Infestation

Myös Infestation on luettu addonien alle ModDB:ssä, mutta se kuuluisi ehdottomasti modien joukkoon. Kentät on toteutettu hyvin ja vaikkei mitään uutta ja mullistavaa ole, on sentään mukaan laitettu edes jonkinlainen juoni. Modi on saanut vahvasti vaikutteita Doomista ja tarkkanäköisimmät havaitsevat UAC:n logoja siellä täällä, ja yhdessä kentässä tuli vahva fiilis että tämä on jotenkin tuttua... No, mieleni sopukoista kaivoin Doom 1:sen L2:sen pohjapiirrustuksen ja sehän täsmäsi, hauska yksityiskohta. Vielä BFG jostain kouraan niin illuusio on täydellinen. Ainoa haittapuoli oli se, että Infestation oli liian helppo, vastassa oli vain kourallinen zombeja joten mitään haastetta ei varsinaisesti ole. Hauskaa keskitasoista ajanvietemättöä kylläkin varsinkin Doom-sarjan faneille, muttei mitään maata mullistavaa siis.

Loppuhuomautus: Lisää modeja lähtee taas tulille, muutamia lupaavia tuotoksia tuli silmäiltyä ja spoilerina nimiä: Eclipse, Radiator ja Joutomaa, viimeinen lupaavasti suomalaistekoa. Palataanpa astialle...

City 5

City 5 on taas niitä modeja, joista on vaikea sanoa mitään. Kenttäsuunnittelu on onnistunutta. Kaikki toimii ja mitään glitchejä tai rasittavuuksia ei ole. Toisaalta mitään uutta ja mullistavaakaan ei ole. Sitten juoni, sitä ei ole, eipähän se toisaalta ole häiritsemässä huonoudellakaan, mutta jotain olisi voinut keksiä. Lopussa on ihan mukava mättö mutta sekin on kovin lyhyt ja helppo. Musiikki on perustavaraa jne...

Itse asiassa koko modi oli niin geneerinen, että se piti pelata uudestaan ennen kuin muisti minkälainen se oli. Aikaa meni 7 minuuttia, mittasin sekuntikellolla. Tällaisenaan, yhden kentän mittaisena, City 5 ei ole oikeastaan mikään modi, siksipä se onkin luokiteltu ModDB:ssä addonien alle. Toisaalta taas kentän suunnittelu toimii ja kenttä jotenkin tuntuu realistiselta ja sulautuu saumattomasti muuhun HL2-maailmaan.

Jos jatkoa seuraa, tästä voi tulla jotain, mutta yksinään City 5-kenttä jättää hieman kylmäksi. Ehkäpä se nähdään johonkin level-päkkiin ympättynä vielä, tai yhtenä osana jotain toista modia?

Blind Monk's Society

Blind Monk's Society onkin sitten taas vähän erilaisempi modi. Grafiikasta en puhu mitään, koska sitä ei ole, päähenkilö on nimittäin sokea. Ei sitä uskoisi että puolisen tuntia saa kulumaan tuijottamalla tyhjää ruutua, mutta olihan tästä jo Reinikaisen jaksossa aikanaan vitsi.

BMS on ehdottomasti mielenkiintoisin modi mitä Source Enginelle on tehty, siitä ei pääse mihinkään. Pelaaminen vaatii ehdottomasti hyvät kuulokkeet, koitin ensin 5.1-kaiuttimella mutta ei siinä ollut mitään ideaa. Lisäpisteet jos sitoo silmänsä ja pelaa oikeasti sokkona. Ohjaus tapahtuu ympärillä olevaa maailmaa kuulostelemalla, minkä takia onnistunut äänimaailma on tärkeää. Ja se on onnistunut, jos laittaa silmät kiinni voi kuvitella itsensä jonnekin syrjäisen luostarin viereen. Ääninäyttely on toteutettu todella onnistuneesti ja tarinaa on vielä höystetty Monty Python-tyylisellä huumorilla.

Blind Monk's Society on harmillisen lyhyt ja olisin kaivannut ehdottomasti jotain tehtävää, jossa pitää suunnistaa kylän torilla markkinahälinän keskellä. Siinä olisi ollut haastetta. Joka tapauksessa modi oli erinomaisen viihdyttävä, ja kirjaimellisesti avasi silmät sille, minkälaista sokeana eläminen voisi olla. Mitään muuta kerrottavaa ei oikeastaan ole, jokaisen pitää tämä itse kokeilla.

Call of Cthulhu: Dark Edges, The House

Pitkästä aikaa tuli testailtua muutamaa HL2 modia. Testasin neljää eri modia, kaikki tuttuun tapaan SP-modeja. Kaksi ensimmäistä oli hieman erilaisempia kun taas kaksi jälkimmäistä edustavat perinteisempää näkemystä. Aloitetaanpa Cthulhu-tunnelmissa. I'a Cthulhu, I'a Dagon!

Call of Cthulhu: Dark Edges, The House on H.P. Lovecraftin Cthulhu-tarinoista ammentava kauhutyylinen modi. Hieman erikoisempaa, mutta mikäs siinä, zombimättöä luvassa. Tosin tätä modia ei tullut pelattua loppuun, koska puolessa välissä mielenkiinto lopahti. Kenttäsuunnittelusta on paha sanoa juuta tai jaata, kentissä on ehkä liiaksi sorruttu ylimääräiseen kikkailuun valoilla ja varjoilla, kun taas perusteet on jätetty huomioimatta. Huoneita on rumasti copy-pastettu, ne ovat täysin identtisiä ja usein liian avaria, mikä ei ole Source enginen vahvin puoli. Mutta kun ainoat viholliset mitä vastaan tulee, ovat joko zombeja, nopeampia zombeja tai isompia zombeja, ei oikein jaksa innostaa. Ammuksia ei jaella ilmaiseksi, mutta se tietty kuuluu Cthulhu-tyyliin.

Varsinaisesti ainoa ärsyttävä kohta modissa oli "Fear Vision", jolloin perspektiivi muuttuu kummalliseksi ja tähtääminen muuttuu mahdottomaksi. Koita siinä sitten hutkia juoksevia zombeja kun et näe missä ne ovat. Lisäksi mukaan mahtui pari todella rasittavaa ammuskelua, joissa zombeja tulee laumana koko ajan lisää.

Lopullisesti mielenkiinto kuitenkin kaikkosi, kun pelaaminen alkoi tuntua pakkopullalta. Siihen ei ollut mitään erityistä syytä, vaan se johtui monesta eri tekijästä, ehkä suurimmaksi osaksi juuri siitä kun kentät tuntuvat keinotekoisesti laajennetuilta. Vai mitä sanotte eteishallista, jonka päästä päähän kävelemiseen menee lähes puoli minuuttia. Ei nappaa ei.

Dark Edgessä oli kuitenkin potentiaalia, idea on toimiva. Cthulhu-henkinen modi Sourcen moottorilla on selvästikin mahdollista, mutta vaatii myös jonkin asteista skriptaamista ja uusia hirviöitä. Olisi ollut huomattavasti tunnelmallisempaa kun vastassa olisi ollut aitoja Yithejä tai Nyarlhotepeja. Nyt tulos oli vain keskinkertainen fiilistely, joka jätti hieman happaman maun suuhun.

EDIT: Pelasin ajankuluksi modin läpi asti, ja eipä se siitä paljoa muuttunut. Lopussa oli vortigauntin ammuskelua ikäänkuin välibossina, piti arpo että mitä teet ja loppujen lopuksi joutui lukemaan walkthroughta että tajusi miten se mennään. Sitten oli vielä kummallisesti mukaan ympätty combinejen ammuskelua, joka meni jotenkin yli koko Cthulhu-idean. Liekö sitten ollut yithiläisiä...

Auton ropausta, osa VII

Tuli vietyä possu talvikarsinaan, mutta kaikenlaista pientä fiksailua on tullut tehtyä näin syksyn alla ennen kuin ajokausi loppui. Ensinnä mainittakoon että takahelman maalaus epäonnistui surkeasti. Sinänsä pinnassa ei ollut mitään vikaa ja tulos oli hyvä, kunnes sade kasteli sen. Maalit valui ja rypistyi, lakkaa ei kai sitten ollut ilmeisesti tarpeeksi. No, pistetään ensi kesänä se uusiin puihin, harmittaa vaan tehdä uudestaan.

Toinen hauska tapaus yhtenä iltana. Pesin moottoritilan kun oli niin öljyinen ja pelkäsin tietty, ettei lähde enää käyntiin. No, lähti se ja ajoin auton rannasta pihaan kuivumaan. Illalla sitten tuli pieni hiukonälkä ja ajattelin käydä hakemassa sapuskaa paikalliselta grilliltä, niin eipä muuten enää lähtenytkään! Ei edes luvannut kertaakaan, joten minä vikaa etsimään. Bensapumppu pyörii, suuttimet avautuu, tulppa lyö kipinää ja referenssianturi on ok, koska kierrosmittari nytkyttää. Siinä sitten isän kanssa iltapimeällä tutkittiin ja viimein keksittiin irrottaa virranjakajan kansi siitäkin huolimatta että löi kipinän.

No, siellähän se vika oli juu, virranjakajan pyörijän sisusta oli räjähtänyt pitkin jakajan seiniä. Omituista mutta totta, kyllähän se kipinä semmoisen välin hyppää. Ja kuinka ollakaan, sattumalta olin tilannut yhden kappaleen pyörijöitä varalle kun alkuperäinen oli jo näyttänyt hieman huonolta. Niinpä hain sen sisältä ja heitin paikalleen ja konehan käy. Heh, ei muuta kuin iltapalaa hakemaan. Auto sitten ei kioskin pihasta enää tahtonutkaan liikkua, vaan vaati uudelleen virranjakajan puhdistamisen, oli ilmeisesti tuossa välillä ehtinyt kondensoitua vettä sinne sisälle.

DPD toi paketinkin, jonka sisältönä uudet lattiamatot. Ai että on hyvät, entiset onkin varmaan jostain volkkarista, niillä kun tuppaa olemaan paha tapa tunkeutua polkimien taakse mykkyrälle aina kriittisellä hetkellä. Lisäksi paketista löytyi uusi vetonivel kilkkeineen, käsijarrukengät ja niiden jouset. Täytynee vaihtaa joutaessa, jos ei talviseisonnan alla niin keväällä sitten.

Menohan ei lopu tähän, vaan nyt alla kiitää 1.8 litrainen VW Golf MkII -90. Siitä lisää myöhemmin

Win7 FTW!

Jaha, sitä tuli asenneltua Wintööt 7 koneelle, olipahan taas savotta. Ensin oli vaikeuksia asentaa RTM-versio RC-version päälle, ei MS:n mukaan mukamas onnistu. No, piti käydä sources/cversion.iniä puukottamassa ja vaihtamassa MinVersion-arvo pienemmäksi, jotta suostuu asentamaan. Sitten kusahti Daemon Toolsin asentaminen, jäi looppaamaan loputtomasti uudelleenkäynnistysvaiheeseen. Siihen löytyi onneksi fiksi netistä -> rekisteristä SPTD-ohjainarvojen poistaminen -> useita uudelleenkäynnistyksiä. Sitten hajosin siihen tosiasiaan, että S/PDIF ei anna 5.1 ääniä ulos ellei se ole valittuna defaultiksi. Ratti ja polkimet eivät toimineet kunnolla, mutta siihen auttoi onneksi buuttaaminen. Johan nyt on Windows näiden laitteiden kanssa.

No joka tapauksessa Winukka tuli vaihdettua ja täytyy myöntää että Vista on ihan vitsi tähän seiskaan verrattuna. Voisi jopa ihan oikeasti sanoa että Stronger, Faster, Better. Käynnistymiseen menee 45 sekuntia, ja konetta voi jopa heti sen jälkeen _käyttää_ toisin kuin XP:ssä, jossa lataillaan vielä kaikenlaisia systeemiajureita. En kuitenkaan rupea hehkuttamaan mitään, ennenkuin tätä on pitkällisesti testattu ainakin se kuusi kuukautta. Sen verran aikaa meni nimittäin että hajosin Vistaan ja palasin XP:hen. Katellaanpa tuossa maaliskuun puolella että mikä käyttis sitä silloin alla hurraa.

Auton ropausta, osa VI

Työt loppui ja viikko lomaa ennen koulun alkua. Mikäpä sen mukavampaa kuin rassata vähän autoa. "Vähän" on tosin väärä termi kun on kyse Porschen kytkinremontista. Ohjeaika hommalle on 16 tuntia, katsotaanpa miten meillä kävi.

Kytkinlevy oli jo hommattu valmiiksi, se maksoi 350E. Kerran käytetty sen verran että on ollut autossa kiinni, täysin ajokuntoinen siis. Perjantaina ajoin auton pukeille ja lauantaina aloitin hommat. Alkuun piti pudottaa pakoputkisto pois tieltä. Yksinkertaiselta kuulostavaan parin minuutin hommaan sai tuhlattua hyvin nopeasti useamman tunnin, kun pultit olivatkin jokseenkin kovassa. Muuta ei oikeastaan lauantaina tullut tehtyä, paitsi irroteltua startti, kytkimen työsylinteri ja jotain pisteosia tieltä pois. Aikaa kului: 5h, Kulut: 350E

Sunnuntaina päästiin itse kovaan hommaan, eli voimansiirron purkamiseen. Ensin pudotin vetonivelet roikkumaan, irrotin vaihteenvalitsimen ja vaihdelaatikon akselin transakselista. Sitten laatikko laskettiin puupölkyn päälle lepäämään ja irrotin loput kiinnitykset. Kaksi äijää auton alle vaaka-asentoon nostamaan ja kolmas vaihtamaan pienempää pölkkyä alle. Tällä menetelmällä laatikko tulikin aika kivuttomasti alas. Seuraavaksi piti irrottaa transakseli, se oli vain muutamalla pultilla kytkinkopassa. No, akselihan ei tule taaksepäin ellei sitä käännä juurikin oikeassa kohdassa juuri oikeaan suuntaan. Tämän huomasimme vasta kun kaikki muuta vaihtoehdot oli käyty läpi.

Ennen itse kytkinkopan irroitusta piti sen päältä irrottaa jotain kilkkeitä, kuten maadoituksia, johdonpidikkeitä ja referenssianturit. Viimeksi mainitut olivat kovassa ja toinen rentoutui ennen irtoamistaan. P*&#kele. Oli jopa niin kovassa että piti irrottaa anturien kiinnitysjalka ja hakata anturin loppuosa vasaralla irti. Nyt anturit pitää tietenkin asemoida uudestaan, ei ole kiva homma. Viimeiseksi piti vielä irrottaa kytkinkopasta kytkinhaarukan tappi, joka olikin niin kovassa että modasimme jarrutuurnasta siihen sopivan ulosvetimen.

Lopulta kytkinkopan pystyi irrottamaan, mutta transakseli olikin tiellä. Sitä sitten muljattiin vaikka miten päin ja käännettiin moottoria jne jne, kunnes koppa kolahti viimein irti. Seuraavaksi helppo homma, 9kpl 5mm kuusiokolopultteja auki, jotta paineasetelma irtoaa. Sen alta paljastui kytkinlevy, joka on täysin alkuperäinen, vuosimallia '85. Autolla on siis ajettu lähes 300tkm samalla kytkimellä, ja sen huomaa, kuvissa vanha ja uusi:

Alkuperäinen 944 kytkin on kuvan mukainen kumilimppu. Ko. yksilöstä kumi oli ihan finaalissa, siitä oli irronnut isohko palanen, joka on sitten päässyt pomppimaan paineasetelman sisällä. Toisella puolella kytkintä on rajoitintapit, jotka toimivat hätävarana kun kumi rentoutuu. Näillä hätävaroilla on tullut ajettua liiankin pitkään, sillä ne olivat jo pelottavan kapeat. Siitä se kytkimen kolahduskin aina kuului. Uudessa kytkimessä vaimennus onkin tehty jousilla. Painelaakeri ei myöskään ollut kovin hyvässä hapessa, sen voiteluaineet olivat kaikonneet aivan jonnekin muualle ja laakeri kolisi ja rämisi hienosti. Sunnuntaina tuli vielä irrotettua vauhtipyörän silmälaakeri, jota suositellaan vaihdettavaksi, koska se maksaa noin vitosen ja löytyy suoraan hyllystä. Enpä viitsinyt väittää vastaan. On muuten tasan sama laakerin kuin Volvossa. Aikaa kului: 9h.

Maanantaina kävin hakemassa silmälaakerin, neulalaakerit kytkinhaarukkaan, Molydisulfidirasvaa (MoS2, aivan loistava voiteluaine), alumiinitahnaa, jarrukliineriä sekä uusia pultteja ja muttereita. Samalla kävin kyselemässä referenssianturia, jonka tilalle käy onneksi BMW E28 535 vastaava (sama myös E30 M3 ja Alfa 75). Boschin osanumero alkuperäiselle on 0 261 210 003 ja BMW-osalle loppuosa 002, jolle taas löytyy tarvikevaraosista vastine. Porschen ja BMW:n antureilla ei ole eroa kuin eri pituiset johdot, ja sattumoisin BMW:n anturissa on vieläpä pidempi. Harmillisesti anturia ei meinannut löytyä mistään, tai jos löytyi, niin Bosch alkuperäinen hintaan 170-190E. Viimein kävin Osaset-varaosaliikkeessä, josta kaivoivat anturin tyypin heti. Sanoivat että tulee huomisaamuksi, 45,50E :D Kulut: 29E

Kotia päästyä heitin uuden silmälaakerin ja neulalaakerit paikalleen. Irrotin paineasetelmasta starttikehän ja heivasin kytkinosat paikalleen. Keskittämiseen käytin 8mm 1/2" hylsyä pitkässä jatkovarressa, oli juuri oikean kokoinen joka reikään. Sitten asemoin anturin pidäkkeen, anturin etäisyys on 0.8mm hammaskehästä, mittasin sen vanhaa anturia käyttäen rakotulkilla. Seuraavaksi piti heivata kytkinkoppa paikalleen, mutta sepä ei taas mennytkään helpolla kun se transakseli oli tiellä. Vääntelimme taas aikamme ja kyllähän se sinne lopulta ähkimisen seurauksena meni. Sitten yläpuolelta maadoituksia ym. kiinni, alapuolelta kytkimen työsylinteri paikalleen. Transakseli meni suhteellisen kivuttomasti paikalleen, kun osasi käydä painamassa kytkintä, jotta akselin pääty osui silmälaakeriin. Sitten vielä illan hämärtyessä pultteja kiinni. Valutinpa laatikosta vanhat öljyt pois, uudet (Redline 75w90NS, 60E) tuli ostettua aikaisemmin. Pohjaproppu olikin aika jumissa, joten hitsasimme siihen mutterin, jolla sen sai käännettyä auki, niin oli aikaisempi omistaja tehnyt täyttöpropullekin. Aikaa kului: 7h, kulut: 60E.

Tiistaina soitin Osasetille ja anturi oli kuin olikin tullut. Kävinpä sen hakemassa ja jatkoin hommia. Laitoin anturin paikalleen, startin kiinni, kaapeleita jne ja pulttasin transakselin kytkinkoppaan. Sitten nostettiin vaihdelaatikko paikalleen käyttäen pyörillä olevaa vanerilavaa ja vanhasta bussista purettua penkin haitarihissiä: Oli muuten aika extremeratkaisu, mutta toimiva. Isäukko hitsasi pakoputkiston kuntoon sillä aikaa kun kiinnitin vetonivelet, sitten vain putki paikalleen ja pikainen kokeilu. Kone nosti yhtäkkiä kierrokset jonnekin 4000:iin, mutta vika oli yksinkertainen, kaasuvaijeri oli liikkunut paikoiltaan ja kiristi siten kaasun lähes täysille. Kytkin toimi, laatikko toimi, mutta nopeusmittari ei toiminut. Kävin rassaamassa anturia ja uudestaan lenkille, niin alkoihan sekin lopulta toimia. Aikaa kului: 6h, kulut 45,00

Nyt ei kytkin kolise, eikä pomputa ja vaihteetkin menee huomattavasti pehmeämmin sisään. Kokonaisuudessaan hommaan sai kulumaan siis 27h ja kaikkine kuluineen 484E. Tähän siis sisältyy anturi, jota ei kyllä olisi tarvinnut särkeä, ja vaihteistoöljyt. Pikaisella laskennalla säästin palttiarallaa 600-700E kun en teettänyt hommaa liikkeessä. Ja omille työtunneille en laske hintaa. Täytyy myöntää ettei samaan hommaan ihan heti lähtisi uudestaan. Transakseli laakerit kai pitäisi uusia jossain vaiheessa, mutta josko nuo jonkun aikaa kestäisivät.

Assembly Summer 2009

Viime viikonloppuna tuli siis käytyä taas suomen suurimmassa LAN-tapahtumassa, kyseessä on tietty Assembly Summer 2009. Menimme paikalle perjantaina ja kun bussimaksu oli noussut edelliskerroista, järkkäsimme kimppakyydin. Johon tosin sitten lähti kolme ihmistä mukaan, mutta silti matkakustannuksiksi tuli noin 10E per henkilö kun vertaa bussilippuun joka on 52E suuntaansa. Ja tavaraakin kulki mukana helpommin.

Olimme siis perjantaina joskus kahden kolmen aikaan perillä ja väkeä oli paikalla kiitettävästi. Pikainen kiertely käytävillä paljasti että peruskonsepti oli tuttu, joskin pieniä muutoksia havaittiin. Kuten se masentava tosiasia, että rautaa myytiin enää vain Jimmsin standilla, Coolputer ja Tietoasema loistivat poissaolollaan. Hox, miksei vaikka Verkkokauppa.com voisi lähteä mukaan? Puolenkuun pelit oli paikalla runsaalla peli- ja DVD-tarjonnalla ja paikan päällä pääsi kokeilemaan Warhammerin pelaamista tai figujen maalausta. Kokeiltiinpa myös nVidian uutta 3D-lasihärpäkettä. Omasta mielestäni aika turhake, 3D-efekti on lähinnä semmoisen kiiltokuvapostikortin tasoa. Sen sijaan fyysistä palautetta antava FPS Gaming Vest peliliivi oli hieno, kaverin ilme oli näkemisen arvoinen kun CODissa koira kävi kiinni :D

Nokia esitteli uutta N97:aa, Microsoft puolestaan Windows Seiskaa ja Samsungin Windows-puhelimia. Itse luotan vanhaan kommariin niin kauan kun kummastakaan ei löydy kunnollista Qwertyä. Asuksella oli tuttu kellotusprojekti ja nestetyppeä kuluikin litratolkulla.

Hauskana sattumana mukana oli Renderfarm.fi-palvelun porukkaa. Juurikin pari kuukautta sitten kaverin kanssa mietimme, että eikö Blenderin 3D-renderöintiä voisi suorittaa Boincin päällä kuten SETI@Homea yms? No, assyillahan sitten tapasimme projektia vetävän Julius Tuomiston joka oli lähtenyt hommaan Laurea-ammattikorkeakoulun projektin muodossa. Tulipa käytyä luennollakin, jossa kuultiin myös Blenderin kehittäjää Nathan Letworya. Systeemi kuulosti toimivalta, ja oma servo ajaakin nyt Setin sijaan Open Rendering Environmentia.

Areenalla oli taas sakkia kuin pipoa, joskin mielenkiintoisena yksityiskohtana muutamia pöytärivistöjä oli tyhjänä, jäivätkö assyt joltain väliin? Värivaloja tuntui olevan vähemmän kuin viimeksi, samoin äänentaso oli huomattavasti pienempi. "Kuaket pois"-välihuutoja kuului kuitenkin yhtä paljon kuin ennenkin, perinteiseen tapaan :) Olimme paikalla perjantaina ja lauantaina ja katsoimme läpi Fast, Extreme, musa ja grafiikka sekä tietty 4k Introt ja Oldskool demot. Jälkimmäiseen oli surullisesti enää kaksi entryä. Pelottaa ettei ensi vuonna ole niitäkään. Kaverin biisille kävi Dejà Vú, oli 16. kun vain 15 esitettiin. Toisen kaverin biisi sen sijaan soi ja sijoittui seitsemänneksi. Kaverin tuttujen pelinkehityskompoon osallistunut zombiemättö Brainless keräsi toisen sijan, hieno peli omasta mielestänikin.

Tänä vuonna mukaan ei tarttunut rautaa, kun ei tosiaan ollut muita kuin Jimms myymässä. Hiireen ostin uudet liukutassut, edelliset kun on assyilta '05. Tietenkin kämpillä sunnuntaina huomasin että näytönohjain on palanut, senpä olisi voinut ostaa assytarjouksella. Joka tapauksessa assyilla on taas käyty, juliste kerätty ja ensi vuotta odotellessa.

Parin viikon tapahtumat parissa minuutissa.

Ei ole tullut höpistyä pitkään aikaan mitään, joten kerrataanpa parin viime viikon (tai viikonlopun) tapahtumat nopeasti:

Viikon 29 lopulla käytiin inttikaverin luona Oulussa (Razorin, sama mies, joka tuonne Laiteblogin puolelle kirjoittelee.) Oli hieno reissu, Oulu on yllättävän pieni kaupunki ja siten omalla tapaa viehättävä. Auton mittariin kertyi 900 kilometriä, eikä minkäänlaisia ongelmia ilmennyt. Hieno homma. Viikolla 30 taas käytiin puolestaan kaverin häissä ja nyt viikonloppuna puolestaan tuli koettua Neste Ralli, joka taas saapui Jyväskylään. Käytiin Rally Expossa paviljongissa ja Service Parkin alueella pyörimässä ja kuvailemassa. Kuvia Picasaan ehkä myöhemmin.

Siinä extralyhyesti. Ensi viikonloppuna pitäisi lähteä Helsinkiin Assembly Summer 2009 pariin. Siitä sitten taas oma juttunsa, jos vaikka muistaisin kerrankin ajoissa. Vielä jos ehtisi lomaillakin ennen kuin koulu taas alkaa 31. päivä. Jösses, kesä on kohta ohi...

Auton ropausta, osa V

Löysin viimein ratkaisun lämpöongelmiin. Kun ei tuo flekti tuntunut millään toimivan missään lämpötilassa, päätin vaihtaa flektin lämpöanturin. Kävin uutta osaa kyselemässä paikallisesta varaosaliikkeestä ja sieltä löytyi 82-68 asteinen anturi, ei tosin hyllytavarana mutta suht nopealla toimituksella. Rupesin sitten kotona irrottelemaan vanhaa (pyöri käsin irti, sieltähän se perhana vuotaa!) Hämmästys oli suuri kun irrotetussa yksilössä luki "Opel 100-92". Tuli kirottua oikein isoon ääneen.

No eihän siinä, uusi lämpökytkin paikalleen ja nopea nesteiden lisäys/ilmaustoimenpiteet. Kävin ajamassa pienen lenkin ja ilmailin lisää, jonka jälkeen huomasin että ensimmäistä kertaa flekti oikeasti pyörii. Seuraavana päivänä kävin Jyväskylän mahtiruuhkassa testaamassa toimintaa ja kaikki toimi niinkuin pitikin, 15min ruuhkassa seisonnan jälkeen mittarin viisari oli noussut tasan millin. Jatkotesteistä olen huomannut että ei se siitä ylöspäin enää nousekaan :)

No, lämpöongelmat on siis ratkaistu, siirryn siis seuraavaan: Kylmänä kone tikittää aika paljon. Hydrauliset venttiilinnostajat kyllä pitävät ääntä, samoin pietsolla toimivat ruiskun suuttimet, mutta tämä on jotain kovaäänisempää. Kun lisätään vielä koneen lämmetessä ilmestyvä narina/resonointi, niin saamme aikaan diagnoosin: pakosarjan tiiviste. Jo silmämääräisesti voi sanoa että joku niistä vuotaa, yhde on ihan ruosteessa ja tiivisteet turpoavat ulospäin. Siinäpä on siis projektia takahelman lisäksi, sitäkään kun en ole saanut vielä kondikseen.

Lisäksi olen vaihtanut mittarin polttimoita, niitä kun on kolmea erilaista. Työlistalla on myös vaihdelaatikon sekä mahdollisesti ohjaustehostimen öljyjen vaihto, ihan vaan huoltotoimenpiteenä. EDIT: Niin tosiaan, käsittelin tiivisteet ja muut muovi/kumipinnat silikonispraylla. Eron huomaa alla olevasta kuvasta, harmaaksi auringossa palanut peilin kehys on taas musta:

Ai niin, uusi lämpökytkin on Renaultista ja maksoi 11,40 =D

Iisakin kirkko... eikun pyörä

Että voi olla vaikeaa. Otin työn alle vanhan 10-vaihteisen Jupiter-pyörän, siinä onkin oiken vanha kunnon 70-luvun tekniikka. Alkuun piti fiksailla rataspakka kun alimmat rattaat olivat rikki. Kävin jyväskyläläisessä pyöräliikkeessä kysymässä niin kerrankin kävi tuuri ja rompelaatikosta löytyi juuri oikeanlainen napa. Oli kuin uusi ja sain vielä ilmaiseksi! Ei muuta kun kunnon huolto ja vanteiden oikaisu käyntiin. Vanteet kun sain oikaistua ja renkaat alle niin huomasin että etujarru oli vääränlainen, länget on liian pitkät. Sitä sitten etsin ja upotin pari päivää mokoman jarrun takia, mutta löytyi siihen viimein oikean pituinen. Sitten pystyikin heittämään ketjut paikalleen ja koeajoon. Aikaisemmin huoltamani harvinainen Commander-takavaihteisto ei vaihtanut pienemmälle ja sitten se p***kele muljahti pinnojen väliin. Ei ole ikinä ottanut kupoliin näin pahasti. Vaihtaja meni kerrasta ihan korjauskelvottomaksi, aikaisemmin se oli kuin uusi ja nyt joka ikinen suora ja kiiltävä osa on nyt kiero ja pilalla.

Mitäs nyt sitten? Täytyy käydä Jklssä kyselemässä josko jonkun korjaamon hyllyyn olisi jäänyt yksi kappale. Jos ei löydy niin kai se tarvitsee korvata jollain huonommalla. Mutta eihän se ole sama asia... Voi sitten olla että hylkään koko projektin. Että joskus ottaakin koville...

EDIT: Ei löytynyt uutta vaihtajaa niin millään, mutta otin itseäni niskasta kiinni ja korjasin vanhaa. Oikomalla siitä sai melko suoran, porasin indeksilevyn niitin irti ja sorvailin (smirklasin :) siihen uuden tapin. Indeksilevyn alkuperäinen rajoitintappi hävisi jonnekin pajan uumeniin, joten tein siihen uuden naulasta. Nyt vaihteet toimii, tosin vähän huonosti, ylin ei mene silmään ja arpoo aika paljon. Indeksilevy ei pyöri ilmeisesti tarpeeksi herkästi koska sen tappi on väljä. Täytyy siis kai jatkaa "sorvailua"...

Eye of the Storm

Taas on tullut vietettyä aikaa HL2:sen parissa. Eye of the Storm on jatkoa Ravenholm-modille, ja Episode 1 tuli tässä hiljattain ulos. Kokeilin.

Alku on aika HL2:selle uskollinen ja vakuuttava, joskin lyhyt. Aseet saa hyvin nopeasti kouraan. Olisin toivonut enemmän sellaista totuttautumista ja epätoivoa, kun ei saa tykkejä. Juuri kun maisematkin menivät hienoiksi, mennään jonnekin muualle. Sitten isketään ärsyttävä kujanjuoksu, jossa valutaan hitaaaaaaaaaasti veneessä kun combineja ampuu joka puolelta. Ei mitään suojaa.

Episode 1:sen loppuun oli laitettu pieni, muka tiukka mättö. Omasta mielestäni ihan liian helppo. Pari huntteria ja lauma combineja ei ollut edes vaikeaa. Ja modi on lyhyt. Ei mennyt varmaan tuntiakaan läpipeluuseen. Ääninäyttely on onneksi parantunut Ravenholmista ja maisematkin on hienot, todella hienot jopa. Siitä plussaa.

Okei, koska kyseessä on vasta Episode 1, ei pitäisi olla ankara. Mutta kaiken sen hypetyksen jälkeen EotS1 ei vakuuta ihan niin kuin pitäisi. Kyllä se Ravenholmia parempi on, mutta ei paljoa. Kakkosta odotellessa.

Auton ropausta, osa IV

Prologi: Talviseisonnan loppuvaiheessa tuli se toppauskin sitten kunnostettua. Liimailin sen kasaan ihan rehellisellä kontaktiliimalla ja sanomalehden siivuilla, pahvia kun oli se alkuperäinenkin täyte. Ei tullut ihan uuden veroinen mutta riittävän jämäkkä kuitenkin. Vaihdoin sen ruostuneen kattoluukun tiivisteenkin viimein, nyt kelpaa. Vielä ois pari pikkujuttua, lattiamatot on edelleen väärät ja takahelmaa pitäis vähän siistiä. Kunhan kelit lämpenee.

Kevät tuli, lumi suli, Possu sanoi pöri pöri (Toim. huom. tästä vastannut runoilija sai selkäänsä...) Otin sitten auton ajoon ja kävin konttorilla hakemassa leimaa. Käsijarrun kiristin, päästöt kieltämättä hirvitti mutta ei jäänyt niistä kiinni. Olivat jopa erinomaiset. Mutta ah, etutukivarsien alapallonivelet olivat väljät. Ei muuta kun auto pukeilla ja osat tulemaan. (ei-sponsoroitu linkki: 9xx-parts)

No, tulivathan ne sitten kolmen viikon jälkeen viimein ja sain pulkan kasaan. Hyvin mielenkiintoiset olivat vaihtaa, ei sinänsä edes mitenkään pahat ja oikeastaan jopa suhteellisen helpot. Tukivarsien koloset olivat jo hieman kuluneet, eivät mitenkään hälyttävästi, joten josko nuo pallot kestäisi johonkin asti niin ei tarvitsisi niistä huolehtia.

Eilen kävin sitten leiman hakemassa, omasta mielestä kyllä ryöstöä ottaa 20E jälkitarkastuksesta kun kaveri ajaa montulle ja käy vähän kangella kampeamassa tukivarsia. No, joka tapauksessa ajokausi on siis avattu. Kävin hakemassa kaupasta öljyä (ihan tavallista Teboil 15W-40 Classic mineraaliöljyä) ja ajattelin loppuviikosta vaihtaa ölskärit sekä suodattimet, niin on taas kiva ajella.

Meinaa flunssa iskeä...

... sitä tuntuu olevan liikkeellä. Mutta se ei ole avautumiseni aihe tänään, vaan puhelinmyynti, tuo ah niin rasittava yksityiskohta muuten mukavasti eteenpäin rullaavassa elämässäni. Tuossa aikaisemmin viime vuonna jo tuli tehtyä maistraattiin Ilmoitus henkilötietojen luovutuksen kiellosta. Mainoslehtien tulva lakkasikin ja hetken sitä oli taas onnellinen.

Kunnes tammikuussa muutin omaan kämppään Jyväskylään. Tilanne räjähti suoraan käsiin. Viikossa tulee viidestä kuuteen puhelua, useimmat kesken koulupäivän. Paha on olla vastaamattakaan, kun soittaja voi olla työpaikan asiakas, jolla on jotain kysyttävää. Joskus puhelin soi iltaisinkin, paras tähän mennessä on kahdeksan jälkeen.

Ketutus alkoi siinä vaiheessa kun joku soitti kun olin pyörällä liikennevaloissa. Kyseli ensin uusia osoitetietoja, kun näyttivät muuttuneen, no minä menin halpaan kun ajattelin että liittyy johonkin nykyiseen tilaukseen. Kerroin sitten kymmenen asteen pakkasessa sormet jäässä uudet tietoni, jonka jälkeen tuli se perinteinen myyntikikka:

- "Kun olette ollut niin hyvä asiakas ja tilanneet ennenkin meiltä niin haluaisimme hyvitykseksi lähettää teille lehden..." - Jaa ettäkö oikein ilmainen lehti? - "No ei se nyt ihan ilmainen ole, vaan vähän halvempi..." - No ei se mikään hyvitys ole, vaan alennus, enkä minä rupea nyt mitään tilaamaan.

Verenpaine lähti nousemaan. Tähän mennessä olen koittanut olla kohtelias, mutta 'Kiitos ja kuulemiin' vaihtui vähitellen tylympään: 'Ei kuule tuhlata toistemme aikaa enempää.' tai 'Nyt ei kuule kiinnosta yhtään.'

Tänään sitten palasin Googlen pariin hakusanalla "Suoramarkkinointikielto" ja löysin ratkaisun ongelmiini: ASML - Puhelirjonnan Rajoituspalvelu. Soitto sinne, nopea tietojenluovutus ja homma pitäisi olla hoidossa. Sivuilla näkyy oikein lista yrityksistä, joihin kiellon pitäisi päteä, sieltä löytyvät ainakin ne kaikista ärsyttävimmät eli lehtien ja puhelinliittymien myyjät. Seurailen kiinnostuneena tilannetta, kuulemma kuukauden ajan saattaa vielä tulla soittoja ennen kuin kielto astuu voimaan.

Vielä yksi esimerkki erittäin rasittavasta tyrkytyksestä: Koululla on nyt parina päivänä tarjottu Diner's Clubin korttia. Oikeasti hei, ihan kuin köyhillä opiskelijoilla olisi edes jotain tekemistä Diner's Clubin kanssa. Ärsyttävintä kuitenkin oli tapa jolla korttia tuputettiin. Värvääjät olivat juuri hissien ja portaikon vieressä joten koitappa siitä sniikkailla ohi ilman häiriötä. Kaikista törkeintä oli kuitenkin kun noin parikymppisen näköinen nuori mies tuli tarjoamaan korttia kirjaimellisesti näillä sanoilla: "Hei jäbät, onks teillä jo tota korttia?".

Ihan oikeesti j******ta! Vaikka ollaankin markkinoimassa jotain nuorisolle, paikka on kuitenkin korkeakoulu. Luulisi vähän koittavan näyttää esimerkkiä hyvästä käytöksestä, valoja saa käyttää ennenkuin avaa suunsa. Ostaisitko sinä auton jos tulisin sitä myymään työpaikallesi/koulullesi/tjsp. vaikka näin: "Jou tyyppi, lähtiskö uus Kia, mitä hä?"

Joo semmosta tällä kertaa, taidan mennä ottamaan torkut, jos sitä vaikka heräisi vähän terveempänä.

Auton ropausta, osa III

Auton ollessa talvisäilössä olen taas ehtinyt roplata sitä kiitettävästi. Pisteosia on tullut vaihdettua ja huollettua, nyt ikkunan nostimet toimivat nopeasti ja apukuskin puoleinen kytkinkään ei jumita. Takatilan suojaverhokin pelittää niinkuin pitää. Putsailin myös mittariston maadoituksia, mutta mittaristossa tuntuu olevan edelleenkin vikaa, kaikki varoitusvalot eivät aina syty kun virrat kääntää päälle. Lisäksi sain lähes uudet, kelautuvat takaturvavyöt ja rekisterivalot.

Tällä kertaa paneudutaan kuitenkin perään. Joku oli vienyt alkuperäisestä takapuskurin koristelistasta päätykappaleen, eikä kiinnikkeetkään enää olleet kovin kummoiset. Lopulta listan pää sitten lähti irti ja alkoi repsottaa. Nyt sain viimein hommattua uuden, hinta oli vajaa sata euroa (o.O) ja samalla lähti työn alle muutakin.

Irroitin koko puskurin alahelmoineen ja rupesin irrottamaan listaa siitä. Homma paljastui helpoksi, sillä ainoastaan yksi pultti lähti pyörimään läpi, kaikki muut kun katkesivat :D. Syyksi paljastui edellisen korjaajan liiallinen viisaus: mutterit olivat rosteria ja pultit tavallista rautaa. Listan alta paljastui kasa roinaa, hiekkaa ja jotain epämääräistä mujua, joka irtosi vasta kun käytin siihen laimentamatonta liuotinpesuainetta ja reilusti muskelia. Tämän jälkeen pesin ja vahasin puskurin valmiiksi ennen listan asennusta.

Toinen homma, joka aiheuttikin päänvaivaa melkoisesti, oli kuskin oven tuulihaan pohjakappale. Sehän oli rikki, ja joku sitä irrottaessaan oli saanut aikaan aivan uudenlaiset, pyöreät kannat ruuveihin. Lisäksi alempi vieläpä pyöri tyhjää. Muutamaa kikkaa kokeiltuani porasin alemman ruuvin pois ja dremelöin alkuperäisen kiinnikkeen halki, jolloin pystyin kiertämään ylemmän ruuvin irti. Senkin vastakappale tosin roppasi, joten jouduin katkaisemaan ruuvin ja kehittelemään uudet vastamutterit. Ei ollut helppo homma saada niitä sinne runkokotelon sisälle. Laskeskelin että mokoman pikkosan kanssa kului ainakin 8 työtuntia, ja kaikki vain sen takia, kun alkuperäiset ruuvit oli pitänyt nylpätä pilalle. No, nyt on kuitenkin uusi tuulihaka.

Lisäksi vaihdoin pissapojan. Poistettu malli oli joku "Made in France", ja ei oikein toiminut. Nyt on alkuperäinen VDO:n pumppu ja painetta on heti toisenlailla. Pitäisi vielä löytää sopivat takaiskuventtiilit, alkuperäisistä kun oli poistettu sielut joten toimivat perhana kumpaankin suuntaan. Kävin paikallisessa varaosaliikkeessä kysymässä niin eipä löytynyt oikean mallisia. Voisi laittaa puutelistaan ja tilailla keväällä kun hommaa öljynvaihtoon tarpeet.

Vielä olisi työn alla takasivutoppaus, joka on nyt kämpillä liimailtavana, sen jälkeen voi ruveta innolla ja pelolla odottelemaan katsastusta. Saas nähdä miten käy...

Auton ropausta, osa II

Hyvää uutta vuotta 2009 vaan kaikille! Palataan auton ropaukseen ja katsotaan mitä etupuskurin helmapalalle sain aikaan.

Etupuskurin alahelmahan oli kerännyt pahasti kiveniskeymää ja lakka oli ropissut osittain irti. Lisäksi helma oli vääntynyt, kun etupää on ajettu joskus johonkin monttuun tai kiveen ja sattuipa se olemaan halkikin yhdestä kohtaa, muovia kun on. No, nostettuani auton pukille irrotin helmapalan ja sivuvilkut sun muut kilkkeet siitä ja aloin tylysti hiomaan ja paikkaamaan. Pohjatyöt olisi voinut tehdä tarkemminkin mutta lopulta tilanne oli se että halkeama oli paikattu ja pinta jokseenkin tasainen.

Ensin kävi mielessä maalata helma ruiskulla mutta ruiskua ei ollut vielä saatavilla (korjasin tuon puskurin helman siis ennen sivuhelmoja), joten vaihtoehdoksi jäi spraymaali. Kävin hakemassa sitä purkin arvellen sen riittävän, olihan minulla vielä yksi purkki ennestäänkin. No, eihän ne kaksi purkkia loppujen lopuksi riittäneet ollenkaan, joten piti hakea vielä pari purkkia lisää. Tuloksena ei ollut tasainen vaan hieman ryppyinen pinta, joka tosin parani lakalla hieman. Muutama tökerö hiontavirhekin jäi näkyviin, mutta vaikka tulos olisi voinut olla parempi, olisi se voinut olla paljon pahempikin.

Sitten korjasin sivuvilkut, niistä kun jouduin mutterit halkaisemaan, jotta sain ne irti helmasta. Muovisissa vilkuissa olevat metallipultit olivat jotenkin korkanneet, joten ne pyörivät vain tyhjää. Aukaisin vilkkujen sauman kuumailmapuhaltimella ja terävällä lastalla. Napsautin vanhat pultit pois ja laitoin uudet tilalle, liimasin ne jäykällä biisoniliimalla jotteivat pääsisi uudestaan korkkaamaan. Sitten kirkkaalla epoksilla puoliskot toisiinsa kiinni ja vilkut olivat kuin uudet. Jaa että miksikö purin ja korjasin, enkä ostanut uusia? No uusien hinnat ovat 150E /kpl, joten...

Samoin korjasin sumuvalot, niissä oli muutama ruuvi katkennut ja jouduin kehittelemään uusia vastamuttereita niihin sekä liimailemaan joitain muovisia palikoita. Samalla putsasin myös kaikki liitokset. Uudet umpiot olisivat kyllä olleet tarpeen, toisen lasissa kun on reikä ja olivat vielä eri paria, toinen muovisilla ja toinen metallisilla kuorilla, mutta kun näidenkin umpioiden hinnat ovat päälle 200E kappaleelta oli vähän pakko pärjätä niillä mitä on.

Sitten vain kaikki paikalleen ja helma kiinni. Nyt sain sen istumaan oikeaan asentoonsakin, ennen se roikkui vähän ja puskurin ja helman välissä oli käden mentävä aukko. Lopputulos on aika siisti ja muutaman kerran ajettua hiekkatiellä totesin sen myös kestäväksi. Tuo rypyläinen pintakaan ei enää haittaa, koska se muistuttaa ihan jotain kiveniskukäsittelyä.

Loppuun vielä kuva tuloksesta. Tuo lätäkkö tuossa syntyi kun irrotin paisarin ja puhdistin sen ja lisäsin nestettä ja sattuipa siellä liitoksetkin vähän vuotamaan. Vielä kun ehtisi takahelmaa korjailla ennen kevään tuloa...