Pakettipäivien ihanuus

Alokkaat palasivat ensimmäisiltä lomilta suoraan pakettipäiväviikoille. Omalla joukkueella oli tiistaina ja keskiviikkona ampumapäivät. Omiin tehtäviin kuului porukan vieminen ampumaradalle ja takaisin sekä viestikoulutus. Tiistaina pidin rasteja kenttäpuhelimista ja keskiviikkona pataljoonaradiosta. Aamupala oli ruokalassa, muut ruokailut ampumaradalla. Tyhjää aikaa ei ollut sen koommin alokkailla kuin alikessuillakaan. Aikataulut hajosivat välillä täysin ja välillä oli vähän epäselvää kuka menee ja minnekin. Suuremmilta välikohtauksilta kuitenkin vältyttiin ja rastikoulutuskin meni kuulemma ihan hyvin. Kumpanakin päivänä pidettiin illalla vielä asetarkastus. Seuraavana oli vuorossa taistelupäivät, lähdimme aamupalan syötyämme lähimaastoon harjoittelemaan yksittäisen taistelijan ja taistelijaparin perustaitoja. Tetsaamista siis. Kumpikin päivä meni hyvin, alokkaat jaksoivat hienosti sykkiä vaikka väsyttikin. Perjantai päättyi lyhyeen sovellettuun marssiin, jonka jälkeen huolsimme telttakaluston ja porukka pääsi saunaan. Iltapala-aika venähti vähän juuri saunan takia. Iltavahvarissa kuultiin taas legendaa: "Mitä h.....tin skitsofreenikkoja täällä on kun nappitaulussa on nappi kahdessa paikkaa. Ei tää mikään Kimble oo, että poukkoillaan sinne tänne." Lauantaina ja sunnuntaina oli sitten yleissotilaallista koulutusta, apukouluttajien vahvuus karsiutui aika rajusti kun itselläni oli flunssaa, toiselta ei lähtenyt ääntä ja kolmas oli päivystämässä. Ehkäpä sen takia olimmekin pari kertaa myöhässä, ensin ruokailusta ja sitten sulkeisista. Onneksi tästä ei tullut meille sanomista, alokkaille sen sijaan avauduin aika rumasti tästä. Sain pitää itse sulkeisetkin vielä iltapäivällä, kun olin ainoa osallistumiskykyinen ryhmänjohtaja. Kello kuudelta pääsin/jouduin päivystämään, enkä ehtinyt kunnolla edes täyttää päivystäjän ilmoitusta, kun koko ajan oli joku ilmoittautumassa tai kysymässä jotakin. Sunnuntain iltavahvari meni suoraan sanottuna ihan perseelleen. Maanantaina oli taas A-päiviä, itse olin alakerrassa kouluttamassa Eko-Aims-simulaattorilla RK7-ammunnan rytmiä. Ihan mukavaa hommaa. Tiistaina sitten alkoi tapahtua. Lähdin aamulla 1. ampumaosaston perään pakettiautolla kyydittämään VMTL-taistelijoita, kun vähän ennen ampumarataa tuli yksi taistelija pyörällä hirveää kyytiä vastaan. Hänen pyörästään oli mennyt kumit tyhjäksi ja hän oli yrittänyt pysyä kovassa vauhdissa mukana. Päästyään ampumaradalle hän oli saanut sydänvaivoja. Itselläni ja VMTL-taistelijoilla ei ollut puhelinta mukana, mutta onneksi paikalle sattui yksi toinen alikersantti polkupyörällä ja hän soitti välittömästi hätäkeskukseen. Itse ajattelin ottaa hänet mukaan ja ajaa nopeasti ampumaradalle ja pysäytin auton tien reunaan, jotta mahdollisesti pian saapuva ambulanssi mahtuisi ohi. Tien penkka petti ja auto upposi puolisen metriä maahan. Siihen sitten jäätiin. Paikalle tuli ammunnan valvoja, jolle selitimme tilanteen ja hän soitti autohallilta masin paikalle hinaamaan pakettiauton ylös. Kävin vielä tarkastuttamassa auton autohallilla, mutta ei onneksi ollut tullut vaurioita. Ampumaradalle tullut lääkintämies kehui osaston toimintaa, kyseinen taistelija oli ollut kuulemma hyvissä käsissä ja lämärin ei ollut tarvinnut muuta kuin rauhoitella ko. taistelijaa. Kaikki olivat toimineet oikein, yksi oli lähtenyt hälyttämään lisäapua ja kaksi ohjaamaan ambulanssia. Tästä osasto saikin kiitoksia. Iltapäivällä soitin varuskuntasairaalaan ja kyseessä ollut taistelija oli palannut terveysasemalta ja oli kuulemma ihan hyvinvoivana seurannassa. Loppu siis hyvin. Keskiviikkona oli huolto- ja liikuntapäivä, meillä oli muutamat sulkeiset ja polkupyöräsulkeiset, sääkin oli sopiva kaatosade. Illaksi apuokuluttajille oli anottu pidennetty iltavapaa ja lähdin pyörähtämään kotona. Torstaina lähdimme taas metsään taistelupäiville. Aiheena aamupäivällä oli puolustustaistelu, asemarallia siis. Iltapäivällä poistuinkin anotulle lomalleni.