääsee nauttimaan Combine-visionista CP:nä ja Eliittinä. Tosin kovin lyhyen aikaa, mutta mielestäni todella hieno lisäys. Muutenkin Source-engineä on käytetty hyväksi monessa pikkujutussa.

Kuten aikaleimastakin näkee, Citizen on lyhyt. Ehdin pelata sen helposti läpi heti Coastline to Atmospheren jälkeen. Toteutus on kuitenkin niin hyvä, että lyhyyden antaa anteeksi. Ainoa, mistä voisin ehkä narista, on ääninäyttely. Vastarintaliikkeen johtajan käskyt ovat kyllä niin lakonisia, että kaverin saisi pistää Aukkiin pariksi kuukaudeksi oppimaan. Pienen buginkin löysin, ei tahtonut ensin toimia laajakuvatilassa, mutta lopulta sain toimimaan. Joka tapauksessa Citizen on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen.

From Coastline to Atmosphere

Palataanpa vaihteeksi HL2 modeihin. Leon's From Coastline to Atmospherea on hehkutettu lähes Minervan tasoiseksi yksinpelimodiksi. Koska en usko mitään ennenkuin itse näen, kokeilin siis itse. Oliko siitä sitten Minervan haastajaksi?

Coastline to Atmosphere jatkuu siitä mihin HL2 jäi, tarjoten oman vaihtoehtoisen todellisuuden EP1:selle. Breen on kuulemma elossa ja aikoo nousta valtaan uudelleen. No sehän ei tietty käy, joten uskollinen ystävämme Gordon päättää lopettaa vanhan höperön yritykset. Itse tarina alkaa jostain rantaviivan tuntumasta, tästä taitaa tulla pitkä reissu.

Pitkä se on ihan kirjaimellisesti, pelattavaa nimittäin riittää todella pitkään. CtoA on melkein jo liian pitkä modiksi, kenttiä on kaiken kaikkiaan 15 ja lyhyintäkin saa tahkota 15 minuuttia. Itsellä vierähti useampi päivä, veikkaisin pelanneeni yhteensä noin 10 tuntia. Juoni on suhteellisen toimiva ja uskottava ja kentät toimivat saumattomasti yhteen eivätkä ole putkijuoksuja. Erilaisia puzzleja löytyy riittävästi ja autolla ja hydrokopterilla pääsee myös ajamaan. Väliin mahtuu myös pieni hiippailumappi ilman tykkejä ja hienosti toteutettu kohta, jossa vähän hallusinoidaan ja sitten piripäissä pitäisi saada vihollisiakin hengiltä. Kuolema korjaa helposti ja lataustauot on vähissä.

Grafiikat ovat vanhaa tuttua, mutta yhdessä kohdassa oli täysin uudennäköisiä puita, jotka näyttivät todella hienoilta! Maisemat ovat alkupäässä tutun kauniita ja loppua kohden totutusti synkistyvät. Musiikki on hieman erilaista kuin yleensä, teknon rinnalla kuullaan orkesterillista "sankarimusiikkia". Osa musiikeista onkin suoraan muutamista tutuista peleistä, mm. Medal of Honor, Call of Duty ja Max Payne.

Vaikka kentät ovat hienoja, ne eivät aina toimi. Jotkin kujat ovat todella ahtaita ja niissä on helppo jäädä jumiin. Ilmastointiluukut, joissa ystävämme tykkää ryömiä, eivät ole lattiatasossa kiinni, joten niiden kohdalla joutuu vähän hyppäämään jotta niihin pääsee sisälle. Joissakin paikoissa on kohtia, joihin selvästi voisi mahtua, mutta kun ei vaan mahdu koska siinä on näkymätön seinä. Kentissä ei voi oikoa hyppäämällä metriä alemmalle tasolle, koska siihen kuolee. Autolla ajetaan välillä juuri ja juuri auton levyisistä raoista. Tällaiset pikkuasiat ärsyttävät aivan tautisesti. Lisäksi joskus pitää etsimällä etsiä mihin suuntaan pitäisi mennä, ja oikea suunta onkin takaisin sinne mistä tulit. Muutamassa kohdassa jokin hissi jäi bugaamaan niin että se ei palannutkaan ylös, jos jäit kyydistä, niin lataamiseksi meni.

Lisäksi kentissä tulee combinea enemmän kuin laki sallii. Muutamaan kohtaan on heitetty mukavia strideri- ja kopterimättöjä ja zombejakin näkyy joskus, mutta combineja sen sijaan tulee haitoille asti vastaan. Välillä niitä on ihan oikeasti useampi kymmenen ruudulla yhtaikaa ja parissa kohdassa lähellä loppua niitä spawnaa loputtomasti uusia aina kun tapat edelliset. Kyllähän lopun pitää olla vaikea, mutta jotain rajaa sentään.

Lisäksi välissä on kohta, jossa saa useamman aseen, mutta ei pysty vaihtamaan niitä, ennenkuin saa HEV Suittinsa takaisin. Kyllähän siis haulikolla tai Combinekiväärillä pärjää, kumpi nyt sattuukaan osumaan käteen jälkimmäisenä, mutta kun satut poimimaan käsyn kesken hektisen tulituksen, niin useampi kirosana karkaa välittömästi huulilta.

Niin ja sitten se loppu. Kuten loput yleensä, tässäkin pitää paeta keskellä tulitusta ja räjähtävää rakennusta, mikä on sinänsä juoneen sopivaa vaikka klisee onkin. Mutta kun väliin isketään useampi kappale cut-scenejä ja aivan loppuun todella tiukan aikataulun kujanjuoksu, niin kiinnostus vähän lopahtaa. Ja ei, se ei ole mikään Halo-tyylinen vaan enneminkin "Yksi sekunti sinne tai tänne, mutta puolitoista on jo liikaa."

Lopputeksteistäkin selviää, että betatestausvaiheessa on vain pari kaveria pelannut modin läpi. Ei näin. Jos modia olisi testattu enemmän ja betavaiheessa otettu useampi kaveri testaamaan, vaikka vain 5-10, niin tulos olisi voinut olla erilainen. Coastline to Atmospheressa on potentiaalia, siitä olisi oikeasti voinut tulla Minervan haastaja. Nyt se kuitenkin jää vain keskinkertaiseksi, ei hyväksi eikä huonoksi. Määrällä kun ei vaan korvata laatua.

Välikommentteja

Pitkään tässä on mennytkin, ennen kuin jaksoin taas naputella tänne juttua. Tapahtunut so far: Auto on remontissa, useita ruostevaurioita ollaan saatu jo korjattua, etumaski on maalattu, jarrut käyty läpi, rikkinäinen vetonivel sekä joitain tiivisteitä vaihdettu ynnä muuta pientä korjattu. Laitan kuvia ja lisää juttua kunhan pääsen ajamaan taas, tavoitteena olisi parin viikon sisällä päästä pyörien päälle.

Lisäksi aloitin koulun tuolla Jyväskylän Ammattikorkeakoulussa Tietoverkkotekniikan linjalla ja ihan mukavaa on ollut tähän asti ainakin. Tahti ei ole mikään päätä huimaava näin alkuun, perusmatikka ja sähkötekniikan Ohmin laki alkavat jo vähän tympäistä, mutta perjantai on onneksi vapaata, ehdin käymään töissäkin vähän lisätienestiä hommaamassa. Eiköhän tuolla joulun alla jo paineta kunnon vauhdilla.

Käytiin toissa viikonloppuna softaamassakin, oli juuri sopivat kelit, vähän viileää muttei vielä kylmää. Sain viimein siis tuloksia miten uusi piippu ja koneisto pelittää. Kantama nousi hieman, muttei niin paljon kuin olisin toivonut, sen sijaan osuman aiheuttamien kirosanojen määrä nousi eksponentiaalisesti. Ilmeisesti siis sattuu jonkin verran. Akku alkaa olla joko lopussa tai virit vain vaativat enemmän, virta loppui huomattavasti aikaisemmin kuin ennen. Toinen akku varalle voisi olla kova sana, samoin kunnon pikalaturi.

Ai niin, lueskelin tuossa F-Securen blogia, ja haluaisin täsmentää vielä että älkää nyt hyvänen aika levittäkö sitä info@bulk-mail.org -linkkiä. Pojat saa pian pahasti roskaa omaan postiinsa.

Reipas annos autourheilua

Tänään käytiin iskän kanssa Laajavuoressa Volvolandian järjestämässä kokoontumisessa. Hyppyrimäen juurella sijaitsevalle parkkipaikalle oli kerääntynyt reipas joukko autoja edustamaan ko. merkkiä. Itse tietysti saavuimme -79 244:sella :D

Mm. tämä -71 164:sen tekniikkaa oli piristetty. Kuten kuvasta näkee, kaasareita piisaa ja ilma varmasti kulkee. Jotkin autoista oli ihan hienosti tehty, toiset taas vähän puolitöihin jääneet. Olimme jo lähtemässä menemään kun...

Tämä auto saapui paikalle. Saman tien kun ovet aukesivat, oli ympärillä uteliasta porukkaa kuin torikokouksessa. Kamerat räpsivät kuvia. Ja täytyy myöntää, pojat ovat tehneet hemmetin hienoa työtä. Sisusta oli pistetty kokonaan uusiksi, ovien saranointi oli vähintäänkin erikoinen ja sama tyyli jatkui varmasti konepellin alla. Itse en sinne joutanut vilkaisemaan, lähdimme Joutsaa kohti

Joutsan Seudun Moottoriradalla, eli Josemoralla, oli järjestetty Joutopäivien yhteydessä Radalle.comin driftingnäytös. Siellä näkyi niin 200SX, S15 ja Supra kuin MkII Escort ja Opel Asconakin. Sekä hieno Lanceri, jota kuski veti helpon näköisesti kunnon nelipyöräluisussa.

Mönkijäkuski oli selkeästi ajanut ennenkin, kaveri otti joka kierroksella isompia autoja kiinni usealla sekunnilla. Varikon edessä kaveri veti hienot temput, keulitti ja ajoi kahdella pyörällä ja paloi se nakki sillä mönkkärilläkin.

Ja kun kerran rata oli driftien jälkeen avoin, ratamaksu 10E ja kypäränkin sai lainaan panttia vastaan, niin pitihän se Stuttgartilainen käydä kokeilemassa. Vaikka en ole mikään pro-kuski, voin sanoa sen että missään vaiheessa ei ollut mikään pakko painaa jarrua, niin hyvin pystyi mutkat ajamaan. Konetta vähän rääkkäämällä olisi varmaan päässyt kovempaakin, mutta itse halusinkin lähinnä kokeilla "miten tää taittuu". Possu teki ajamisesta ihmeen helppoa, tähän touhuun olisi helppo jäädä koukkuun!

En kuitenkaan jäänyt tuhoamaan renkaitani, vedin pari kierrosta ja lähdin Joutopäiville. Parkissa huomasinkin että etuvanteet olivat ihan kuumat, ilmeisesti jarrusylinterit on hieman jumissa. No johan se ropauspaikkakin on jo neuvoteltu...

My other car is a Porsche

Palatakseni vaatimattoman maatilamme uusimpaan elukkaan, eli porsaaseen; Kyseessä on siis 2.5 litraisella tekniikalla varustettu Porsche 944 vuosimallia 85.5. Käy ja kukkuu, tosin eihän tämä mikään tykki ole. Hyviä puolia: mielettömän hyvä ajaa, siisti kuin sika pienenä eikä kuluta kuin saman verran kuin vanha Volvo. Huonoja puolia: kiihtyy kuin mummon rullatuoli (160bhp), taakse ei mahdu istumaan ja aina saa olla rassaamassa jotain. Viime mainittu ei johdu siitä että olisi huonosti pidetty, vaan lähinnä siitä ettei kaikkia vikoja ole jaksettu korjata. (Okei, eli ei siis ole kovin hyvin pidetty...) Tosihan se on, en minäkään niitä kaikkia ole vielä korjannut.

Muutamia vikoja, jotka kerkisin jo korjata: käsijarrukengät oli irti, ohjaustehostajan öljysäiliön letkut vuoti, termostaatti oli jumissa joten melkein jo keitti kerran, toisen valon johdot ihan hanurista (itse asiassa vaihdoin kummatkin), nostovalojen saranat oli kuivat, sisustan toppaukset oli vettynyt ihan kuralle (toinen on vielä fiksaamatta, tämmöisellä sateella ei oikein voi repiä sitä irti). Vielä olisi muutamia vikoja, joita ei ole ehtinyt korjata, mm. sumuvalot ei toimi vieläkään, kattoluukku ei aukea kokonaan ja peräkontti ei pysy kiinni, (aukeaa itsestään repsikan puolelta) öljynpainemittari on jumissa, repsikan puolen ikkunan nostimen kytkin ei toimi. Lisäksi kytkin on kulahtanut, laatikossa rutisee jokin, välillä imusarjan alta kuuluu infernaalinen resonointi ja käsijarrukengät kahnaavat vieläkin. Ja tehoa voisi olla enemmän.

Mutta todettava se on, vaikka autossani on ehkä vikoja, se on silti aito Porsche. Pakoäänet ovat todella mahtavat ja päät yleensä kääntyy kun poistuu mistä tahansa parkkikselta vähän reippaamman kaasun kanssa. Mutkatiellä on niin mielettömän hyvä ajaa, että vauhti tuntuu aina puolet pienemmältä. Renkaissa on pitoa niin ettei ihan heti lopu kesken (sietää kyllä ollakin, uudet kun ovat) ja hiekkatiellä on juuri sopiva pelko persiissä, jottei nopeus nouse liikaa. Tämän ikäisissä autoissa on aina laittamista, miksipä Porsche olisi poikkeus?

Laiskuutta

Joo eipä ole tullut kirjoiteltua pitkään aikaan, lähinnä siksi että työt vie aikaa ja kun tulee kotio niin on välillä liikaakin tekemistä. Ja siksi että väsyttää ja laiskottaa. Toinen syy on se että ostin auton, ja sen kunnostamiseen menee reilusti aikaa. Pari viikkoa sitten haettiin iskän kanssa Hämeenlinnasta hopeanharmaa Porsche 944 vm -85.5. Soiva peli, lähinnä sisustaa ja kaikkea pientä joutuu fiksailemaan, niinhän tuon ikäisessä aina. Postaan kuvan kunhan laiskuudeltani jaksan. Ja ei, en ole hävittänyt Volvoa mihinkään, enhän minä nyt hullu ole!

Laiskuudesta senkin verran, että tänään viimeinkin sain aikaiseksi irroittaa sen emolevyn turjakkeen koneesta ja pakkasin sen lähettämistä varten. Jos muistaisi maanantaina viedä postiin vielä. Oli muuten tuuletin jumittunut suhteellisen kovaan kiinni prosessoriin, rupesin irrottamaan sitä niin prossu irtosi mukana lankusta. Onneksi ei yhtään pinniä katkennut tai taittunut.

Ensimmäiset softauksetkin on tullut pidettyä jo. Käytiin viime viikonloppuna pienellä porukalla ottamassa matsia 'de_training_grounds':lla eli kaverien metsämailla. Turhan aukea paikka kuitenkin, vaikka saatiin pelattua parin tunnin aikana melkein kymmenen rundia. Tänään käytiin etsimässä Rutalahdesta päin paikkoja missä voisi pelata ja yksi löytyikin. Ensi viikonloppuna voisi käydä siellä tai kaverin mökillä pelailemassa.

Ja servokin toimii! Ollut pystyssä jo 12 päivää putkeen, mikä on henkilökohtainen ennätys. Yksi päivä joutilaana ollessani konffasin sinne FTP-palvelimen ja kokeilin PhpBB-foorumisoftaakin. Tuntui turhan raskaalta ja isolta rakenteelta, ehkäpä Simple Machines Forum olisi parempi. Vaikka eipä tuolle tarvettakaan vielä ole, lähinnä kokeilumielessä rakentelin.

Harrastuksista

Loppuviikosta sain viimein RC-autoni postissa. Ostin sen huuto.netistä käytettynä 120 eurolla ja voi pojat, olipa siinä laittamista. Ajattelin välillä kirjoitella mitä autolle kuuluu joten perustin sille oman blogin. Koitan lähiaikoina laittaa kuviakin sinne.

Lauantaina oli Kanavuoren Elämysvarikon avoimet ovet, ja oli pakko käydä vilkaisemassa mitä siellä tapahtuu. Paikan päällä testasin Paintball-asetta ja kokeilin minkä painoinen on ihan aito Steyr Aug (on muuten yllättävän kevyt!). Kaverin kanssa otimme kisan, kumpi ampuu lasertoimisella reukulla paremmin ja itse ammuin vähän päälle 7 kun kaveri osui 9.6. Hävisin siis kahvit :F. Ja kun oli niin hyvä avajaistarjous, niin varasinpa sitten ensi tiistaiksi ajan pistooliradalle. Jos vaikka harrastustoimintani hieman laajenisi.

En yleensä katso paljoa sarjoja, enkä yleensä paljoa kirjoittele niistä, mutta kun pikkusisko osti House MD:n kaksi ensimmäistä tuotantokautta, niin niitä on tullut katsottua jonkin verran. Animen puolella innostuin Studio Ghiblin tuotoksista (löytyvät myöskin siskon hyllystä). Kyllähän tässä aika rattoisasti menee.

Ratapäivä

Heräsinpä tänään auton pörinään. Isäukko sai opelin käyntiin ja oli niin hyvä keli että piti lähteä jäälle ajelemaan. Sielläpä olikin kansaa enemmänkin joten voisi puhua ratapäivästä. Alkuun meinasi olla pieniä ongelmia kun etujarrut veti jumiin joten ei paljoa vääntöjä löytynyt ja vanteet kuumeni niin että maalit suli pinnasta. No pienen herkistelyn ja 5Kg lekalla suoritetun hienosäädön jälkeen tuntuivat toimivan paljon paremmin. Seuraava ongelma oli tyhjäkäynti, joka jostain syystä tippui niin alas että kone sammahteli. Tyhjäkäyntisuutin oli mennyt tukkoon ja se oli nopeasti korjattavissa. Kaasuvaijeriakin piti säätää. Parisenkymmentä kierrosta ajettiin ja lämmöt rupesivat kohoamaan ja kytkin alkoi luistaa. Johtui ilmeisesti siitä että kytkinvaijeri juuttuui suojakuoreen ja kytkin ei palauttanut kunnolla. Kauhea haju ja savu nousi ja ihme ettei syttynyt tuleen. Mutta ajamalla se kuitenkin pois tuotiin.

Hienosti tuntui kulkevan piikeillä, joskin vääntöä voisi olla hieman enemmän. Kokeilin huippuja kun kerran jäätä oli reilusti mutta eipä oikein jaksanut vääntää kun oli lunta niin paljon pinnassa, joten huiput olivat luokkaa 90km/h. Harmittaa vaan kun kamera jäi kotiin, olisi tullut hienoja fotoja. No seuraavalla kerralla sitten.

Pari pientä korjausta tarviisi tehdä. Kuskin puolen moottoria tukeva kumityyny pitäisi ettiä jostakin kun tukitappi paukuttaa moottoriin hirveät jäljet. Ratti pitäisi saada erilainen, tuossa kun on semmoset nystyrät että niihn repii kätensä.

Kaikenlaista ja monenmoista

Isän kanssa oltiin viestimiehinä Hankasalmella ralleissa. Paska reissu mutta tulipahan tehtyä. Mentiin aamulla kahdeksaan sinne, ooteltiin siinä puolille päiville ennen kuin ees nolla-auto lähti ajamaan. VHF-puhelimet ei tahtonut toimia kunnolla joten jouduttiin välillä arvailemaan kilpailun kulkua. No, 38 autoa kerkisi ajaa niin joku kaveri ruttasi autonsa niin pahasti että koko kilpailu loppui siihen. EK 1 ajettiin sitten siirtymänä. Jäi kyllä vähän turhan homman maku suuhun.

Sitten tulin kotio ja äitihän oli siivoamassa niin aattelin putsata vanhan luotettavan näppäimistön. Sitä kun ei ole tehty vähään aikaan. Otin yhden näppäimen irti niin näky oli kyllä sen mukainenkin. Puolisen tuntia puunasin ja lopputuloksesta pystyi ajattelemaan että jos tuo joltain on näyttänyt uutena niin tältä.

Servokin veti hienosti jumiin joten annoin sille kenkää. Ehkäpä se ei kovasti tykännyt kun ajoin uTorrenttia ja Winrtgeniä yhtaikaa. Joku sitä jumitti vielä buutin jälkeenkin. Vaikka tottahan se on, että 8 päivän uptime Windows-koneelle on jo kova juttu :P

Winrtgeniä on tullut ajeltua jo ainakin 4 päivää ja vasta yksi taulukko viidestä tehtynä. Ei tuolla kuuhun kyllä mennä. Mutta pyörikööt siellä, kun ei muutakaan tekemistä servolla nyt ole.

Servon uusimista

Johan siitä melkein vuosi onkin (kahta päivää vaille) kun kokosin nykyisellä kokoonpanolla toimivan servon. Ja eiköhän vaan Win2003 Serverin evaluutioversio ilmoita että aika on nyt sitten loppu ja ostappa aito Enterprise taikka buuttailen itseni 2 tunnin välein. Kaiken lisäksi vielä virustutkakin sanoi sopimuksensa irti eikä suostunut päivittämään itseään, joten XP:hän koko vehkeeseen piti vaihtaa.

Ja eihän se nyt niin ongelmatonta ollutkaan. Kolmisen tuntia siinä meni kun sain taas kaikki toimimaan. Ongelmia oli niin Adaptecin SATA-kortin kuin Sunbelt Kerio Firewallin kanssa. Ensimmäisen sain onneksi toimimaan ja jälkimmäisen heivasin suosiolla monien ei niinkään positiivisten kokemuksien valossa. Näin kertoo mm. ComputerGripes kokemuksia Sunbeltistä.

No, XP tuntuu yhtä vakaalta kuin W2k3 ja toivottavasti pysyykin sellaisena. Ainakin useampi softa pyörii nyt kunnolla (MBM, Samurize server, AVG Free noin muutama mainitakseni)

Muuten viikonloppu menikin vanhan Amstradin parissa, rupesin kokoamaan biisiä SoundTrakkerilla (löytyy nykyään ilmaiseksi esim. Genesis8:n sivuilta) ja kun ei manuskaa ole niin kovin on hidasta tuon softan oppiminen, mutta jonkin näköistä biisintynkää on jo kasassa. Saapas nähdä vaikka saisi assyille jotakin aikaan.

Piirtelyä, Osa 1

Nyt kun intti on ohi niin uskaltaa julkaista kuvia. Ohessa kuva, jota kaverin kanssa työstimme intissä läppärillä ja surkealla hiirellä (oli muuten suhteellisen kyinen hiiri). Kuvasta kiitokset Majinille ja hänen siskolleen, jonka piirtämä tuo kuulemma on, minähän kun en osaa piirtää. Väritys hoidettiin Majinin kanssa ja mielipiteistä vastasi koko tupa, mutta eipä niitä pahemmin noteerattu :D

Lisää tulee jos on tullakseen...

EDIT: Lisää löytyy Deviantartista jos kiinnostaa

OHI ON!

Tai siis oli, johan tässä on viikko vierähtänyt viime perjantaista. Enpä ole ehtinyt kirjoitella kun on ollut kaiknelaista ja monenmoista, mutta palataanpa viimeisen inttiviikon pariin.

Tiistai-iltana palasimme viimeistä kertaa yksikköön ja kaikki olivat aika fiiliksissä. Keskiviikko oli lähinnä valmistautumista ja kaikenlaista pientä kuntoonlaittoa, kuten siivoamista. Torstaina sitte palautimme suurimman osan kamoista. Morttisäkki kannossa, sipulisäkki selässä, lomakassi olalla. Laitoimme vielä yksikköä kuntoon ja illalla oli VMTK:n järjestämä juhla kotiutuville. Paikalla oli paikallinen voimisteluryhmä ja kun viime saapumiserälle esiintynyttä Leikolan Ismoa emme saaneet, oli paikalle kutsuttu toinen Hubastakin tuttu kaveri. Jutut eivät vaan isekeneet oikein yleisöönsä ja parhaiksi vitseksi illassa muodostuikin "nyt ei oikein lähe" ja "onko elsot saanu oikein oman merkin". No, aina ei voi voittaa.

Perjantaina oli sitten suuri päivä. Heräsimme legendaarisissa fiiliksissä Rockyn tunnariin (Bill Conti - Gonna Fly Now) ja siinä se sitten oli. Viimeinen aamu ja TJ0. Aamulla oli kaikennäköisiä siivousjuttuja ja vielä ylennys- ja palkitsemistilaisuu (ei, elsoja ei ylennetty :), jonka jälkeen linjanjohtajamme tuli vielä sanomaan tervemenoa. "Läpsytelkää nyt niitä passinkansianne, semmonen meteli kuulunutkin jo viime viikon." Sitten tuli mahtikäsky: Siviilit päälle ja samantien ennen ruokailua palauttamaan varusteet. Ja ei muuten sykettä puuttunut. Ruokailun jälkeen siivosimme vielä yksikön ja kun siivousalueet oli tarkastettu, painuimme yläkertaan allekirjoittamaan sotilaspassimme. Noin kello 13 poistuimme koko porukka sotilaspassi ja johtajan palvelustodistus siviilihansikkaan peittämässä kätösessä kasarmialueelta, todennäköisesti hyvin pitkäksi aikaa. Ja pitihän sitä vielä käydä kahvilla inttiporukan kanssa, ennen kuin kaikki hajaantuvat välille Helsinki-Rovaniemi.

- No, miltä nyt tuntuu, kuuluu vielä usein joka suunnasta. Täytyy myöntää, että kun joka aamu herään ja katson ikkunasta, kun sataa lunta, räntää, vettä, tuulee tai on muuten kurja keli, niin tulee oma P-kausi mieleen. Ja sitten sitä nauraa ajatukselle, että olisihan sinne voinut joutua nytkin vasta. Oli mielenkiintoista aikaa, mutta ohi on, ja sille kiitos. Ja terveisiä Helsinkiin, Pudasjärvelle, Rovaniemelle, Kivijärvelle, Jämsään/Mikkeliin, Jyväskylään, kaikille nykyisille elsoille, linjanjohtajalle ja kaikille muillekin skappareille.