Kasa pelejä

Lomalla on tullut pelailtua yhtä sun toista, enimmäkseen Diablo II:sta. Nightmare-taso on saavutettu ja kiinnostus vain jatkuu. LOD-lisäosa onkin kohta pakollinen ostos. Two Worlds on uusi RPG, joka tuntuu ihan mukavalta, käyttöliittymään on todellakin panostettu ja peliä on sujuva pelailla. Pahemmin en ole addiktoitunut siihen vaan TW on jäänyt vähemmälle. "Disconnect from Server"-ilmoitukseen kyllästyneenä olen etsinyt Silkroadin tilalle uutta MMORPpia, Rakion kuulosti lupaavalta, mutta oli pelkkää mättömättömättö-pvpmättö-mättöä. Ei napannut. Xiah Online on myöskin lupaavalta kuulostava ja näyttävä, mokoma vain ei suostu lähtemään käyntiin niin millään konstilla. MMORPpien etsintä jatkuu, kunnes sopiva löytyy. Kaiken lisäksi asensin vielä Half Life 2: Episode 1:sen uudelleenpeluuta varten, vanha suola kun alkoi janottaa.

Viimeinen rutistus

Olen käyttänyt lomani hyödyksi olemalla töissä, enkä siis ole ehtinyt kirjoitella viime viikon tapahtumista. Yhteistoimintaharjoituksen jälkeen oli mukava palata vaihteeksi kasarmin arkeen. Maanantaina oli arviontiin liittyviä oppitunteja, samoin tiistaina jolloin pakkasimme linjakohtaista kalustoa. Sain kuulla että tulisin toimimaan P-kaudella ryhmänjohtajana tutussa 2. Joukkueessa! Tavoitteena siis uudestaan Peurunkaan. Yöllä olin apupäivystäjänä ja seuraavana päivänä väsytti taas kiitettävästi. Keskiviikkona kävimme siirtelemässä kamoja paikasta toiseen ja autoimme varusvaraston väkeä ottamaan komennukselle lähtevän IV-linjan kamoja vastaan. Muodossa liikkuminen tuntui vähän hankalalta, muodon viejä sekosi tahdintoistoissaan aika legendaarisesti. Viimeinen iltavahvari oli kyllä ikimuistoinen. Torstaiaamuna heitimme sitten lomapuvut niskaan ja marssimme muodossa ruokalaan, missä oli lyhyt ja koruton tilaisuus, jossa saimme sitten ne pitkään odotetut lisäkulmat. Lomille pääsimme melkein heti tilaisuuden jälkeen, ei enää oppilaina, vaan alikersantteina. Ja yli viikon mittainen loma tuli kyllä tarpeeseen.

Lohtajan ampumaleiri 2

Maanantaina pakkasimme reput ja muut kamat ja siirryimme busseilla jälleen kerran Lohtajalle. Laitoimme teltat pystyyn ja kumma kyllä, osuin kerrankin semmoiseen ryhmään, jonka ei tarvinnut pistää tikkua ristiin minkään yleishomman eteen. Otimme siis aurinkoa iltaan asti. Tiistaina ammuimme kertasingolla ja käsiaseradalla pistoolilla, tarkkuuskiväärillä ja konekiväärillä. Pistooli oli aika vekkuli ampua, samoin tarkkuuskivääri, kun taas konekivääristä sai lähinnä vain mustelman olkapäähän. Mokomalla ei kyllä osunut mihinkään. Illalla piti olla vapaa-aikaa, mutta joukkueemme joutui siirtymään yhden ampumapaikan maastoon, koska meidän piti aloittaa seuraavana aamuna aikaisin. Yövyimme siis jossain ihan metsässä, missä oli itikoita ihan kiitettävästi. Keskiviikkona vuorossa oli ryhmän ja joukkueen puolustusammunta. Itse kävin aamupäivästä veksissä näyttämässä marssilta saatuja rakkoja ja osallistuin vasta iltapäivällä joukkueen sovellettuun ammuntaan. Pommeja oli ihan kiitettävästi ja napalmia paloi sovelletussa vaiheessa. Ammuntojen jälkeen siirryimme takaisin telttakylään ja viimeinkin saimme viettää vapaa-aikaa. Torstaina ammuimme sitten taistelijaparin tulen ja liikkeen sekä partioammunnan. Varsinkin jälkimmäinen oli mielenkiintoinen, ihan kuin olisi ollut oikeassa taistelutilanteessa. Illalla siivosimme ammuntapaikan ja valmistelimme paikkoja lähtöä varten ja perjantaiaamuna heräsimme aikaisin purkamaan telttoja. Palasimme komppaan ja huolsimme telttakaluston jonka jälkeen oli koko aukilla asetarkastus. Kiirettä piti ja teksi venyi aina kello 15 tuntumille, ehdin kuitenkin hyvällä sykkeellä käydä varusvaihdossa vaihtamassa puhtaita sukkia. Pääsimme joka tapauksessa lomille ajoissa.

Normiviikko ja RJ2

Maanantaista perjantaihin oli oppitunteja, ei mitään erikoista. Tiistaina kävin IV:llä ja keskiviikkoyönä olin apupäivystäjänä. Torstaina oli hengelliset päivät ja kassulle piti tulla oikein isoja herroja, tornarin mukaan kenttäpiispa ja prikaatinkenraali. Apupäivystäjänä oleminen oli aika ahdistavaa, kun ei tiennyt mitä käy. No, eipä sitten näkynyt moisia ainakaan omalla vuorollani. Tiistaina tosiaan harjoittelimme "apinarataa" perjantain koulutyötä varten, joka kuitenkin suoritettiin maastojuoksuna, koska satoi. Ei mitenkään erikoinen viikko. Seuraavan viikon maanantaina oli pari koetta ja vaihteeksi asetarkastus. Tiistaina saimme kokeet takaisin ja tulokset olivat aika yllättäviäkin. Alkuviikon aamulenkit olivat aika hurjia, maanantaina juoksimme 20 minuuttia täydellä sykkeellä. Tarkoitus ilmeisesti oli valmentautua RJ2-marssia varten. No, keskiviikkona sitten lähdimme neljän aikaan aamulla syömään maastoon ja marssimaan. Alkuun marssi oli helppo, etapit olivat suht lyhyitä ja aikaa oli reilusti. Etappien välillä oli rasteja joilla sitten sykittiin. Viimein saavuimme vähän nopeamman osuuden jälkeen EK:lle, laitoimme teltan pystyyn ja kävimme johtajatehtäväradan jälkeen nukkumaan. JTR oli aika hauska kun VMTL-taistelijat esittivät erilaisia simuloituja tilanteita, joita piti yrittää selvittää. Nukuimme kevyet parin tunnin unet ja lähdimme jatkamaan. Rakot alkoivat pistää jalkoja ja kamat painaa hartioita. Marssiosuudet lyhenivät ja sitten saatiinkin mitalit kaulaan, yksi telamiina per henkilö. Parin kilometrin päästä tuli toinen lisää ja muutaman kilometrin jälkeen suojeluvaroitus. No, itse olin jo aika poikki ja motivaatio laski, kun tiesi, mitä oli vielä edessä, mutta eteenpäin oli mentävä. Parikymmentä metriä ennen suojeluhälytysrastia ajattelin ottaa kiven kengästä, kun huomasin ettei siellä mitään kiveä ole. Ehei, siellähän oli peukaloa isompi rakko täynnä verta ja pistää niin perhanasti. No puhkaisin mokoman sitten ja tuttu lämäri tuli sitten paikalle ja rakenteli painetta poistavan donitsin rakon ympärille. Pääsin sitten jatkamaan, olisi ollut todella tylyä keskeyttää 500 metriä ennen maalia. No, rakko kun oli paikattu niin ei muuta kun kenkä jalkaan ja sykkimään. Maalissa oli vähän legendaarinen tunne kun kaikki 53 kunnian kilometriä oli takana. Loppupäivä oli kaikenlaista huoltoa, ruokailua, kävin veksissä päivällisen jälkeen näyttämässä rakkoja vielä uudestaan ja sain paikat niihin. Perjantaina piti olla kohdistusammunnat ja jotain nakkia, itse lähdin veksiin pyytämään vemppaa, siirtymät kun olivat pyörällä ja jalat olivat ihan muussia. Veksissä sitten meni viisi tuntia kun siellä sattui olemaan miehistöäkin jonossa ennen meitä. Ja sain KP:tä vielä kaiken lisäksi, vaikka käveleminen oli aikamoista vaappumista. No, palasin yksikköön, meillä oli asetarkastus, teksi ja sitten päästiinkiin taas lomille. Ensi viikolla ollaankin sitten lohtajalla vähän ampumassa.